tiistai 18. joulukuuta 2012

Pariisilainen kirahvi

Huh hulinaa. Muun joulukiireen keskellä päätimme rokotuttaa kissat. Olimme lykänneet rokotusreissua, kun sopivaa hetkeä ei muka tahtonut löytyä. Ongelmana oli, että molempien oli syytä ehtiä paikalle, metromatkustus näiden kahden marakatin kanssa kun ei käy oikein sujuvasti yhdeltä.

soph01

Kotiin palatessamme ohitsemme pyyhälsi paloauto, joka pysähtyi talomme eteen. Ensimmäinen ajatus oli tietysti: "Jäikö meillä kahvinkeitin vai silitysrauta päälle...?", mutta kyseessä oli palomiesten ensivasteauto, ei tulipalojen sammuttamiseen tarkoitettu paloauto. Täällä nimittäin soitetaan haaverin sattuessa yleensä paikalle palomiehet, ei ambulanssia.

soph02

Ilmeisesti potilaalla ei ollut lopulta mitään suurta hätää, sillä kohtasin kyseiset palomiehet hetkeä myöhemmin lähtiessäni kaupoille. Hissimme on melko pieni, joten vedin vatsaa sisään, kun kolme lihasmassaltaan kohtuullisen kookasta palomiestä astui samaan hissiin. 

Yksi heistä kurkisteli hissin painorajoitusta seinältä: 
"Kolmesataa kiloa. Eiköhän tämä sitten ole ihan okei..."

Jouduin puremaan huultani, etten olisi hämmennyksissäni tokaissut: "Hei pojat, mä olen nähnyt elokuvia, jotka alkavat näin..." tai muuta yhtä muka-nasevaa. Tietenkään oikeasti en edes ole nähnyt, mutta minulle on kerrottu, että sellaisia elokuvia olisi olemassa.

Toinen palomies katsahti minuun: "Madame, kuinkas paljon te painatte?"

Kiertelin kysymyksen naurahtaen: "Juu, kyllä se olen minä, joka ylitän tässä hississä painorajan!"

Tähän kolmas palomies kohteliaasti: "Enpä usko, madame..."

Jolloin kakkospalomies - ilmeisesti leikkisyydestään tunnettu velikulta: "Vaikka toisaalta..."

Ja sitten kaikkia nauratti. 

soph03

Tästä Suuresta Palomieskohtaamisesta selvittyäni suuntasin jouluostoksille. Mitään kovin suuria tuliaisvuoria en ole ajatellut Suomeen mukanani raahata, sillä Suomi-reissuni tulee sisältämään aika paljon liikkumista paikasta toiseen, eikä ajatus valtavan tavaravuoren raahaamisesta tunnu mielekkäältä. Suomessa odottaa kuitenkin kolme pientä ihmistä, joille haluaisin viedä jonkilaisia terveisiä Père Noëlilta.

Pikkulasten vanhemmat ehkä keksivätkin mistä tai kenestä on puhe, kun kerron etsineeni ranskalaista lelukirahvia. Tutustuin kyseiseen ilmiöön parisen vuotta sitten, kun ostin kyseisen lelun lähimarketista miekkosen sukulaislapselle. Valitsin sen hyllyltä sen kummempia ihmettelemättä, lähinnä söpön ulkonäön ja mukavan luonnonläheisen paketin ansiosta. Kyljessä luki sitä paitsi materiaalien olevan luonnonmukaisia. Typerä myyntivaltti sinänsä, onhan vaikkapa uraanikin 100 %:n luonnontuote. Upposi minuun silti.

Kotiin päästyäni esittelin lelun miekkoselle. Odotin lähinnä välinpitämätöntä ynähdystä, mutta reaktio olikin silmien kirkastuminen ja innostunut: "Ooo, Sophie!"

Kävi ilmi, että Sophie on ranskalaisten lastenhuoneiden klassikko, jollainen miekkosellakin oli aikoinaan ollut. Viime vuonna viisikymppisiään viettänyt lelu on Ranskassa edelleen huippusuosittu; vuonna 2010 maassa syntyi noin 830 000 vauvaa ja maassa myytiin 816 000 Sophieta.


Kuva: Vulli
Ranskalaissukupolvi toisensa jälkeen sai rauhassa kasvaa kirahveja imeskellen, muun maailman tietämättä. Todelliseen maailmaanmaineeseen Sophie päätyi vasta rantauduttuaan Ameriikkaan. Itsekin Sophien kanssa kasvanut ja sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut ranskatar ryhtyi tuomaan niitä maahan vuonna 2000. Aluksi puruleluksi kallis (hinta Usassa parisenkymmentä dollaria) Sophie ei kelvannut suurille leluketjuille, kuten Toys R Us:ille hintavuutensa vuoksi. Beverlyhillsiläinen, julkkiksia palveleva lelukauppias näki luksuspuruleluissa bisnesmahdollisuuden ja alkoi kaupata lelua asiakkailleen. Vähitellen yhä useampia julkkistenavia bongailtiin Sophie kainalossaan - ja yhtäkkiä kaikki halusivat itselleen juuri tämän purulelun, maksoi mitä maksoi. Ja kuulemma tämä maine on kiirinyt Suomeen asti.

Hassua tässä on se, etten Sophieen tutustuessani tiennyt ostavani luksuspurulelua. Meidän lähimarketissa tämä kirahvi maksoi nimittäin kuutisen euroa. Pikaisen googlauksen perusteella samasta (puru)lelusta pyydetään suomalaisissa verkkokaupoissa parisenkymppiä, jopa 25 euroa

Siinäpä siis vinkki joululahjaa Pariisista etsiville...



P.S. Olen tietoinen sekä Sophien syöpäainekohusta että lähinnä Yhdysvalloissa pyörineestä tukehtumisvaarakohusta, mutta luotan siihen, että tämä kirahvi on erittäin turvallinen lelu valvotuissa oloissa. Siis yhtä turvallinen kuin kilpailijansa. Minun pikku läheisilleni ei Sophieta tänä vuonna kuitenkaan tule, sillä ne olivat kiertämistäni kaupoista loppu.

P.P.S. Seuraava postaus tulee joko Suomesta tai ehkä vasta ensi vuonna. Riippuu miten tietokoneelle ehdin ja ennätän.

23 kommenttia:

  1. Olen etsinyt Sophieta jo aika kauan Suomeen pikkuväelle vietäväksi, mutta ei ole löytynyt näistä marketeista. Niinpä jatkan sitkeästi etsintää.
    Tunnelmallista Suomen joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, Sophiet tuntuvat olevan tosiaan loppu aika monesta paikasta. Taitaa löytyä tämä kirahvi aika monesta paketista.

      Olisin tietysti voinut yrittää ennakoida, ja ostaa lelun jo kauan sitten, mutta jätin taas viimeiseen päivään. :P

      Poista
    2. Niin ja oikein mukavaa joulua myös sinulle! :)

      Poista
  2. Ensimmäinen kuva on upea! Sophiesta en ole ennen kuullut,mutta suloinen hahmo! Hyvää joulua ja Suomen reissua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ensimmäinen kuva on napsaistu rue de Castiglionelta, Pariisin 1. kaupunginosassa.

      Sophie on söpö, vaikkei kaikesta julkkishypetyksestä välittäisikään.

      Jouluiloa myös sinulle! :)

      Poista
  3. Onpas suloinen kirahvi! :) Oikein nautinnollista joululomaa ja Suomen reissailua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tunnelmallista joulua sinullekin! :)

      Poista
  4. Hauska palomieskohtaaminen. :-D (Nyt tuli mieleen jotain kaksimielistä juttua letkuista, mutta taidanpa jättää sanomatta. :-D)

    Sophie on vallan suloinen, mutta minulle ihan uusi tuttavuus.

    Hyvää matkaa - ja ihanaa joulua! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis mä en ole ainoa, jolle tuli outoja kaksimielisiä vitsejä mieleen palomieskööristä. Ihanaa, pidin itseäni jo vähän outona! :D

      Mutta, kuten olen blogiin joskus ennenkin kirjoittanut, paloasema on oikein mukava naapurustossa. Tarjoaa paitsi silmänruokaa, myös turvaa jos hätä iskee. :)

      En minäkään olisi koko Sophieen varmaan törmännyt, ellen olisi sattunut sellaista "vahingossa" ostamaan. Eipä noihin purulelumarkkinoihin kiinnitä oikein huomiota, kun ei itsellä satu olemaan vauvaa. :)

      Oikein hyvää joulua sinullekin! :)

      Poista
  5. Hih,hauskoja palomiehiä,tuollainen huumori on minusta mukavaa jos asiat sanoo oikein sävyin :)

    Siis apua! Onko tuo lelukirahvi oikeasti noin vanha keksintö?! :o Minusta tuntuu että tuosta luonnonkumisesta lelukirahvista on nyt tullut Suomessa ilmiö, kun "julkkiksetkin" niitä ostelevat. Siskoni poika sai myös kyseisen kumilelun ristiäislahjakseen.
    Ja tosiaan ihmettelin että ostit purulelun "muuten vain" kun se täällä tosiaan alkaa olla ilmiö. :D

    Ihanaa ja rentouttavaa joulun aikaa! Ja tervetuloa Suomeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, velmuja palomiehiä olivat. :) Varmaan pitää mielen virkeänä, kun raskaasta työstä huolimatta jaksaa vitsailla aina tilaisuuden tullen.

      Sophie on joo vanha klassikko täällä. :) Hassua tosiaan, että päädyn ihan puhtaasti vahingossa moiseen muotileluun (vaikka on tuosta ensiostosta jo sentään se parisen vuotta aikaa).

      Oikein mukavaa joulua sinulle myös! :)

      Poista
  6. Oi kun ihania kuvia Pariisista! Ja mä oon kans hullaantunut Sophie-kirahveihin. Aika moni bébé on sellaisen multa saanut. :D
    Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Sophie-kirahvien luonnonmukaisuus on todella mun mielestä vielä plussaa, vaikka totta kaikki toi mitä sanoit uraanista (hyvä huomio) ja sitten tosta jenkkitutkimuksesta. Mut eiks kaikki oo myrkyllistä jos sille linjalle lähdetään. Uskon että noi on kuitenkin useaan leluun verrattuna aika turvallisia. :)
      Laura

      Poista
    2. Sophie on minustakin mainio lahja, siksi sitä tälläkin kertaa haeskelin. Noista syöpää aiheuttavista aineksista olen kanssa sitä mieltä, että mikä tahansa periaatteessa on karsinogeenistä. Nuo lelut ovat kuitenkin erittäin tutkittuja ja vuosikymmeniä käytössä olleita, ja tuossakin tapauksessa täyttivät EU-vaatimukset koko ajan. Nyt ovat tiukentaneet kuulemma omaa seulaansa entisestään. Ihan ehdottomasti luotan tuohon Sophien turvallisuuteen ennemmin kuin jonkun tuntemattoman kiinalaislelun turvallisuuteen. Tuo tukehtumiskohukin on vähän outo. Miten ranskalaisvauvat onnistuivat vuosikymmeniä olemaan tukehtumatta tuohon leluun, ja sitten Yhdysvalloista löytyy muutamassa vuodessa useita "läheltä piti" -tapauksia. Ja kuka ylipäänsä jättää vauvan valvomatta niin, että tällaista pääsee tapahtumaan?

      Minuakin tuo luonnonmukaisuus viehätti myös. Ja onhan siinä luonnonmukaisuudessa sekin puoli, että se on ympäristölle vähemmän haitallista. Kai?

      Poista
  7. Onpa söpö tuo Sophie :). Joskus tuntuu niin hullulta tämä amerikkalainen vaarallisten ainesosien kyttääminen tavaroissa varsinkin, jos samaan aikaan katsotaan, mitä täällä syödään (varsinkin Ranskaan verrattuna). Härät saa kyllä pumpata täyteen antibiootteja, kun samaan aikaan kaikki rakennukset ja autot pitää varustaa varoituksilla siitä, että ne sisältävät ainesosia, jotka voivat aiheuttaa syöpää. Jos siis tyyliin söisi sen auton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Esimerkiksi punajuuri aiheuttaa syöpää - jos sitä syö kylpyammeellisen päivässä... Totta kai lelujen (ja varsinkin purulelujen) pitää valvoa, mutta järki kädessä siinäkin puuhassa.

      Poista
  8. Minua on valistettu, että täällä Sveitsissäkin olisi tapana soittaa ensimmäisenä palomiehet hätiin. Tiedä häntä, sillä en ole päässyt kokeilemaan. Lisäksi jokaisella hätäinstanssilla on oma numeronsa, joten todellisessa hätätilanteessa soittaisin varmaan ensimmäisenä numerotiedusteluun.

    Hauskaa Suomen-matkaa ja tsemppiä kinoksiin! Ne jalkakäytävät eivät ole mitkään matkalaukun ystävät ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika nopeasti tähän hankeen näköjään tottuu. Ensimmäinen hetki, kun astuin Helsinki-Vantaan lentokentältä muutaman asteen pakkaseen, tuntui järkyltä. Oli muka niiiiiin kylmä. Nyt on pakkasta nelisentoista astetta (ja ulos mennessä lainapalttoot päällä) eikä kirpaise ollenkaan niin pahasti.

      Sen sijaan olen huomannut tuijottelevani ihmisiä kadulla. Suomalaiset ovat metkannäköistä väkeä. ;D

      Poista
  9. Oho, onpa iso hintaero! Ostin Sophien juuri yhdelle ystävälleni, jonka laskettu aika on lähellä. Pitääkin tsekkaa tuo eränumero, että ylittääkö Saksan rajat vai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos reissua osuu Ranskaan, niin kannattaa harkita tuliaisiksi pikkuystäville. :)

      Poista
  10. "Täällä nimittäin soitetaan haaverin sattuessa yleensä paikalle palomiehet, ei ambulanssia."

    Saako viilata pilkkua? Puhelut menevät hätäkeskukseen, joka lähettää paikalle (jos tarvitsee) ambulanssin, joka on tilanteesta, kaupungista, paikasta, hädästä ja vapaana olemisista riippuen joko palokunnan tai SAMU:n ensihoitoporukkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkenna pois, sähän kai tässä asiantuntija olet. :) Lähinnä ajattelin sitä, että kun haaveri sattuu, niin sanotaan, että soitetaan palomiehet, kun taas Suomessa puhutaan, että soitetaan ambulanssia. Ja kokemukseni mukaan ambulanssi tulee vasta, kun pää on suunnilleen kainalossa, muuten tulevat palomiehet. Näin kärjistettynä. ;)

      Poista
    2. On nyt taas se se-toinen tili, mutta joo.
      Puhetavat ovat tiukassa. Se riippuu mun käsittääkseni paljon siitäkin, missä asuu. Kaupungissa ja vähemmän-kaupungissa on eri systeemit, eri départementeissa kai on kanssa vaihtelua. Miksi tehdä yksinkertaisesti mitään, minkä voi tehdä monimutkaisesti?

      Tuo "soitetaan palomiehet" tulee kai tosiaan sieltä, kun pitäisi osata ne kaksi eri hätänumeroa, SAMU (15) ja pompiers (18), ja tuo 18 on jotenkin "perinteisempi" (en tiedä miksi). Käytännössä kuitenkin puhelut uudelleenohjataan jos arpoo väärin.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.