keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Satien maailma

Kyllä mä kohta taas pääsen takaisin Pariisiin myös blogin puolella, mutta kun olisi vielä pari juttua kerrottavana maakuntamatkalta...!

Tänään ajattelin kertoilla Erik Satiesta ja hänelle omistetusta museosta Honfleurissä. 

Ken ei Satieta vielä tunne, voi nyt kelata nopeasti tämän postauksen loppuun ja näpätä taustamusiikiksi jonkun niistä Youtube-videoista. Tai voi sen tietysti tehdä muutenkin.

Edelleni jonoon museon avaushetkellä ehti kuvan aasialainen reppureissaaja, jolla oli apunaan elämää suurempi kartta.

Museo sijaitsee Honfleurin keskustassa, kirkon ja vanhan sataman tuntumassa. Satie putkahti maailmaan tässä suloisessa ristikkotalossa vuonna 1866.


Satie harrasti sanomalehtien ja sateenvarjojen keräilyä.
Olin lukenut museosta etukäteisarvioita, ja siksi tiesin, että täällä ei olisi odotettavissa mitään perinteistä museoelämystä. Tämän voi sitten kukin kohdallaan kokea joko positiivikseksi tai negatiiviseksi.

Kun kriitikko moitti Satien sävellyksiä muodottomiksi, Satie nimitti seuraavat sävellyksensä "Päärynän muotoisiksi kappaleiksi".

Sisään astuessani miekkonen tiskin takana antoi äänioppaan, joka korvilla talossa pitää liikkua tilasta toiseen. Tosin kyse ei ole varsinaisesta oppaasta, sillä korviin ei pajateta minkäänlaista varsinaista nippelitietoa Satiesta tai muustakaan. Lähinnä musiikkia tai ajatuksia tai dialoginpätkiä, jotka vaihtuvat sen mukaan, missä kohtaa mitäkin tilaa sattuu kulloinkin seisomaan. Kannattaa siis liikkua aktiivisesti paikasta toiseen. Ihanteellista on, jos museota pääsee kiertelemään ihan yksin.


Kuten sanottua, tästä ratkaisusta pitää tai sitten ei. Minä pidin. Tunnen päässeeni lähemmäs Satien persoonaa ja todellisuutta tämän vähän surrealistisen elämyksen kautta kuin olisin päässyt pelkkiä entisöityjä huoneita jäyhien opastaulujen takaa tuijottelemalla.


Kuten lukijat ovat ehkä huomanneet, rakastan kuitenkin hillittömästi kaikenlaista nippelitietoa, joten en millään malta olla kirjoittamatta nyt tähän, mitä itse olen muualla Satiesta oppinut:



Satie oli paitsi säveltäjä, pianisti ja avantgardisti, myös tyypillinen 1800- ja 1900-lukujen taitteen pariisilaisboheemi. Hankittuaan kahdesti potkut konservatoriosta laiskuuden vuoksi Satie värväytyi armeijaan, mutta totesi pian, ettei sekään ollut häntä varten. Niinpä hän sairastutti itsensä tahallaan keuhkokuumeeseen ja muutti kapakkapianistiksi Montmartrelle. Satie soitteli mm. legendaarisessa Chat Noirissa ja tutustui siinä ohessa aikakauden taiteilijapersooniin Picassosta ja Matissesta aina Raveliin ja Debussyyn.


"Säilytän valitsemani paviljongin suojissa kolmeatoista työpöytää ja viittä pianoa, sillä Kirja vahvistaa, että on typerää ja terveydelle haitallista polttaa samaa piippua kahdesti peräkkäin". Satien mietelmiä voi lueskella lisää myös suomeksi Muistinsa menettäneen muistelmat -teoksesta.


Satie oli jopa boheemeissa taiteilijapiireissä melko omaperäinen persoona. Lukuunottamatta pikaista suhdetta taidemaalari Suzanne Valadoniin, joka särki syvästi rakastuneen Satien sydämen, hän eleli elämänsä yksin, vaikka ystäviä riittikin. 



Satie pukeutui aina samanlaiseen samettipukuun ja kantoi mukanaan sateenvarjoa ja vasaraa. 1890-luvulla hän kiinnostui ruusuristiläisyydestä, mutta hylkäsi sen lopulta perustaakseen oman uskontokunnan, jonka ainoa jäsen hän itse oli.


Saatiinpa postaukseen myös ehta päivän asu -kuva.

Absintin kyllästämä taiteilijaelämä vaati lopulta veronsa: Satie menehtyi alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin vuonna 1925, vain 59-vuotiaana. 



Satie asui viimeiset 27 elinvuottaan Pariisin esikaupunkialueella Arcueil'ssä, eikä päästänyt koskaan ketään vierailemaan asunnossaan. Kun lähimmät ystävät näkivät asunnon ensi kertaa säveltäjän kuoleman jälkeen, heitä odotti sekasorto. 

Äärimmäisessä köyhyydessä elänyt Satie oli ahtanut pikkuruiseen asuntoonsa kaksi päällekkäin sidottua pianoa, joista ylempi toimi säilytystilana. Tismalleen samanlaisten samettipukujen lisäksi asunto pursusi sateenvarjoja, avaamattomia kirjeitä ja paketteja ja lyhyitä muistiinpanoja sekä ennennäkemättömiä, mutta myös Satien itsensä kadonneiksi luulemia sävellyksiä.



Nyt nippeleitä lueteltuani Satien tarina vaikuttaa yhtäkkiä jotenkin melankoliselta. Siksi museon ratkaisu korostaa Satien persoonan salaperäistä ja vaikeasti hahmoteltavaa puolta on minusta niin loistava: Satie ei pelkisty pelkkiin surumielisiin faktoihin. Edes Satien aikalaisystävät eivät kokeneet täysin tuntevansa häntä, miten me vuosisataa myöhemmin siis voisimme kuvitella tutustuvamme Satieen pelkkiä kuivia knoppitietoja luettelemalla?






Ja loppuun ne Satien kolme tunnetuinta (ja helpoimmin kuunneltavaa) sävellystä:








Maisons Satie
67, boulevard Charles V
Honfleur

20 kommenttia:

  1. No johan oli erikoinen veikko ja veikolle omistettu museo. Varmasti vierailun arvoinen. Pikkumuseot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienet museot ovat hienoja! Pariisissa tuolla ei tietysti olisi ollut toivoakaan päästä hämmästelemään joka nurkkaa ypöyksin ja kaikessa rauhassa, hyvä siis että oltiin Honfleurissä. ;)

      Poista
  2. Mikäs Honfleuriin ja impressionistiseen viipyilevään tunnelmaan sopisi paremmin kuin Satie?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! :) Eipä sen viipyilevämpää musiikkia oikein olekaan.

      Poista
  3. Kiitos taas hyvästä kierroksesta;Satie sävelsi kaunista musiikkia:) Levyhyllystänikin löytyyä häntä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä, kiva kun tulit jakamaan. Satien musiikki on kyllä tosi tunnelmallista.

      Poista
  4. Hyvänen aika, en ole tajunnut, että sateenvarjojakin voisi keräillä. Mulla kun on aina vain se yksi, joka hajoaa aina tietysti ratkaisevalla hetkellä. :-D

    Mutta vakavammin: Satien musiikki (en ole koskaan aiemmin kuullutkaan herrasta) taustamusiikkina toi tähän postaukseen ihan uudenlaisen ulottuvuuden. Mielenkiintoinen kokemus, kiitos. Tuntuu, että musiikki kertoo henkilöstä enemmän kuin tuhat sanaa. Ja keskimmäinen kappale oli loppujen lopuksi vielä tuttukin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, vähän sama vika mulla sateenvarjojen suhteen. Jos ne eivät hajoa, ne katoavat mystisesti. Eli sikäli tuo olisi ihan hyvä keräilyharrastus, kunhan kokoelmalle löytyisi jostain joku hyvä nurkka. ;)

      Poista
  5. Kuulostaa jotenkin tutulta elokuvamusiikilta. Ettei ois ollut peräti Intouchablesissa. Muuten menee herra vähän yli hilseen, mutta sateenvarjoja voisin keräillä. Niille on aina käyttöä ja ne menee kuitenkin rikki jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satien musiikkia on käytetty aika paljonkin elokuvissa, mutta en kyllä muista, oliko Intouchablesissa. Mutta varmasti jossain olet kuullut, vaikket ehkä silloin ole erityisemmin sitä rekisteröinytkään. :)

      Poista
  6. Siis missä missä missä oon kuullut keskimmäisen eli Gymnopedie No. 1?

    Tulee hyvin etäisesti mieleen jokin netistä (Youtubesta? Jostain?) löytynyt "kauniiden kuvien kollaasi" tai kuvavirta tai jokin, jota tää sävellys ois rytmittänyt... Vai elokuva? Vai jopa mainos? Toivottavasti ei, ettei musiikin ihana tunnelma ihan mene piloille. :)

    En mitenkään saa päähäni, mutta jos tätä ärsyttävää muistamattomuutta ei lasketa, tulee musiikista ihanan rauhallinen olo. Museo vaikuttaa myös todella kiinnostavalle, mies itse on ollut vähän kooky, niin on sitten museokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvin olla kaikkia noita! :D Oli ihan pakko kaivaa impd:stä lisätietoa: tästä kun klikkaat, niin näet listattuna ainakin missä elokuvissa mitäkin Satien kappaletta on käytetty. Mutta ihan varmasti myös mainoksissa ja Youtuben kuvavirtojen taustallakin. :)

      Mä olen muuten miettinyt, että nykyään kun eksentrikkoja ja kaikenlaisia kylähulluja siedetään huomattavasti heikommin, Satielle varmaan hankittaisiin jonkinlainen diagnoosi. Asperger vähintään.

      Poista
  7. Ohjeesi mukaisesti laitoin tuon Gnossiennes No 1:n soimaan taustalle, ja taas löytyi blogisi ansiosta nimi jollekin, mihin olin jo aiemmin törmännyt. Tosin wikipedioinnin jälkeen en osaa sanoa, muistuuko tuo minulle vahvimmin mieleen Chocolatista, Hugosta vai suomalaisesta Käskystä, kun kaikki kolme elokuvaa ovat aikoinaan tehneet minuun vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, hyvä että blogista oli jotain hyötyä. :) Syystä tai toisesta Satie toimii kyllä erittäin hyvin elokuvamusiikkina.

      Poista
  8. Muhun iskee jotain epämääräisiä flashbackkeja pianotunneilta muinaisuudesta.. Tosin noi youtuubatut biisit olis kyl ollu mulle ihan sfääreissä, ei mitää mahiksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaa, olen tosi pahoillani fläsäreistä! :D Usko tai älä, luin juuri jostain jonkun väittäneen, että noita Satien säveliä voisi pimputtaa alakouluikäinenkin. Itse en saa pianosta ulos Ukko Nooaa kummempaa, joten en tiedä, että ovatko ne oikeasti yhtä yksinkertaisia kuin mitä näin maallikon korvaan kuulostavat. Vai ovatko ehkä jopa keskivertoa haastavampia, kun niissä pitäisi kai jonkinlaista tulkintaakin osata soveltaa?

      Poista
  9. Tosi kiva kirjotus ja kuvat museosta. Varsinkin jos laittaa jonkun noista pätkistä soimaan taustalle, mä laitoin viimesen kun se on vähän vieraampi. Ehkä voisit sovitella näitä äänijuttuja jatkossakin toisenlaisissa yhteyksissä.
    hyvää syksyä, sillä sitä se nyt on ... paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo äänijuttujen soveltaminen, pistänpä korvan taakse. :)

      Tosiaan, syksy on koittanut. Eilinen aurinko taisi olla vähän salakavala, nyt tuntuu nimittäin kurkussa ikävää karheutta. Iiik! :/ Mutta kauniita syyshetkiä toivottelen silti sinullekin! :)

      Poista
  10. Haastoin sinut blogissani muistelemaan mennyttä kesää :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.