Droit dans le soleil

Voiko musiikki olla hyvää, jos sen tekijä on paha? Vai onko pahuutta, vai ainoastaan heikkoja ja itsekeskeisiä ihmisiä?

Niin, kuinka moni muistaa vielä Noir Désirin ja sen laulajan Bertrand Cantatin?

Itse tutustuin Noir Désiriin vuonna 2001, kun kysyin ranskalaisilta vaihtareilta, osataanko Ranskassa muka tehdä muuta kuin pliisuja chansoneita. Pienen perehdytyksen jälkeen innostuin ostamaan Noir Désiriä sitten kokonaisen levyllisen - ja ihastuin sitten tietysti levyn pliisuimpaan biisiin.




Erääksi Ranskan kaikkien aikojen parhaista rockbändeistä usein mainittu Noir Désir ei biiseissään ollut paha tai itsekeskeinen, vaan kantaaottava. Yhtye vastusti mm. kapitalismin globalisaatiota, fasismia ja Israelin palestiinalaispolitiikkaa. Ranskalaisittain siis selkeästi vasemmistolaisia aatteita. 

Toisaalta Noir Désirin sanoitukset ovat usein aika monitulkintaisia. Useampikin ranskalainen ihmetteli aikoinaan minulle, miten kuvittelin ymmärtäväni niistä yhtään mitään, kun hekään eivät ymmärtäneet. Itse kuuntelin tuolloin Noir Désirin ohella mm. CMX:ä, joten hieman hämärät sanoitukset minusta kuuluivat pikemminkin asiaan. Tosin myöhemmin tulin ajatelleeksi, että ehkä toisin kuin CMX:llä, Noir Désirillä oli jopa tarkoitus viestiä sanoituksillaan jotain, ei vain haahuilla itsetarkoituksellisen outona?

Olen muuten melkein sukua julkkikselle: Miekkonen tunsi Cantatin 2000-luvun taitteessa. Tai no, tarkemmin sanottuna hän oli töissä myymälässä, jossa Cantat säännöllisesti asioi. Vaikutti kuulemma mukavalta hepulta.



Noir Désir on sittemmin kuollut ja kuopattu. Keskeisenä syynä tämän mukavalta vaikuttavan hepun vähemmän mukavasti päättynyt ilta Vilnassa vuonna 2003. Bertrand oli jättänyt vaimonsa Krisztinan, joka viisi päivää aikaisemmin oli synnyttänyt pariskunnan toisen lapsen. Syynä perheen hylkäämiseen oli Cantatin uusi rakkaus, ranskalaisnäyttelijätär Marie Trintignant, joka näytteli kesällä 2003 uusimman elokuvansa kuvauksissa Vilnassa.

Tuore rakkaus ei ollut rypytöntä, vaan esimerkiksi kyseisenä kohtalokkaana iltana pari riiteli, ilmeisesti tekstiviestistä. Riidan päätteeksi ilmeisesti päihtynyt Cantat pahoinpiteli Trintignantin niin, että tämä löi päänsä, vaipui koomaan ja lopulta kuoli.

Koska kuolemaan johtanut pahoinpitely tapahtui Liettuassa, Cantat myös tuomittiin Liettuassa alkuvuodesta 2004. Tuomioksi tuli 8 vuotta taposta. Myöhemmin samana vuonna Cantat siirrettiin kärsimään tuomiota Ranskaan ja lopulta vapautettiin hyvästä käytöksestä ehdonalaiseen vuonna 2007.  Marie Trintignantin äiti Nadine vastusti kiivaasti vapautusta, ja piti sitä mm. merkkinä siitä, ettei naisiin kohdistuvasta väkivallasta vieläkään vieläkään rankaistu oikeudenmukaisesti, kuten hän tuomioistuimelle ja Le Figarolle lähettämässään kirjeessä kirjoitti.

Mutta eipä tässä toki vielä kaikki.




Vankilasta päästyään Cantat palasi yhteen vaimonsa ja lastensa äidin Krisztinan kanssa. Krisztina oli tukenut Cantatia läpi Trintignantin kuolemaa seuranneen oikeustaistelun. Pariskunta ei kuitenkaan elä elämäänsä onnellisina loppuun saakka, kuten saduissa. Krisztina nimittäin tutustui ja ihastui työnsä ohessa artistien agenttina toimivaan François Saubaduun. Cantat ei asiasta innostunut, vaan ahdisteli mustasukkaisena sekä Saubadua että vaimoaan. Saubadun mukaan Cantat mustasukkaisuuspuuskissaan myös pahoinpiteli vaimoaan. 

Oli totuus mikä hyvänsä, Krisztina päätyi itsemurhaan alkuvuodesta 2010 avioparin yhteisessä kodissa Bordeaux'ssa.

Vuonna 2010 Noir Désir laittoi sitten lopullisesti pillit ja kitarat pussiin. Syyksi tiedotteessa mainitaan "henkiset, inhimilliset ja musiikilliset erimielisyydet" sekä yhtyeen useita vuosia jatkunut vaikea tilanne.

Ja miksi vatvoa tätä surullista tarinaa näin sunnuntain ratoksi?

Siksi, että Bertrand Cantat julkaisee tänä syksynä soololevyn, jonka ensimmäinen single, Droit dans le soleil, on tulossa kauppoihin huomenna.

Kelpaisiko sinulle naisiaan pahoinpitelevän miehen musiikki? Le Parisienin kyselytutkimuksen mukaan ranskalaisille ei tunnu oikein kelpaavan. Kyselyyn vastanneista miehistä 62 %:lla ja naisista 66 %:lla oli negatiivinen mielipide Cantatista. Kaikista vastanneista 67 % sen sijaan piti kyllä Cantatia lahjakkaana muusikkona ja musiikintekijänä (jopa 81 % 18 - 34 -vuotiaista vastaajista). 59 % piti oikeutettuna, että Cantat aloittaa soolouran. Sen sijaan vastaajista 67 % kertoi olevansa aivan varmoja, etteivät Cantatin musiikkia ostaisi. Boikotointiaan pitivät varmana monet niin Cantatin musiikista pitävät (46 %) kuin häntä lahjakkaana pitävät (55 %).

Keskimäärin seitsemisenkymmentä prosenttia vastanneista ranskalaisista piti ylipäänsä oikeutettuna boikotoida laadukasta taidetta sen tekijän sanojen tai tekojen vuoksi.

Niinpä, harva haluaa antaa rahojaan pahana pitämälleen ihmiselle. Sitä en tiedä, onko Cantat paha. Sairas, varmasti. Rahojani hän ei tarvitse, vaan pikemminkin hoitoa.

---

P.S. Asiaan mitenkään liittymättä haluaisin vain vielä huikata, että menin avaamaan blogille Twitter-tilin. Itselleni avasin sellaisen jo vuonna 2007, mutten tainnut siellä kertaakaan twiitata. Saapa nähdä, josko innostuisin tällä kertaa blogin aihepiiriin liittyviin twiittauksiin...

---
Lisäys 30.9.2013: Cantatin uuden kappaleen, Droit dans le soleil, voi kuunnella täällä.