keskiviikko 19. syyskuuta 2012

... ja piruja muualla

Jos Pariisin Charles de Gaullella pyöri maanantaina muutama ärräpää, niin lomalla törmäsin pariin otteeseen itseensä pääpiruun. Ainakin tarinoiden kautta:

Murelin putouksen pirunportti:
"Kauan sitten Albussacin kirkon kellot upposivat tuntemattomasta syystä Murelin putouksen suureen lampeen. Ollakseen varma etteivät kyläläiset saa kirkonkellojaan takaisin, itse piru muutti paikalle asumaan, jotta voisi valvoa kelloja."



"Ajan kuluessa piru kuitenkin herkistyi paikan luonnonkauneudelle." 




"Herkän kauneuden pelästyttämänä piru viimein vihoissaan loikkasi takaisin helvetin kirottuihin liekkeihin, eikä häntä ole paikalla sen koommin nähty."






"Pirusta ei jäänyt jäljelle muuta jälkeä kuin nimi, jonka paikalliset antoivat oviaukolle, jonka kautta piru kulki takaisin helvettiin."



"Entäpä kirkonkellot, ovatko ne yhä lammessa? Kun kuuntelee oikein keskittyneesti, voi kuulla yhä niiden kaiun virtauksen ollessa kiivaimmillaan..."


Padiracin kuilu:

"Padiracin kuilu on synnyttänyt paikallisten keskuudessa lukuisia legendoja kautta aikojen. On puhuttu virvatulista ja upeista aarteista, joita englantilaiset sotilaat ovat kätkeneet paikalle satavuotisessa sodassa."



"Tarinat poikkeavat usein toisistaan, mutta piru on niissä aina mukana."




"Eräässä tunnetuimmista tarinoista piru loi kuilun kantapään polkaisulla. Pirun tarkoituksena oli haastaa Pyhä Martinus: Jos pyhimys kykenisi ylittämään kuilun, Lucifer antaisi hänelle kaikki talonpoikien tuomitut sielut, joita piru oli viemässä suoraan helvettiin."





"Uskonsa voimalla Pyhä Martinus kannusti muuliaan. Valtavalla loikalla eläin ylitti kraaterin, jonka laidalle kiveen jäi muistoksi muulin kavionjälki."






"Lyöty piru hävisi välittömästi vihoissaan jonnekin kuilun pohjalle..."





Nykyisin Padiracin kuilun pohjalla avautuu mahdollisuus vene- ja kävelyretkelle valtavaan luonnonmuovaamaan luolastoon. Kesäkaudella vierailijoita on jopa 6000 päivässä. Pirua en tunnelmallisissa luolissa nähnyt, paljon eläkeläisiä kylläkin. Luolissa kuvaus on kielletty, joten ne täytyy kokea itse kunkin ihan itse - tai kurkistamalla tänne.

Gouffre de Padirac:


Agrandir le plan
- Avoinna huhtikuun alusta marraskuun alkuun.
- Jonot lomakaudella pitkiä, joten paikalle kannattaa saapua aamuvarhain.
- Alhaalla luolastossa on kosteaa ja lämpötila on ympäri vuoden n. 13 'C, joten mukaan kannattaa varata lämpimiä vaatteita myös helteellä.

4 kommenttia:

  1. Huh, ei ehkä kivoin paikka mennä yöllä tai ukkosella: voisi mielikuvitus lähteä liian holtittomaan lentoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli lähinnä ahtaanpaikankammo niissä luolissa. Suunnittelin pelastautuvani kännykän valossa, jos luolien valaistus yhtäkkiä pettäisi.

      Poista
  2. Vhau tuonne pitää päästä sanoo yksi scifillä väritetty geologia-intoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti sinne! Luolissa oli ehta Tolkien-tunnelma. Mulla vaan tuo geologiaosuus on vähän hatara. Opastus oli vain ranskaksi, joten pääsin suomentamaan oppaan selityksiä. Opas ystävällisesti piti aina välillä taukoa ja katsoi minua: "Noh, käännä nyt siitä" -katseella, mutta kun puheessa vilisi kaikenlaisia -liittejä ja muuta kivisanastoa. En tunnistanut kuin kalkkikiven. :P

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.