La lune bleue

Tapahtuipa kerran, kun vietin puolisen vuotta Ranskassa joskus viime vuosikymmenen puolivälissä, että istahdin sohvalle kanavasurffailemaan. Jossain vaiheessa ruudulle pälkähti jonkinlainen Ricki Lake -show'n versio: studioyleisön edessä yksityishenkilöt tekivät outoja ja koskettavia tunnustuksia elämästään. Sosiaalipornoa? Melkein, mutta ei ihan. Eron tuntui tekevän juontaja. 

Noin nelikymppinen, konekivääritahdilla puhunut miesjuontaja ei ehkä ollut varsinaisesti komea, muttä hänen ulkonäössään oli jotain asiallisista älykkötyypeistä tykkääviin vetoavaa. Ennen kaikkea mies vaikutti kykenevän televisiossa poikkeukselliseen empatiaan ja löytävän juuri oikeat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Hän ei töykkinyt haastateltavia, vaan tuntui aidosti kuuntelevan ja välittävän. Ja tämä tietysti sai vieraat rentoutumaan ja kertomaan tarinansa, televisiokameroista ja studioyleisöstä huolimatta. 

Miehessäni ihastukseni herätti riemastusta. Hänen bravuurinsa oli esittää nopeapuheisesta juontajasta imitaatioita, tähän tapaan: 

"bonjourjemapellejeanlucdelarueetcesoirnousallonsparlerdessoeursquisontenfaitnosmères..."

Lisäksi minua valistettiin, ettei juontaja keksinyt empaattisia ja osuvia lausahduksiaan päästään, vaan ne välitettiin hänelle erittäin näkyvän korvakuulokkeen kautta.

Viime perjantain "sininen kuu" Pariisin kattojen yllä.

Kyseinen juontaja oli Jean-Luc Delarue, jonka ura alkoi 1980-luvulla nuoriso-ohjelmien juontajana ja jatkui menestyksekkäästi 1990- ja 2000-luvuilla lukuisten ohjelmien tuottajana ja juontajana. Erityisen suosittu oli juuri tämän postauksen alussa kuvattu Ça se discute. Tämä palkittu keskusteluohjelma pyöri Ranskan televisiossa huimat viitisentoista vuotta 1990-luvulta vuoteen 2009. 

Ça se discuten värikkäitä aiheita vuodelta 2000: "En voi enää sietää hiuksia ja karvoja"; "Olen äärimmäisellä dieetillä terveydestäni välittämättä"; "Mieheni on 30 vuotta minua vanhempi"; "Kaikki naiset ovat hulluna minuun"; "Pakotan lapseni teitittelemään"... Voyeurismistakin syytetyn ohjelman on toisaalta sanottu vähentäneen tabuja esimerkiksi homopariskuntien vanhemmuuteen liittyen.

Juontajan töiden rinnalla Delarue toimi menestyksekkäästi tuottajana; esimerkiksi huippusuosittu Stéphane Plaza, joka ostaa ja myy asuntoja M6-kanavan tosi-tv-ohjelmissa, on Delaruen löytö. Ei siis yllättävää, että 2000-luvun jälkipuoliskolla Delarue oli Ranskan television parhaiten tienaava juontaja-tuottaja.

Vähitellen Delaruen sympaattinen julkisivu sai kuitenkin säröjä. Ensin vuonna 2006 hänen tuotantoyhtiönsä tuomittiin sakkoihin siitä, ettei määräaikaisilla työntekijöillä ollut samoja oikeuksia kuin vakituisilla työntekijöillä. Vuonna 2007 Delarue riehui lääkkeiden ja alkoholin vaikutuksen alaisena lentokoneessa, jossa hänet jouduttiin lopulta laittamaan käsirautoihin hänen nimiteltyään ja purtuaan stuerttia ja puristeltuaan lentoemännän rintoja. Vuonna 2008 häntä syytettiin tuotantoyhtiönsä rahojen väärinkäytöstä omiin kuluihinsa. Vuonna 2009 hän laukoi Globes de Cristal -palkintogaalan suorassa lähetyksessä epäonnisen vitsin, joka vihjasi hänen haluavan puristella Yamina Benguiguin rintoja:

"Vous voulez que je vous tienne votre Globe - ou vos globes ?"

Delarue-illusioni mureni sitten lopullisesti vuonna 2010, jolloin Delarue jäi kiinni laajamittaisesta kokaiinin käytöstä. Tapauksen myötä Delarue siirtyi pois televisioruuduista ja jätti Sophie Davant'n juontamaan aihepiireiltään Ça se discute -ohjelmaa muistuttavaa Toute une histoire -keskusteluohjelmaa.

Bref. Minulle pettymys Delarueen oli melkein yhtä paha kuin aikoinaan pettymykseni suomalaiseen hiihtoon. Tyyppi, jota arvostin ja pidin vielä keskimääräistä symppiksempänä, olikin heikko ja menestyksensä vanki. Ihan tavis siis vain. Ihailun sijaan korkeintaan säälin kohde.

Delarue yritti paluuta televisiojuontajaksi syksyllä 2011. Vastaanotto oli vaisu, ja ohjelma lopetettiin muutaman kuukauden kuluttua. 

Marraskuussa 2011 Delarue joutui sairaalaan vatsavaivojen vuoksi. Joulukuussa 2011 Delarue järjesti tunteikkaan tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi sairastavansa vatsasyöpää. Tiedotustilaisuuden Delarue kertoi järjestäneensä, sillä paparazzi oli saanut haltuunsa hänen sairaskertomuksensa, ja yritti kaupitella sitä parhaillaan eri toimituksille.

Delaruen taistelu syöpää vastaan päättyi syövän voittoon 23. elokuuta 2012 Delaruen ollessa 48-vuotias. Yhtäkkiä muutamaa vuotta aiemmin Delaruetä pilkanneet tiedotusvälineet tulvivat Delarue-ylistyksiä.

Mikä on oma ajatukseni? Delarue oli parhaimmillaan eräs osaavimmista ja miellyttävimmistä juontajista. Itse hän syytti ongelmistaan äärimmäistä herkkyyttään: paparazzien ja kriitikkojen täyttämä todellisuus oli hänelle liikaa. 

Mitäpä tuohon sanoisi. 

Ammatinvalintakysymys?



Pätkä Ça se discute -ohjelmasta. Delaruen yleisöön on osunut pari huligaania, jotka häiriköivät suoraa lähetystä omaperäisellä tavalla:



Guignoleiden kunnianosoitus edesmenneelle Delaruelle:

L'hommage des Guignols à Jean-Luc Delarue

vidéo Les Guignols sélectionnée dans Médias

Delarue: "Jumala, hyvää iltaa. Olette eläneet viimeiset 2000 vuotta vaikeassa suhteessa poikanne Jeesuksen kanssa, jonka jätitte kuolemaan maan päälle evääkään lotkauttamatta. Tämä välinpitämättömyys syöksee sinut nyt murheen laaksoon. Jeesus. Olette avioton lapsi ja teillä on vaikeuksia elää kaikkivaltiaan isänne kanssa, joka asetti uransa perheensä edelle. Itsekkyyttä. Kutsutaan paikalle ensimmäinen vieraamme, joka halusi säilyttää anonyymiytensä. Herra J..."

Herra J: "Halusin vain sanoa, ettei Jeesus ollut maan päälläkään mikään varsinainen kuoripoika..."

Jeesus: "Anna olla Juudas, sinut kyllä tunnistaa..."

Delarue: "...ja huomenna aiheenamme 'Onko enkeleillä sukupuolta?' Liikuttavan tarinansa kertoo transvestiittienkeli..."