Dans cette chambre noire
J'entends qu'on s'amuse et qu'on chante
Au bout du couloir ;
Quelqu'un a touché le verrou
Et j'ai plongé vers le grand jour
J'ai vu les fanfares, les barrières
Et les gens autour
Dans les premiers moments j'ai cru
Qu'il fallait seulement se défendre
Mais cette place est sans issue
Je commence à comprendre
Ils ont refermé derrière moi
Ils ont eu peur que je recule
Je vais bien finir par l'avoir
Cette danseuse ridicule...
Est-ce que ce monde est sérieux ?
Est-ce que ce monde est sérieux ?
Andalousie je me souviens
Les prairies bordées de cactus
Je ne vais pas trembler devant
Ce pantin, ce minus !
Je vais l'attraper, lui et son chapeau
Les faire tourner comme un soleil
Ce soir la femme du torero
Dormira sur ses deux oreilles
Est-ce que ce monde est sérieux ?
Est-ce que ce monde est sérieux ?
J'en ai poursuivi des fantômes
Presque touché leurs ballerines
Ils ont frappé fort dans mon cou
Pour que je m'incline
Ils sortent d'où ces acrobates
Avec leurs costumes de papier ?
J'ai jamais appris à me battre
Contre des poupées
Sentir le sable sous ma tête
C'est fou comme ça peut faire du bien
J'ai prié pour que tout s'arrête
Andalousie je me souviens
Je les entends rire comme je râle
Je les vois danser comme je succombe
Je pensais pas qu'on puisse autant
S'amuser autour d'une tombe
Est-ce que ce monde est sérieux ?
Est-ce que ce monde est sérieux ?
Si, si hombre, hombre
Baila, baila
Hay que bailar de nuevo
Y mataremos otros
Otras vidas, otros toros
Y mataremos otros
Venga, venga a bailar...
Y mataremos otros
-Francis Cabrel*
Kuten Hesarissakin jo tiedetään, Ranskan perustuslakineuvosto arvioi tämänpäiväisessä päätöksessään härkätaistelut Ranskan perustuslain mukaisiksi. Siten perustuslakineuvosto ilmaisi, että kulttuuriperinteet ovat eläinten oikeuksia tärkeämpiä. Härkätaistelut on nimittäin kielletty eläinrääkkäyksenä muualla Ranskassa, paitsi neljällä eteläranskalaisella seudulla (région). Nämä ovat Aquitaine, Midi-Pyrénées, Languedoc-Roussillon ja Provence-Alpes-Côte d'Azur. Näillä seuduilla härkätaistelut koetaan tärkeäksi osaksi paikallista kulttuuriperinnettä. Tämä kyseinen kulttuuriperinteen osa, siis härkätaistelu nykymuodossaan, kehitettiin Espanjassa 1700-luvulla, ja se rantautui eteläiseen Ranskaan Espanjasta 1800-luvulla. Tärkeimmät härkätaistelukaupungit käyvät ilmi tästä Libérationin laatimasta kartasta.
Poliitikkojen asenne härkätaisteluihin näyttääkin noudattavan pikemminkin kulttuurisia kuin puoluepoliittisia rajoja. Otetaan esimerkiksi PS eli sosialistipuolue: Katalonialaistaustainen, Barcelonassa syntynyt sisäministeri Manuel Valls kertoi BMFTV:n haastattelussa rakastavansa härkätaisteluja, ja tarkensi seuraavasti: "Maassa, joka on kriisissä, jossa ranskalaiset epäilevät identiteettiään ja kulttuuriaan... --- Tarvitsemme yhteisiä juuria ja arvoja...". Sosialistipuolueen poliitikoista Vallsia tukevat mm. Andalusiassa syntynyt Anne Hidalgo ja Landesista kotoisin oleva Alain Vidalies. Toiset sosialistipoliitikot, kuten Julien Dray, vastustavat voimakkaasti. Kolmannet, kuten Harlem Désir, haluavat jättää päätöksenteon alueelliselle paikallishallinnolle. Muissakin puolueissa näyttäisi olevan samantapaista hajontaa suhteessa härkätaisteluihin. Jopa perinteisesti eläinten oikeuksia kannattavien vihreiden lounaisranskalainen edustaja Noël Mamère, jos ei nyt kovaäänisesti kannata, niin ainakin kieltäytyy vastustamasta härkätaisteluja.
Eteläisessä Ranskassa, erityisesti Arlesissa ja Nîmesissä, härkätaistelut ovat sen tuottaman turismin kautta merkittävä tulonlähde. Poliitikkoihin kohdistuukin valtava lobbaus, ja vääränlainen mielipide saattaisi johtaa yksittäisen poliitikon kohdalla merkittävään äänten ja taloudellisen tuen menettämiseen.
 |
| Kuvassa ei ole taisteluhärkä, vaan Salers-karjaa edustava lehmä luontaisessa ympäristössään. |
Vuonna 2010 ranskalaisista 66 % oli härkätaistelujen kieltämisen puolesta. Eilen ilmestyneen kyselytutkimuksen mukaan taas 42 % ranskalaisista oli härkätaistelujen sallimisen puolella. Härkätaistelualueilla asuvista kyselytutkimukseen vastanneista härkätaistelut halusi sallia 50 %.
Härkätaistelut eivät siis kuulu ranskalaiseen kulttuuriin, vaan alueelliseen kulttuuriin. Härkätaistelujen vastustajat on siksi helppo leimata ignorantin keskushallinnon edustajiksi tai ns. cityvihreiksi, luonnosta ja perinteistä vieraantuneiksi boboiksi, jotka vaan nyt eivät ymmärrä paikallista identiteettiä ja paikallisia tapoja. Minä ymmärrän alueellisen kulttuurin ja identiteetin tukemisen. Yleisesti ottaen kannatan kaikkea paikallisuutta ja alueellisuutta tukevaa. Ranskan valtiolla olisi tässä suhteessa paljon sarkaa, mm. paikallisten kielten tukemisessa. Sen sijaan en suostu ymmärtämään eläinrääkkäystä "taiteen", "kulttuurin" tai "ihmisten huvituksen" nimissä. Vasta-argumentiksi ei kelpaa, että eläimet kärsivät myös esim. lihan tehotuotannossa. Yksi väärä ei tee toista väärää vähemmän vääräksi.
Keskustelua härkätaisteluiden puolesta ja niitä vastaan ranskaksi esimerkiksi täällä.
* Niille, jotka eivät ole opiskelleet ranskaa: sanoitus kertoo härkätaistelusta härän näkökulmasta.
Tosiasiassa meidän – sori – cityvihreässä ja pitkälti anglosaksistuneessa maailmassa tiedetään perin vähän härkätaistelusta, paitsi että härkä yleensä tapetaan taiston päätteeksi (ei tosin aina). Muuta media ei halua kertoa, kuin että härkä tapetaan ja että se on julmaa. Härkätaistelussa ja sen maailmassa on kokonaisuudessaan myös paljon muuta. Siihen kannattaa kyllä tutustua.
VastaaPoistaJa, en voi olla lisäämättä, jos meillä ei olisi härkätaistelua, meillä ei myöskään olisi Carmenia, ei Picasson taidetta, ei Goyan upeita litografeja, ei Lacroixin muotiluomuksia, monesta kirjallisuuden helmestä puhumattakaan. Saati koko härkätaistelukulttuurin ympärillä olevaa kulttuuria, joka ulottuu kauas areenan ulkopuolelle.
Itse pidän tätä päätöstä hyvänä. (Hesarin tapaa ujuttaa omat mielipiteensä uutisiin en sen sijaan ymmärrä lainkaan.)
No, meillä Suomessahan on kielletty jopa keinut, jotka olivat meidän kulttuuriamme...
Muistelinkin, että olit kirjoittanut joskus härkätaisteluista ja odotin sinulta kommenttia, kiitos tästä! :)
PoistaToki härkätaisteluiden ympärille on syntynyt paljon kulttuuria. Mutta ydin on eläimen show'maisessa tappamisessa, minkä koen vastenmielisenä. Koen torerot kertakaikkisen vastenmielisinä hahmoina. Härällä ei areenalla ole mahdollisuuksia: vuosina 1950-2000 yksi härkätaistelija kuoli 45 000 härkää kohti. Jopa vihatut kukkotappelut (jotka ovat joissain osissa Ranskaa, mm. Réunionilla, nekin sallittuja, kulttuurisista syistä) ovat reilumpia, niissä kukko tappelee tasaveroisesti toista vastaan - vaikka tappelukukon elämä taitaa sekin olla lyhyt ja väkivaltainen.
Jos härkätaisteluja ei olisi, Picasso ja kumppanit olisivat ammentaneet innoituksensa muualta. Ja näiden tuotosten olemassaolo ei mielestäni muutenkaan oikeuta tämän perinteen sallimista enää tänä päivänä.
Lainsäätäjä on Ranskassa myöntänyt, että härkätaistelut ovat eläinrääkkäystä, onhan se kielletty muualla. Samoin härkätaistelut on kielletty Kataloniassa.
Mitä luulet, voitaisiinko härkätaisteluja ja siihen liittyvää kulttuuria kehittää eläinten oikeuksia kunnioittavampaan muotoon, vai onko härän (show'n vuoksi) hidas tappaminen elintärkeä osa tätä kulttuuri-ilmiötä? Olisiko siis jonkinlainen kompromissi mahdollinen?
Kiitos, Riina, itsellesi pitkästä vastauksesta! Mietin noita asioita illalla ruokaa laittaessani, ja yksi asia nousi muiden yli. Härkätaistelu ei ole show, se on taistelu. Sen voittaa yleensä matador, mutta hän on jo antanut elämänsä härälle. Kuulostaa juhlalliselta, mutta siitä juuri mielestäni on kyse (ja paremmin muotoiltuna mietelauseena se löytyy Madridin härkätaistelukoulun seinältä). Lopulta härkä voittaa aina.
VastaaPoistaSe, mitä härkätaistelusta näkyy televisiossa, ei kerro siitä vielä mitään. Se on jotakin mikä pitää nähdä ja kokea itse. Jos corridasta poistaisi kuoleman, siitä tulisi show ja se menettäisi sen, mikä tekee siitä corridan. Aivan kuten doping-urheilu ei ole enää urheilua (vaan bisnestä) tai show-paini painia. Täällä etelässä elvytetään myös roomalaisia taisteluita, mutta ne ovat kuin show-painia, leikkiä - kiinnostavaa historialliselta kannalta, mutta epäaitoa.
Etelä-Ranskassa härkäkulttuuri on vahva, ja corrida on siitä vain yksi osa. Jos kompromissia haetaan, sehän tavallaan on jo olemassa course camarguaisen ja course landaisen merkeissä, jossa härät (tai lehmät) pääsevät kisailun jälkeen takaisin laitumilleen. Mutta eivät ne ja niiden intensiteetti koskaan nouse corridan tasolle.
Mitä Katalonian härkätaistelukieltoon tulee, sen sanotaan olevan poliittinen päätös, haluaahan Katalonia näyttää päättävänsä itse asioistaan. Toki monet ovat myös corridaa vastaan, mutta monet myös sen puolesta. (Härkätaistelua sinänsä on monessa muussakin muodossa, mm. Japanissa on omansa, ihmistä härkä on kiehtonut aina - ja tulee kiehtomaan)
Oi, mieleni tekisi kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta ehkä jatkan myöhemmin!
Kauhean idealistiselta ja romantisoivalta kyllä kuulostaa tuo härkätaistelukoulun seinällä oleva kuvaus, ja niin tietenkin pitääkin olla, koska tarkoitus on inspiroida ja on kyse osasta kulttuurista identiteettiä ja 'sankaruutta'. Ei härkätaistelija ole kuitenkaan elämäänsä antanut muulle kuin ei-olemassaolevalle ideaaliselle 'härälle', jota kaikki härät edustavat. Eikä mikään yksittäinen härkä kyllä mielestäni ole voittaja noin epäreilussa taistelussa, ainoastaan tämä idealistinen 'härkä' jota nuo kaikki kuolevaiset härät osaltaan edustavat.
PoistaMielestäni kaikki järjestetyt tapahtumat, joita yleisö tulee katsomaan ovat kyllä showta, varsinkin tällaiset kulttuuri-identiteettiä pönkittävät, rituaaliset näytökset. Eihän kenellekään tule yllätyksenä, mitä härkätaistelussa tapahtuu tai kuinka ne päättyvät?
En epäile yhtään härkätaistelun osaa paikallisessa identiteetissä, sen merkitystä härkätaistelujen parissa työskenteleville ihmisille tai härkätaistelun intensiivistä kokemista yleisölle. Kuolema on tietenkin suuri osa tunnelmanluomista. Venäläinen rulettikin tuntuisi aika erilaiselta, jos luoti puuttuisi.
Kysymys kai kuuluukin, että onko eläimen uhraaminen spektaakkelissa tähän maailman aikaan enää ok, vaikka sitä (vain) puolet 'taistelualueen' asukkaista kannattavatkin? Ihmisten suhde eläimiin kun on muuttunut sitten 1700-1800 -lukujen ja eläimilläkin on nykyään jonkinlaisia oikeuksia nimenomaan kärsimyksen välttämisen tai minimoimisen suhteen.
Taiteilijoita ovat inspiroineet vaikka minkälaiset kauheudet, joiden tarinat he ovat halunneet kertoa muistuttaakseen ihmisiä tapahtuneesta tai käydessään läpi omia kokemuksiaan. Ei se ole mielestäni oikeutus kauheuksille.
Tästä uutisoi tietenkin myös Saksan TV 2 (muita kanavia en katsonut) ja näytti myös kuvia Espanjasta, taisi tulla kuolleita tai loukkaantuneita.
VastaaPoistaOnhan se paikalliskulttuuria, mutta minä olen Suomesta maalta, ja meidän nykyiseen kulttuuriimme kuuluu tappaa nautaeläimet puudutettuna, nopeasti ja kivuttomasti. Karhunkierros on meidän kulttuuriamme, gladiatorit muinaisen Rooman. Kumpikin ovat hävinneet historiaan, eikä niitä kukaan kaipaa.
Kommentoin vielä sen verran, että tietenkin suomalaisesta näkökulmasta härkätaistelu on kauheaa. Mutta myös että härkätaistelusta tiedetään Suomessa hyvin, hyvin vähän, ja uutisointi siitä on erittäin yksipuolista.
VastaaPoistaCorrida on muuten luokiteltu Ranskassa aineettomaksi kulttuuriperinnöksi, joten sikälikin tämä eilinen päätös on looginen.
'Pakko' vielä inttää, että eivätkö mielipiteet härkätaisteluista ole hyvinkin jakautuneet myös niissä maissa, missä se on osa kulttuuria? Juurikin tuo aineeton kulttuuriperintönimityskin näytti äkkiä uutisointia lukiessani jakavan hurjasti mielipiteitä sekä puoltajien, eläinten oikeuksia ajattelevien, että niiden välillä, joiden mielestä härkätaistelut eivät ole 'tuontitavarana' ranskalaista kulttuuriperintöä ollenkaan?
PoistaVäittelyssähän näyttäisi olevan kyse tuosta eläimelle showmielessä aiheutetusta konkreettisesta tuskasta vs. symboliset, kulttuuriset merkitykset ja perinteet. Mielenkiintoinen asetelma siis.
Todella mielenkiintoinen keskustelu ja perusteltuja mielipiteitä teillä kaikilla, kiitos! Mukavaa, kun blogilla on fiksuja ja ajattelevia lukijoita. Vaikka tässä kysymyksessä olen sannabananan ja Annan linjoilla, niin todella mielenkiintoista lukea myös perusteltuja mielipiteitä toisesta näkökulmasta, kiitos vielä niistä Pinealle. :)
PoistaHei, mutta Etelä-Ranskassahan on myös sellainen perinteinen härkätaistelutapa, jossa härkää ei vahingoiteta vaan toreadorit (mitä ikinä ne onkaan ranskaksi) yrittävät napata sen sarvista nauhoja. Ja härkiä vaihdetaan välillä, niin etteivät läkähdy. Nimenomaan Arlesissa olen todistanut tällaista. Osaako joku perustella, miksi sekin on epäeettistä (jos nyt ei ajatella sitä, että lähtökohtaisesti ei ole oikein, että yksi eläinlaji alistaa toisen eläinlajin vangikseen, millä perusteella pitäisi sitten ainakin kaikenlainen lihan, maidon ja kananmunien tehotuotantokin)? Vai onko tämä lajityyppi eri asia?
VastaaPoistaVoisin arvailla seuraavaa: härkähän ei ole luonnostaan sellainen aggressiivinen eläin, joka heti hyökkäisi ihmisen kimppuun. Jotta siis minkäänlainen 'taistelu' saataisiin aikaan (tapettiinpa härkä lopuksi tai ei) on härkää ärsytettävä ja rääkättävä tarpeeksi, jotta se olisi sellaisessa tilassa, että hyökkää puolustautuakseen.
PoistaKäsittääkseni härkätaistelujen vastustajat vastustavat yleensä nimenomaan ennen kaikkea sitä muotoa, jossa härkä tapetaan areenalla. Ylipäänsä tietysti eläinsuojelulakia rikotaan, jos eläimelle aiheutetaan turhaa kärsimystä. Siten eläimen stressaaminen "huvin vuoksi" on sekin eläinsuojelulain vastaista. Mutta esim. tämä härkätaisteluja vastustavien eläinlääkäreiden yhdistys vastustaa nimenomaan härän tappamista (hitaasti kiduttaen):
Poistahttp://www.veterinaires-anticorrida.fr/article-un-collectif-de-veterinaires-opposes-a-la-corrida-s-est-constitue-en-france-51729627.html
Lakitekninen ongelmahan tämä on Ranskassa ennen kaikkea siksi, että noita poikkeusalueita lukuunottamatta härkätaistelut ovat täällä eläinsuojelulain nojalla laittomia, ja niistä voi saada jopa 2 vuotta vankeutta ja 30 000 euroa sakkoja.
Tietysti meidän on helppo vastustaa härkätaisteluja: ne tapahtuvat kaukana ja toisaalta niissä eläimen kuolema on korostetusti läsnä. Tehotuotantoeläinten huonon kohtelun vastustaminen on vähemmän seksikästä. Kana elää ja kuolee jossain näkymättömissä ja broileri maistuu hyvältä.
Mutta kuten yllä kirjoitin, yksi eläimiin kohdistunut vääryys ei tee toisesta väärydestä vähemmän väärää.