Vuosisatojen ajan oli tapana sytyttää takkaan jouluaattona suuri halko, jonka tuli palaa erittäin hitaasti. Tavoitteena oli, että halko kestäisi 12 päivää, uuteen vuoteen asti, tai ainakin kolme päivää. Puuksi valittiin mielellään kappale hedelmäpuun runkoa, minkä oli tarkoitus taata hyvä sato seuraavalle vuodelle. Sytytettäessä halko siunattiin palmusunnuntaista asti säilytetyillä laakeripuun lehdillä. Sytytyshetkeen liittyi myös eri puolilla Ranskaa erilaisia sanontoja. Tulen palaessa halkoa saatettiin kastella viinillä hyvän viinisadon takaamiseksi tai heitellä tuleen suolaa suojaksi noitia vastaan.
Suurten tulisijojen katoaminen vei mennessään tavan polttaa suuria halkoja, mutta kukaan ei oikeastaan tiedä, koska makea halkojälkiruoka ilmaantui poltettavan halon sijaan.
Jauhopeukaloisempi voi pyöräyttää jouluhalon itsekin, mutta koska tämä ei ole leivontablogi, vaan Pariisi-blogi, niin kurkistamme seuraavaksi suurten pariisilaiskondiittorien tämänvuotisia tulkintoja jouluhalosta. Valitettavasti aikani, varallisuuteni tai linjani eivät kestä kaikkien näiden halkojen omakohtaista testaamista, joten saamme tyytyä näköaistinvaraisiin arvioihin.
1. Halonnäköisin:
Pierre Hermé: Gâteau noël à la montagne
 |
| Kuva: Pierre Hermé |
Kakku on mielestäni onnistunut ainakin ulkonäöllisesti yhdistämään hanki ja halko -tunnelmaa houkuttelevan suklaakakkumaiseen ulkomuotoon.
Halko 12 henkilölle maksaa 185 euroa.
---
2. Modernein:
Lenôtre: Bûche Lenôtre by Wilmotte
 |
| Kuva: Lenôtre |
Perinteikäs halko on saanut arkkitehti Jean-Michel Wilmotten käsissä modernimman ilmeen. Tummasta suklaasta valmistetun ritilän suojissa lepäävä kakku antaa vaikutelman halosta hehkuvilla kekäleillä.
Ulkonäkö on tyylikäs ja jännittäväkin, mutta ei varsinaisesti herkullinen.
Halko 8-10 henkilölle maksaa 145 euroa.
---
3. Omaperäisin:
Jean-Paul Hevin: Bûche Allumette
 |
| Kuva: Jean-Paul Hevin |
Hauskasti tulitikkua muistuttavan jouluhalon suklaakuoren alla on rapeaa tummaa suklaata, mantelikeksejä, yuzu- ja appelsiinimarmeladia sekä tummaa suklaamoussea.
Tulitikku ei ehkä näytä herkulliselta, mutta minua ainakin kiinnostaisi maistaa, mitä puisevan näköinen kuori oikeasti pitää sisällään.
Halkoja on saatavilla kolmea kokoa: yhdelle (7,10 e) / viidelle (38 euroa) / seitsemälle (49 euroa).
---
4. Kakkumaisin:
Jean-Paul Hevin: Bûche Tradition
 |
| Kuva: Jean-Paul Hevin |
Jean-Paul Hevinin perinteinen jouluhalko sisältää keksejä ja kirpeää suklaamoussea.
Kakku ei ole erityisen persoonallinen, mutta puuterimainen kuorrute näyttää herkulliselta.
Saatavilla kolme kokoa: 5 hengelle (34 euroa) / 7 hengelle (44 euroa) / 9 hengelle (55 euroa).
---
5. Tyttömäisin:
Ladurée: La Bûche Marie-Antoinette
 |
| Kuva: Ladurée |
Ruusunmakuisia macaroneja, kreemiä kevyttä kuin ruusun terälehdet, vadelma-, litsi- ja mansikkahilloa, marsipaanikuorrutetta ja koristeina ruusun terälehtiä.
Tämä pinkeän pinkki halko näyttää kuppikakkumaisen houkuttelevalta: Tekee mieli maistaa, vaikka aavistaa jo etukäteen, että maku on aivan liian äitelä.
Halko 6 henkilölle maksaa 88 euroa.
---
6. Jäävuorimaisin:
Fauchon: La bûche Cristal
 |
| Kuva: Fauchon |
Valkosuklaakuoren alla kuohkeaa mustaherukkamoussea.
Halko näyttää hieman tylsältä, mutta mustaherukka voi olla mielenkiintoinen vastapaino valkosukaalle.
Halkoa saatavilla kolmea kokoa: neljälle (60 euroa), kuudelle (90 euroa) ja kahdeksalle hengelle (120 euroa).
---
7. Juustomaisin:
Eric Kayser: La bûche polaire Eric Kayser
 |
| Kuva: Eric Kayser |
Kevyttä sitrusmoussea, kompottia kauden hedelmistä (kuivattuja aprikooseja, omenoita, päärynöitä, appelsiineja ja viikunoita), neljän mausteen hiekkakakkutaikinaa ja valkosuklainen kuori.
Maistamatta en voi tietää, mutta minusta hedelmäkompotti ja valkoinen suklaa ei kuulosta kovin onnistuneelta yhdistelmältä. Ulkonäkö on huoliteltu, muttei mitenkään sykähdyttävä.
Halko 6 hengelle maksaa 50 euroa.
---
Jouluhalkotietolähde: Wikipedia
Kun huomasin postauksesi otsikon, kommentoin heti miehelle "no, nyt se Riina kirjoittaa jouluhaloista ja mä en löydä sitä_oikeaa_reseptiä". Yhden hyvän, suht yksinkertaisen ohjeen löysin, kokeilin ja kadotin.
VastaaPoistaMuistan myös ensimmäisen kerran, kun ystäväni tarjoisi jouluhalkoa syntymäpäivänään vajaat 20 vuotta sitten (huhhuh). Silloin se oli todella eksoottinen :)
Valkosuklaa ja mustaviinimarja on varmasti hyvä ja raikas yhdistelmä :)
Olen kokeillut jouluhalon leipomista kerran, mutta joko se resepti oli turhan monimutkainen, tai sitten se vaan muuten paljasti armottomasti mun jauhopeukalottomuuteni. ;) Eli nykyään ostan halkoni mieluummin - tai syön sitä anopin ostamaa halkoa joulupöydästä. ;)
PoistaTuo tulitikku olisi varmastikin meikäläisen valinta. Vinkeä idea ja sisältökin vaikuttaa aika mukavalta. Pinkki kakku on jotenkin kaikista pariisilaisimman näköinen, oikein viehättävä. Pahoin pelkäisin minäkin, että liian ytelä olisi kylläkin maultaan...
VastaaPoistaTulitikkuun minäkin ehkä näistä päätyisin! Minusta idea on vinkeä, ja tykkään suklaan ja appelsiinin yhdistelmästä. :)
PoistaTuon Ladureen haluan heti!
VastaaPoistaTuo Laduréen näkemys "halosta" on kyllä kaunis kuin koru. Ja tyylisi tuntien osaisit varmaan toteuttaa siihen sopivan kattauksen ympärille. :)
PoistaNäytin kuvia miehelle, ja hän epäili, etteivät nämä "kakut" ole syötäviä ollenkaan :) Olisi kyllä mielenkiintoista päästä maistelemaan, että ovatko ne todella syötäviä vai lähinnä silmänruokaa. Varsinkin toinen kakku epäilyttää ulkonäkönsä perusteella.
VastaaPoistaMutta miten minulle olikin päässyt syntymään ajatus, että jouluhalko kuuluisi jonkin saksankieliseen maan perinteisiin?? Väärä kuvitelma mitä ilmeisimmin...
Haha, osa näyttää tosiaan todella muovisilta, varsinkin tuo Lenôtren versio. Sen arvo on ehkä enemmän siinä, että ateriaan osallistuvat ihastella, että designia on, ja olipa varaa ostaa 145 euroa maksanut jälkiruokakakku. ;)
PoistaMelkein kaikki muut jouluperinteet tuntuvat olevan saksankielisistä maista, mutta tämä jouluhalko on kyllä ilmeisesti ihan oikeasti ranskankielisestä maailmasta (ilmeisesti ihan jopa Ranskasta) lähtöisin.
Kuinka ihania herkkuja - ja kerrassaan upeita totetutuksia kuvissa.
VastaaPoistaMuistan, kuinka joskus teininä päätin vääntää meille jouluksi jouluhalon. Siihen meni ikä ja terveys (eli on varmasti hintansa arvoinen noiden design-luomusten ollessa kyseessä!) eikä se kyllä koskaan näyttänyt yhtä hienolta kuin keittokirjan kuvassa, mutta herkullista se oli silti!
Ihan totta, että vaikka ensivilkaisulla osa näistä haloista näyttää kamalan kalliilta, mutta ostokakuilla on yleensäkin hintaa ja nämä ovat vähän monimutkaisempia kuin tavalliset täytekakut. Ja lisäksi tietysti tulee vielä se brändi. ;)
PoistaMeillä edes anoppi ei yleensä viitsi leipoa halkoja, vaan ostaa ne lähileipomostaan. Eivät ole ihan näiden pariisilaistaiteilijoiden luomusten veroisia, mutta ihan mukavasti ne kurkusta alas pulahtavat silti, jos vaan jouluaterian päälle mitään mahtuu. ;) Tänä vuonna taitavat halot jäädä väliin, kun en ajatellut matkalaukkuunkaan tuollaista sujauttaa - ei taitaisi olla lentokuljetuksen jälkeen ihan samannäköinen leivonnainen.
Selvisi nyt sitten sekin, mikä vitsi siinä halon muotoisen äitelän täytekakun tekemisessä olisi. Wikipedian (ja minun vanhojen kirjojeni) ohjeet ja kuvat jouluhalosta ovat noihin verrattuna todella surkeita. Kaikesta voi näköjään tehdä taidetta.
VastaaPoistaTosiaan, ruoanlaittokin voi olla taidetta ja designia. :) Siinä saisikin kyllä kotikokki näpertää aikansa, että saisi lopputuloksen muistuttamaan jotain noista haloista. :)
PoistaMinä ottaisin tuon ekan. Ja söisin varmaan itse yhden kannollisen. Olen nyt niin tiukalla dieetillä, että jouluna saan vetää sokeriöverit ja sairastaa sitten kotimatkan migreeniä. Todella aikuismaista käytöstä, eikö?
VastaaPoistaSe olis sellainen kuudenkympin arvoinen kakkuöveri sitten. :) Mä olen myös pitänyt jonkinmoista suklaalakkoa tässä joulun alla (karkkiahan täällä ei oikein varsinaisesti edes ole houkuttelemassa), mutta saatan repsahtaa heti kun Suomen kamaralle saavun, kun kaupat tursuavat mm. Panttereita, Pätkiksiä, Fazerin piparkakku- ja Marianne-suklaalevyjä, Pandan lakuja ja Maraboun suklaata.
PoistaOnpa hienoja halkoja! Vaihto-opiskeluajoilta muistan jotain tästä perinteestä, mutta noin hienoja kakkuja en ikinä nähnyt :)
VastaaPoistaEikös ole komeita! :) Ei meidänkään lähileipomosta ihan tuollaisia taideteoksia löydy, kotileipurin jäljiltä vielä vähemmän. :D
PoistaMä en ehtinyt ennen Suomen-lomaa maistaa kuin Carrefourin minisuklaahalkoa, mutta onneksi oma hämäläinen mummoni oli leiponut jouluhalon... En sitten tiedä, miten ortodoksisen reseptin mukaan, mutta kuitenkin! Vaikka taitaapa noissa muutenkin olla melkoista variaatiota noiden yllä esiteltyjen vaihtoehtojen perusteella.
VastaaPoistaIhana mummo! <3 Ilmeisesti luovalla ajattelulla jouluhalkouteen riittää pitkänomainen muoto. :D
Poista