Pariisilainen kirahvi

Huh hulinaa. Muun joulukiireen keskellä päätimme rokotuttaa kissat. Olimme lykänneet rokotusreissua, kun sopivaa hetkeä ei muka tahtonut löytyä. Ongelmana oli, että molempien oli syytä ehtiä paikalle, metromatkustus näiden kahden marakatin kanssa kun ei käy oikein sujuvasti yhdeltä.

Kotiin palatessamme ohitsemme pyyhälsi paloauto, joka pysähtyi talomme eteen. Ensimmäinen ajatus oli tietysti: "Jäikö meillä kahvinkeitin vai silitysrauta päälle...?", mutta kyseessä oli palomiesten ensivasteauto, ei tulipalojen sammuttamiseen tarkoitettu paloauto. Täällä nimittäin soitetaan haaverin sattuessa yleensä paikalle palomiehet, ei ambulanssia.



Ilmeisesti potilaalla ei ollut lopulta mitään suurta hätää, sillä kohtasin kyseiset palomiehet hetkeä myöhemmin lähtiessäni kaupoille. Hissimme on melko pieni, joten vedin vatsaa sisään, kun kolme lihasmassaltaan kohtuullisen kookasta palomiestä astui samaan hissiin. 

Yksi heistä kurkisteli hissin painorajoitusta seinältä: 
"Kolmesataa kiloa. Eiköhän tämä sitten ole ihan okei..."

Jouduin puremaan huultani, etten olisi hämmennyksissäni tokaissut: "Hei pojat, mä olen nähnyt elokuvia, jotka alkavat näin..." tai muuta yhtä muka-nasevaa. Tietenkään oikeasti en edes ole nähnyt, mutta minulle on kerrottu, että sellaisia elokuvia olisi olemassa.

Toinen palomies katsahti minuun: "Madame, kuinkas paljon te painatte?"

Kiertelin kysymyksen naurahtaen: "Juu, kyllä se olen minä, joka ylitän tässä hississä painorajan!"

Tähän kolmas palomies kohteliaasti: "Enpä usko, madame..."

Jolloin kakkospalomies - ilmeisesti leikkisyydestään tunnettu velikulta: "Vaikka toisaalta..."

Ja sitten kaikkia nauratti. 



Tästä Suuresta Palomieskohtaamisesta selvittyäni suuntasin jouluostoksille. Mitään kovin suuria tuliaisvuoria en ole ajatellut Suomeen mukanani raahata, sillä Suomi-reissuni tulee sisältämään aika paljon liikkumista paikasta toiseen, eikä ajatus valtavan tavaravuoren raahaamisesta tunnu mielekkäältä. Suomessa odottaa kuitenkin kolme pientä ihmistä, joille haluaisin viedä jonkilaisia terveisiä Père Noëlilta.

Pikkulasten vanhemmat ehkä keksivätkin mistä tai kenestä on puhe, kun kerron etsineeni ranskalaista lelukirahvia. Tutustuin kyseiseen ilmiöön parisen vuotta sitten, kun ostin kyseisen lelun lähimarketista miekkosen sukulaislapselle. Valitsin sen hyllyltä sen kummempia ihmettelemättä, lähinnä söpön ulkonäön ja mukavan luonnonläheisen paketin ansiosta. Kyljessä luki sitä paitsi materiaalien olevan luonnonmukaisia. Typerä myyntivaltti sinänsä, onhan vaikkapa uraanikin 100 %:n luonnontuote. Upposi minuun silti.

Kotiin päästyäni esittelin lelun miekkoselle. Odotin lähinnä välinpitämätöntä ynähdystä, mutta reaktio olikin silmien kirkastuminen ja innostunut: "Ooo, Sophie!"

Kävi ilmi, että Sophie on ranskalaisten lastenhuoneiden klassikko, jollainen miekkosellakin oli aikoinaan ollut. Viime vuonna viisikymppisiään viettänyt lelu on Ranskassa edelleen huippusuosittu; vuonna 2010 maassa syntyi noin 830 000 vauvaa ja maassa myytiin 816 000 Sophieta.

Kuva: Vulli

Ranskalaissukupolvi toisensa jälkeen sai rauhassa kasvaa kirahveja imeskellen, muun maailman tietämättä. Todelliseen maailmaanmaineeseen Sophie päätyi vasta rantauduttuaan Ameriikkaan. Itsekin Sophien kanssa kasvanut ja sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut ranskatar ryhtyi tuomaan niitä maahan vuonna 2000. Aluksi puruleluksi kallis (hinta Usassa parisenkymmentä dollaria) Sophie ei kelvannut suurille leluketjuille, kuten Toys R Us:ille hintavuutensa vuoksi. Beverlyhillsiläinen, julkkiksia palveleva lelukauppias näki luksuspuruleluissa bisnesmahdollisuuden ja alkoi kaupata lelua asiakkailleen. Vähitellen yhä useampia julkkistenavia bongailtiin Sophie kainalossaan - ja yhtäkkiä kaikki halusivat itselleen juuri tämän purulelun, maksoi mitä maksoi. Ja kuulemma tämä maine on kiirinyt Suomeen asti.

Hassua tässä on se, etten Sophieen tutustuessani tiennyt ostavani luksuspurulelua. Meidän lähimarketissa tämä kirahvi maksoi nimittäin kuutisen euroa. Pikaisen googlauksen perusteella samasta (puru)lelusta pyydetään suomalaisissa verkkokaupoissa parisenkymppiä, jopa 25 euroa. 

Siinäpä siis vinkki joululahjaa Pariisista etsiville...



P.S. Olen tietoinen sekä Sophien syöpäainekohusta että lähinnä Yhdysvalloissa pyörineestä tukehtumisvaarakohusta, mutta luotan siihen, että tämä kirahvi on erittäin turvallinen lelu valvotuissa oloissa. Siis yhtä turvallinen kuin kilpailijansa. Minun pikku läheisilleni ei Sophieta tänä vuonna kuitenkaan tule, sillä ne olivat kiertämistäni kaupoista loppu.

P.P.S. Seuraava postaus tulee joko Suomesta tai ehkä vasta ensi vuonna. Riippuu miten tietokoneelle ehdin ja ennätän.