Kävelyllä Saint Germain des Prés'llä

Kun sunnuntai-iltapäivänä aurinko pilkahteli sateen sijaan, päätin uhmata kevyttä syysvilustusta ja lähteä kävelylle Saint Germain des Prés'lle. 

Saint Germain des Prés valikoitui kohteeksi ihan vain siksi, etten tule alueella kovin usein muuten käyneeksi. Minulla ei ole ollut mitään syytä vältellä Saint Germain des Prés'tä, muttei toisaalta myöskään mitään erityistä syytä vierailla siellä. 

Tämä myyttinen alue kuitenkin tunnetaan 1900-luvun, ja etenkin sotien jälkeisten vuosikymmenten, kulttuurielämän vaikuttajien ja keskeisten filosofien suosikkialueena. Sittemmin boheemit ovat tosin pitkälti väistyneet näistä kortteleista porvarien tieltä.

Jäin metrosta Saint Sulpicen metroasemalla. Rue de Rennesiltä käännyin oikealle, rue du Vieux Colombier'lle, jota jatkoin suoraan aina Place Saint Sulpice -aukiolla sijaitsevalle Saint Sulpicen kirkolle asti.

Saint Sulpicen kirkko on Pariisin toiseksi suurin heti Notre Damen jälkeen. Nykyinen kirkko on valmistunut 1700-luvulla, mutta paikalla on ollut kirkkorakennus ainakin jo 1000-luvulla. Kirkko vilahtaa kuulemma myös Da Vinci -koodi -kirjassa, mutta itse en ole kirjaa lukenut.

Saint Sulpicen maineikkaat - ja valtavat - urut.

Ulos kirkosta astuttuani käännyin vasemmalle (selkä kirkon sisäänkäyntiä kohti katsottuna) pikkukujalle, jonka päässä häämötti Luxembourgin puiston aita.

Jos vaikkapa Marais'lla kärsitään ns. bobo:ista, eli boheemeista porvareista, niin Saint Germain des Prés on alueena ihan vaan reilusti bo. Ja näistä kahdesta bo:sta se bourgeois. Porvariston hillitty charmi hönkii jokaisessa kadunkulmauksessa ja porttikongissa.

Kujan päässä ylitin rue de Vaugirardin ja astuin Luxembourgin puistoon, jossa oli meneillään sunnuntai-iltapäivän ruuhka pariisilaisten suorittaessa rentoutumista - kukin tavallaan. 

En nyt ole ihan varma, kuuluuko Luxembourgin puisto oikeaoppisesti Saint Germain des Prés'n alueelle vai Latinalaiskortteliin, mutta mennään nyt puistoon kun kerran kohdalla ollaan!

Koppalakki kukkasten keskellä.

Luxembourgin puistossa asu on vapaa.

Kukat jaksavat kukkia.

Niin, siinä Luxembourgin puiston suuressa pömpelissä kokoontuu senaatti eli Ranskan parlamentin ylähuone.

Senaatin rakennuksen kierrettyäni astuin ulos puistosta, ylitin jälleen rue de Vaugirardin ja jatkoin matkaa pitkin rue Rotrouta aina place de l'Odéon -aukiolle, jolla kohoaa Odéonin teatteri.

Place de l'Odéonilta matka jatkui pitkin rue de l'Odéonia...

...aina rue de l'Odéonin päähän, ja siitä rue Condén kautta boulevard Saint Germainen risteykseen, jossa ylitin boulevard Saint Germainen ja käännyin oikealle.

Saint Germain des Prés'llä piisaa katukahviloita ja terasseja.

Osoitteessa 130, boulevard Saint Germain käännyin katetusta oviaukosta terassien täyttämälle kujalle. Tämän boulevard Saint Germainea ja rue Saint André des Artsia yhdistävän kujan nimi on Cour du Commerce Saint André, ja sen varrella voi suorastaan kuulla historian siipien havinan - jos terassien kilinän takaa ehtii kuuntelemaan. Esimerkiksi muuan tohtori Guillotin asusti ja suunnitteli täällä 1700-luvulla inhimillisiä mestauslaitteita.

-

Cour du Commerce Saint Andrén tunnetuin kuppila lienee Le Procope, jonka pääsisäänkäynti tosin sijaitsee rue de l'Ancienne-Comédien puolella. Vuonna 1686 perustettu Le Procope mainostaa olevansa maailman vanhin kahvila, mutta todellisuudessa se ei enää nykyisin ole kahvila, vaan ravintola. Le Procopen maineikkaaseen kanta-asiakaskaartiin ovat lukeutuneet mm. Voltaire, Rousseau ja Benjamin Franklin.

Cour du Commerce St. Andrén päässä käännyin vasemmalle, rue St André des Artsille, ja seuraavassa risteyksessä (carrefour de Buci) oikealle, rue Dauphinelle.

Rue Dauphinen päässä odotti Seine ja Pont Neufin murheellinen kyltti. 

1600-luvun alussa valmistunut Pont Neuf on muuten, toisin kuin nimi antaa olettaa, Pariisin vanhin silta.

Näkymä Seinen rantatöyräälle Pont Neufin kulmauksesta.

Seineä renustavan quai de Contin ovat valloittaneet bouquinistet, vanhojen kirjojen kauppiaat, joita on ollut Seinen rannoilla jo 1500-luvulta asti. Nykyisin bouquinistet kaupustelevat kirjojen ohella myös julisteita ja postikortteja.

Näkymä quai de Contilta kohti Seineä ja Pont des Arts -siltaa.

Taiteellinen näkemys Pont des Artsista.

Pont Neufiltä Seinen laitaa kohti Eiffeliä käveltäessä seuraava silta on Pont des Arts -kävelysilta. Nämä maailmalla nyt niin trendikkäät lukot ovat viime vuosina valloittaneet myös Pariisin. Joukossa ei näkynyt kovin montaa ranskalaista nimeä, joten mutuna arvioisin, että lukkojaan tänne asettelevat lähinnä Rakkauden Kaupunkiin saapuneet turistit.

Pont des Artsin ohitettuani ylitin quai de Contin ja käännyin café des Beaux Arts -kuppilan kohdalla vasemmalle, rue Bonapartelle.

Jatkoin rue Bonapartea pois päin Seineltä. Hetken kuluttua kadun oikealla laidalla kohosi tämä koristeellinen rautaportti...

Pönäkkä rakennus portin takana on taidekorkeakoulu École nationale superieure des beaux-arts eli kavereiden kesken ENSBA.

Rue Bonapartelta käännyin ensimmäisestä risteyksestä oikealle, rue Jacobille...

...ja rue Jacobilta jälleen oikealle, rue des Saints Pèresille, jolta puolestaan käännyin ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle, rue de Verneuil'lle.

Ensivilkaisulla rue de Verneuil näyttää korttelille tyypilliseltä, siistiltä ja hillityn valkoiselta kadunpätkältä...

...mutta valkoisen keskellä yllättää riemunkirjava läiskä. Tässä talossa, osoitteessa 5 bis rue de Verneuil, asui vuosina 1969 - 1991 myyttinen lauluntekijä Serge Gainsbourg. Taloa ympäröivää muuria peittävät fanien jättämät muistokirjoitukset ja -piirrokset.

Ympyröity eläinhahmo ei ole rotta...

...vaan pieni chihuahua, joka sekin jätti fanipostia edesmenneelle muusikolle.

Sergen tytär Charlotte toivoi talon museointia, mutta hanke kaatui viranomaisten arvioitua tilat liian pieniksi yleisön vastaanottamiseen.

Luovan taiteilijan fanit ovat jättäneet jälkiään kotitalon lisäksi Gainsbourgin haudalle, joka sijaitsee Montparnassen hautausmaalla.

Rue de Verneuil'ltä palasin omia jalanjälkiäni seuraillen takaisin rue des Saints Pèresille, jonka päässä siinsi ilta-auringon viime säteissä paistatellut Montparnassen torni.

Käännyin takaisin vasemmalle rue Jacobille. Rue Jacobin ja rue Bonaparten kulmauksessa katseeni vangitsi Laduréen liikkeen näyteikkuna.

Herkut tietysti houkuttelivat, mutta ennen kaikkea hämärästi valaistu liike näytti ulkoa ihanan kodikkaalta, kaikesta fiinistä piperryksestä huolimatta. Liike oli täynnä, mutta syystä tai toisesta kaikki asiakkaat näyttivät olevan miehiä. Sunnuntailahjuksia kotona odottavalle vaimokkeelle? Lepytyslahjoja villiksi venähtäneen viikonlopun jälkeen?

Vastustin houkutuksia kuin nainen ja jatkoin matkaa pitkin rue Jacobia... 

...kunnes käännyin oikealle, rue de Furstenbergille.

Rue de Furstenbergin päässä olevalta pieneltä aukiolta käännyin vasemmalle, rue de l'Abbayelle ja edelleen rue de Bourbon le Châteaulle, jonka eräästä näyteikkunasta bongasin tämän helmen:

"Nainen ilman parfyymiä on nainen ilman tulevaisuutta." - Chanel

Seuraavassa risteyksessä käännyin vasemmalle, katukahviloiden täyttämällä rue de Bucille, ja seuraavasta risteyksestä oikealle, rue de Seinelle, jolta käännyin edelleen oikealle, Boulevard Saint Germainelle.

Jatkoin matkaa Saint Germain des Prés'n kirkolle asti.

Viulunsoittaja tapaili La vie en rosea ilta-auringon viimeisten säteiden alla.

Kirkon vierustalla olevassa puistossa pieni tyttö leikki isänsä kanssa.

Église St. Germain des Prés on Pariisin vanhin kirkko. Kildebert I perusti paikalle 500-luvulla luostarikirkon, mutta otti ja kuoli samana päivänä kun kirkko vihittiin ja omistettiin Pyhälle Germanukselle. Seuraavien vuosisatojen aikana mm. normannit polttivat kirkon useaan otteeseen. Kirkko vihdoin rakennettiin uudelleen 1014. Tämänkin jälkeen kirkkoon on lisäilty uusia osia vuosisatojen saatossa. Ranskan suuren vallankumouksen tuoksinan jäljiltä alkuperäisistä kolmesta tornista vain yksi jäi pystyyn.

Saint Germain des Prés'n kirkossa on myös Descartes'n hauta. Käynnissä oli kuitenkin messu, joten tyydyin ihastelemaan kirkkoa vain sivuovelta käsin.

Kirkon laidalla vahtikopissa päivystävä vartija oli syventynyt kirjaan.

Saint Germain des Prés tunnetaan myös maineikkaista kahviloistaan, joista en tällä iltakävelyllä ehtinyt poiketa yhdessäkään. Tässä kuitenkin eräs niistä ulkoapäin, nimittäin Place Saint Germain des Prés'n laidalla sijaitseva Les Deux Magots, jonka kultturelleja kanta-asiakkaita ovat olleet mm. Verlaine, Rimbaud, Picasso, Hemingway, Sartre ja Simone de Beauvoir.

Tarjoilijat tauolla.

Syystä tai toisesta Saint Germain des Prés tuntuu viehättävän erityisesti pohjoisamerikkalaisia turisteja, joiden kaikuvaan ja leveä-ärräiseen aksenttiin törmäsin jopa tavallista useammin. Syystä tai toisesta törmäsin myös useampaan parisuhdeongelmistaan kiistelleeseen amerikkalaispariskuntaan. Yllä olevassa kuvassa aksentin perusteella jonnekin Yhdysvaltojen itäiselle rannikolle haarukoimani pariskunta pui erityisen kaikuvasti parisuhteensa pulmakohtia, joita kaiku toisteli ikivanhan kirkon kiviseinistä.  Tai rouvahan niitä ongelmia lähinnä osoitti, mies vain hymähteli. 

Myönnän, matkustelu koettelee. Siksi minäkin hyppäsin tässä vaiheessa Saint Germain des Prés'n metroasemalla metroon ja matkasin kotiin.