 |
| Uskomatonta mutta totta: Tämä huikea Paint-tuotos on allekirjoittaneen itse taiteilema. Valitan epäsukupuolineutraaleja värivalintoja. |
Asiaan sen kummemmin vihkiytymättömänä sanoisin, että anglosaksiset nimet näyttävät olevan ranskalaislapsilla erittäin suosittuja. Samoin ns. vanhusnimet (kuten listan Louis) tuntuvat olevan lähes yhtä suosittuja kuten Suomessakin.
Vanha kansa väittää Suomessa, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Jotkut nimet näyttävät kuitenkin olevan kantajalleen taakka tai vaihtoehtoisesti siunaus. Sosiologi Baptiste Culmont esitteli blogissaan kuluneena kesänä pientä tutkimustaan, jossa hän vertaili eri etunimien korrelointia kiitettävien ylioppilaskirjoitusten tulosten kanssa:
- Yli 25 %:lla kiitettävät tulokset: Madeleine, Come, Ariane.
- Yli 15 %:lla kiitettävät tulokset: Violette, Apolline, Iris, Beatrice, Judith, Domitille, Hortense, Fleur, Daphne, Noe, Lara, Henri, Adele, Rose, Augustin, Astrid, Eleonore.
Vastaavasti heikoimmat tulokset ylioppilaskirjoituksista saivat: Youssef, Nabil, Sandy, Alison, Sofiane, Christopher, Mohamed, Cassandra, Sabrina, Yacine, Linda ja Kevin.
Eli jos haluat (ranskalais)lapsesi menestyvän ylioppilaskirjoituksissa, älä poimi hänelle nimeä muslimi- tai arabikalenterista, saati Hollywoodista tai viihdemaailmasta...? Tosikoille: juu tiedän kyllä, ettei korrelaatio implikoi kausaliteettia.
Kun aikoinaan lähdin yliopistovaihtoon Ranskaan, ranskalainen neitonen valisti minua etukäteen, että Julien-nimisiin kannattaisi panostaa. Julienit olivat kuulemma komeita ja muutenkin hyvää poikaystäväpotentiaalia.
Näin noin vuosikymmentä myöhemmin voin todeta, että yhtään Julienia ei ole poikaystäväksi osunut, vaikka muuten mukavia Julieneja(kin) olen ehtinyt tavat. Nykyisille parikymppisille Julienit alkavat kohta olla hieman liian vanhoja, Julienin suosion huippu oli nimittäin vuonna 1985. Tulevaisuuden sydäntenmurskaaja lienee Jules, joka on korvannut Julienin suosikkilistoilla. Näitä hurmaavia pikku Juleseja löytyy meidänkin tuttavapiirimme vauvoista jo muutamia.
Vanha kansa väittää Suomessa, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Jotkut nimet näyttävät kuitenkin olevan kantajalleen taakka tai vaihtoehtoisesti siunaus. Sosiologi Baptiste Culmont esitteli blogissaan kuluneena kesänä pientä tutkimustaan, jossa hän vertaili eri etunimien korrelointia kiitettävien ylioppilaskirjoitusten tulosten kanssa:
- Yli 25 %:lla kiitettävät tulokset: Madeleine, Come, Ariane.
- Yli 15 %:lla kiitettävät tulokset: Violette, Apolline, Iris, Beatrice, Judith, Domitille, Hortense, Fleur, Daphne, Noe, Lara, Henri, Adele, Rose, Augustin, Astrid, Eleonore.
Vastaavasti heikoimmat tulokset ylioppilaskirjoituksista saivat: Youssef, Nabil, Sandy, Alison, Sofiane, Christopher, Mohamed, Cassandra, Sabrina, Yacine, Linda ja Kevin.
Eli jos haluat (ranskalais)lapsesi menestyvän ylioppilaskirjoituksissa, älä poimi hänelle nimeä muslimi- tai arabikalenterista, saati Hollywoodista tai viihdemaailmasta...? Tosikoille: juu tiedän kyllä, ettei korrelaatio implikoi kausaliteettia.
 |
| Kissan- ja koiranpentujen rekisterinimien alkukirjain riippuu Ranskassa niiden synnyinvuodesta. Tämänvuotisten kissan- ja koiranpentujen rekisterinimi alkaa H:lla. Kuvassa vuonna 2010 syntynyt Ferrero. Mikäli jollekin jäi epäselväksi: Kuvassa on pieni kissanpentu, ei siis esim. lepakko tai rotta. |
Kun aikoinaan lähdin yliopistovaihtoon Ranskaan, ranskalainen neitonen valisti minua etukäteen, että Julien-nimisiin kannattaisi panostaa. Julienit olivat kuulemma komeita ja muutenkin hyvää poikaystäväpotentiaalia.
Näin noin vuosikymmentä myöhemmin voin todeta, että yhtään Julienia ei ole poikaystäväksi osunut, vaikka muuten mukavia Julieneja(kin) olen ehtinyt tavat. Nykyisille parikymppisille Julienit alkavat kohta olla hieman liian vanhoja, Julienin suosion huippu oli nimittäin vuonna 1985. Tulevaisuuden sydäntenmurskaaja lienee Jules, joka on korvannut Julienin suosikkilistoilla. Näitä hurmaavia pikku Juleseja löytyy meidänkin tuttavapiirimme vauvoista jo muutamia.
Hauska! Opiskeluaikoina ranskalaiskämppikseni oli oikein mukava ja pedantti Julien.
VastaaPoistaAussit taas ovat kunnostautuneet lasten nimien miljoonanlaisilla kirjoitusasuilla.
Chloe on täälläkin ollut viime vuosien suosikki ja se voidaan kirjoittaa esim näin: Chloe, Chlohe, Chlohee, Chloee, Chloie, Chloey, Khloe, Khloee, Khloey, Khloie, Cloe, Cloee, Cloie, Cloey, Kloee, Kloe, Kloie, Kloey jne,jne...
Hah, täällä myös tulee jonkun verran noita "persoonallisia" kirjoitusasuja vastaan. Tosin kaikki joka tapauksessa tavaavat nimensä, joten ei kai sillä sitten ole niin isoa merkitystä, jos joku vanhempi haluaa olla "jännittävä" lastaan nimetessään. :D
PoistaSama käytäntö täällä: on tavattava ihan tavallisen kuuloisetkin nimet noiden erikoislaatuisten kirjoitusasujen vuoksi. Viime vuosina ne ovat kuulemma lisääntyneet räjähdysmäisesti ja mediassa on kuulunut usein surkuttelua, kun kohta ei ole olemassa tavallisia nimiä :) Tyttären luokalla ja vierusluokalla on neljä Hayleytä, joista kaikki kirjoitetaan toki eri tavalla. Paras kaveri on Zephan, eikä mikään tylsä Stephan :)
PoistaHihi... Pääsi äänekäs hymy tuosta Zephanista, mutta toisaalta, mikä ettei. :)
PoistaVoi ei, toivottavasti pienellä präntätty lisäyksesi ei ollut suunnattu mulle :) Olen nimittäin se, joka taannoin mölähti kehitysmaista roudatuista artefakteista. Sanotaan nyt varmuuden vuoksi, että minusta sulla on kiva ote tässä blogissa, kunhan nyt vain ns. viran puolesta nillitin :)
VastaaPoistaHihi, ei kun sulla oli ihan fiksu pointti, enkä ottanut pahalla kommenttiasi mitenkään pahalla. :) Mutta kyllä se toisaalta muistutti siitä, että jos kirjoittaa vähän monimerkityksellisesti, ne tekstit voi tulkita myös monimerkityksellisesti. Ja kun ne tekstit kerran on näppäimistöstään maailmalle päästänyt, ei sitä oikein enää voi hallita, miten lukijat niitä tahollaan tulkitsevat. Ja kun näitä lukevat ihmiset, jotka eivät minua tunne, niin erilaisten tulkintojen mahdollisuus kasvaa entisestään. Vaikka yritänkin olla hieman vähemmän kärkevä kuin joskus mieleni tekisi. ;) Mutta tämä kaikkihan on vain mielenkiintoista, jos se synnyttää keskustelua. Ikävämpää se on silloin, jos joku käy vain lukaisemassa jonkun tekstin, miettii mielessään, että "onpa kajahtanut tämäkin kirjoittaja", ei kommentoi, eikä myöskään palaa koskaan toiste lukemaan. :)
PoistaNäitä listoja on aina yhtä mielenkiintoista katsastaa läpi.
VastaaPoistaNäitä samoja Ranskalaistyyppisiä nimiä suositaan lapsilla täälläkin, ne on vain arkikäyttöön lyhennetty. Esim. meidän ystäväperheen pojan nimi on Timéo mutta häntä kutsutaan Timiksi. Se ei ole siis mikään lempinimi vaan kutsumanimi:) Tai Josephine on vain Jo...en ymmärrä oikein miksi pitää antaa nimiä joita ei käytetä muualla kuin passissa...no joo..Julien kuulostaa ihan kivalta mutta ehkä vähän nössöltä:)
Mä olen aivan intohimoinen nimilistojen tutkija! :) Osaatko sanoa, mitkä ovat kaikkein suosituimmat nimet juuri nyt Hollannissa ja minkälaisia trendejä siellä on meneillään? Onko esim. nuo mummo- ja pappanimet sielläkin suosittuja?
PoistaJulien on joo kieltämättä noin ääntämyksellisesti vähän sellainen runopojan nimi. :D Tosin niin on aika monet muutkin miesten nimet, jotka olivat suosittuja samaan aikaan, kuten esim. Sebastien, Nicolas tai Raphael. Nyt on korva niihin tottunut, ja tuntemani ko. nimien haltijat eivät välttämättä ole yhtään runollisia, joten en pidä noita nimiäkään enää niin nössöinä. :D
Lilou? Lilou?
VastaaPoistaNoh, kai senkin saa lapselleen antaa.
Hah, meillä on näköjään miehen kanssa käynyt molemmilla ihan samalla tavalla. Omassa ikäluokassa harvinainen nimi, mutta nykyään etunimilistojen suosikkijoukossa.
Hehe, Lilou voisi olla rempseä vasikka. Vähän kuin Hilu. :)
PoistaNimet ovat kyllä siitä vaikeita, ettei lasta nimetessään voi yhtään tietää, mikä status tai konnotaatio nimellä on parinkymmenen vuoden päästä. Esim. joitain ikiaikaisia suosikkinimiäni on mennyt pilalle kaikenlaisten seiskajulkkisten toilailujen vuoksi. Ja toinen on tuo, että se saattaakin yhtäkkiä nousta trendinimeksi. Tosin on tuosta iloakin: nythän kaikki ehkä olettavat sinun (ja miehesi) olevan nuorempia kuin olettekaan. Siis paperilla nimen nähdessään. Jos siitä nyt iloa on.
Mielenkiintoinen lista! Olen tosi yllättynyt Emmasta ja Lolasta, en millään osaisi mieltää niitä ranskalaisiksi :)
VastaaPoistaJoo, varsinkin tuo Emma ei ole yhtään sellainen eksoottinen ja aksentteja vilisevä nimi, jollaisiksi periranskalaiset nimet mieltäisi. Emma on ollu tyttöjen nimien ykkönen muistaakseni jokusen vuoden jo ja meilläkin on tuttavapiirissä pari pientä Emmaa. Toisaalta vähän säälikin, että nimet näin universalisoituvat ja joka maassa lapset ovat vähän samannimisiä. Onneksi on toisaalta myös tuo toinen trendi, että tuttua nimeä kirjoitetaan uudella tavalla tai annetaan lapsille niitä mummo- tai pappanimiä.
Poista