Timantteja ja tarinoita place Vendômelta

Olen siitä epänaisellinen, etten pidä koruista. Tai pidä ja pidä, ei minulla ole mitään koruja vastaankaan. Sanotaanko, että pidän niitä aika yhdentekevinä. Joskus saatan kokeilla koruvarastostani yhtä ylleni, mutta yleensä se alkaa jossain vaiheessa häiritä olemassaolollaan, joten riisun sen sitten kesken päivän jonnekin matkan varrelle. Yleensä koru jää sitten sinne matkan varrelle, minkä vuoksi alkujaankin surkean pieni koruvarastoni supistuu nopeampaa haipakkaa kuin sinne uutta sisältöä ehtii karttua.

Toisekseen, en ole hirveän kiinnostunut luksusmerkeistä. Tai kiinnostunut ja kiinnostunut, minua kiinnostavat design ja brändit ilmiöinä, mutten osaa kuvitella "sijoittavani" mihinkään tuotteeseen pelkän brändin vuoksi, jos samanlaatuista on saatavilla edullisemminkin.

Sen sijaan tarinat brändien takana kiinnostavat.

Aiheeseen jokseenkin liittymätön Pariisi-fiilistelykuva place Vendômelta.

Timangi- ja killutinbrändeistä tunsin lähinnä Swarovskin ja Cartier'n, mutta Boucheron oli minulle uppo-outo merkki, kun miekkoseni tapasin. Ja ei, miekkoseni ei tutustuttanut minua Boucheroniin korulahjomalla. Vaikkemme aiheesta muistaakseni ole mitään suurta periaatekeskustelua käyneet, miekkoseni joko luki ajatukseni tai sitten teki johtopäätöksiä koruttomasta tyylistäni. Tai oli muuten vain köyhä opiskelija. Joka tapauksessa hänen ainoa korulahjansa on peräisin työmatkalta Kamerunista. Ja tuli kuulemma ostettua, kun ruotsalaiset kollegat vakuuttivat, ettei kotiin ole ilman lahjusta palaamista. Valitettavasti sekin koru on sittemmin päätynyt paikkaan X, johon sen tulin kesken päivän riisuneeksi.

Boucheronin lippulaivaliike sijaitsee place Vendômen kulmauksessa. Koruseppien työtilat ovat aina sijainneet rakennuksen ylimmässä kerroksessa.

Place Vendôme Boucheronin edustalta kuvattuna.

Niin, kirjoituksen aiheena piti tosiaan olla Boucheron eikä minun korunhallintakykyni.

Minut tutustutti Boucheroniin miekkosen sukulainen, joka teki uransa talon leivissä. Ensimmäinen kosketukseni tähän luksustaloon olivat hajuvedet, joita sain sukulaisen kautta muutaman pullollisen lahjaksi. Ne tuoksuivat parikymppiseen nenääni tätimäisiltä hieman liian voimakkailta ja aikuismaisilta, eikä pullojen kullanhohtoinen muotokielikään heijastanut silloisen minäni mielestä varsinaisesti ajan henkeä.

Miss Boucheron -parfyymin mainoksessa suurehko tyttönen poimii hajuvesipulloa suoraan Boucheronin liikkeestä place Vendôme -aukiolla.

Kiinnostuin Boucheronista sen sijaan niiden lukuisten anekdoottien kautta, joita miekkosen sukulainen talosta ja Boucheroneista kertoi.

Boucheronin luksuskorutalon perusti Frédéric Boucheron, joka avasi 28-vuotiaana ensimmäisen putiikkinsa, Galerie de Valois'n, vuonna 1858 Palais Royaliin, joka oli tuolloin Pariisin luksusalan ydinalue. Boucheron oli sittemmin ensimmäinen jalokiviliike, joka siirtyi nykyisin luksusliikkeistään tunnetulle place Vendômelle. Tämä tapahtui vuonna 1893. Tarina kertoo, että Frédéric valitsi liikkeelleen aukiolta juuri tämän kulmauksen, sillä hän uskoi ilta-auringon säteiden saavan jalokivet loistamaan entistä kirkkaampina.

Boucheronin asiakaslista on kuin Historian kuka kukin on -opuksesta. Kuuluisat kurtisaanit, kuten la Païva tai la Castiglione, pyysivät ihailijoiltaan Boucheronin koruja lahjaksi. Boucheronilla asioivat myös siniveriset, kuten Windsorin herttua, usea Iranin shaahi sekä tsaari Nikolai II perheineen. Boucheronin jalokivet eivät tuoneet aina onnea. Soraya Esfandiari jäi Boucheronin hänelle häitä varten valmistamasta kruunusta huolimatta lapsettomaksi ja joutui siksi eroamaan shaahista. Tarinan mukaan teloitushetkellä Nikolai II:n tsaariperheen naisten vaatteisiin oli ommeltu Boucheronin jalokiviä, joiden vuoksi ensimmäiset teloitusryhmän ampumat luodit eivät heitä tappaneet.

Frédéric Boucheronissa oli legendaarista hänen korutaiteilijan lahjojensa lisäksi hänen sammumaton rakkautensa vaimoaan kohtaan.

Ennen lähtöään vuoden 1876 Philadelphian maailmannäyttelyyn Boucheron lahjoitti vaimolleen Gabriellelle käärmekorun. Matkan aiheuttama ero oli pariskunnalle vaikea, sillä he eivät olleet koskaan viettäneet erillään paria päivää pidempään. Korusta muodostui Gabriellelle talismaani ja ikuisen rakkauden symboli. Boucheron puolestaan palkittiin Philadelphian maailmannäyttelyssä innovatiivisesta korumuotoilutaidostaan kultamitalilla.

Louvressa huutokaupattiin vuonna 1887 "vuosisadan huutokaupassa" Ranskan kruunun jalokivet. Maailman tärkeimpien jalokivikauppiaiden joukossa huutanut Frédéric Boucheron onnistui hankkimaan jalokiviä ainoana ranskalaisena. Koko Pariisi kohisi ja kuhisi aprikoidessaan, kuka jalokivikorun tilaaja mahtoi olla. Kävi ilmi, että Frédéric Boucheron oli hankkinut korut itselleen, jotta voisi tehdä niistä sormuksen vaimolleen Gabriellelle.

Toisin kuin monella muulla koruvalmistajalla, Boucheronin eläinhahmot eivät koskaan ole aggressiivisia tai vaarallisia, vaan diskreettejä tarkkailijoita.

Nämä suloiset pikku tarinat saavat jopa kaltaiseni timantteja kalsean kolkkoina ja melko mauttomina pitäneen tyypin ajattelemaan, että itse asiassa timantit ovat lämminhenkisiä lahjoja, jotka symboloivat ikuista rakkautta. Onnittelut siis Boucheronin markkinointiosastolle. 

Boucheron tunnetaan korujensa lisäksi kelloistaan.

Näitä herttaisia pikku tarinoita Boucheroneista tai heidän asiakkaistaan on Boucheronin internetsivustolla kymmeniä. Tässä niistä kuitenkin vielä yksi.

Kerrotaan nimittäin, että L'Hymne de l'amour -kappaleen kirjoitettuaan Edith Piaf poikkesi Boucheronilla hankkimassa Reflet-kellon tuomaan onnea kappaleen ensiesitykseen. L'Hymne de l'amourista tuli tietysti valtava hitti, ja Piaf piti Reflet-kelloa onnenkalunaan. Vuosien 1949 ja 1963 välillä hän osti kokonaista 21 Reflet-kelloa, joista yhden Piaf lahjoitti elämänsä suurelle rakkaudelle, nyrkkeilijä Marcel Cerdanille.

Reflet-kello vuodelta 1946 (näillä jalokiviupotuksilla hinta 11 500 euroa). Kuva: Boucheron.

Frédéric Boucheronin jälkeen talo siirtyi vuosikymmeniä Boucheron-sukupolvelta toiselle. Viimeisimpänä Boucheronina talon johdossa on puuhaillut Alain Boucheron. Nykyisin Boucheron on saman ranskalaisen PPR-holdingyhtiön omistuksessa kuin mm. Gucci, Yves Saint Laurent, Stella McCartney ja Alexander McQueen. 

Wladimir, Gérard Boucheronin (Frédéricin pojanpojan) kissa, joka viihtyi asiakkaita tiiraillen Boucheronin place Vendômen liikkessä. Kuva: Boucheron

Joutsenlampi-baletin inspiroima Cypris-joutsen valkokullasta, mustista safiireista, timanteista ja rubiineista vuodelta 2011 (11 600 euroa). Kuva: Boucheron

Perinteikkään ja epämuodikkaalla tavalla vanhanaikaisen välillä kulkee hienonhieno rajalinja. Boucheron on ainakin minun (melko asiantuntemattomissa) silmissäni joskus heilahtanut tuon rajapyykin epätrendikkäälle puolelle. Vaikka toisaalta, todellisen luksustalon ei ehkä tarvitsekaan noudattaa orjallisesti päivän trendejä, vaan se voi toteuttaa uskollisesti omaa visiotaan. 

Hérisson eli siilisormus vuodelta 2005 (6680 euroa). Luontoaiheet olivat rakkaita jo Frédéric Boucheronille. Kuva: Boucheron

Boucheronin luovaksi johtajaksi nimettiin viime vuonna kolmekymppinen Claire Choisne, joka kertoo uravalintansa perusteluksi: "Halusin luovan työn, jossa voin tuottaa iloa ihmisille, toisin kuin notaarivanhempani omassa työssään."

Ehkä Choisne tuo uutta potkua myös Boucheronin imagoon?