Varauduin huolellisesti ennen lähtöä lataamalla kameran akun ja pakkaamalla mukaan tyhjän muistikortin. Kun pääsimme perille, tajusin jättäneeni sitten sen täyteen ladatun kameran akun sinne laturiin.
Voi kirosanan kirosana.
Mutta jotta pääsisitte edes vähän tunnelmaan mukaan, poimin aiheeseen jotenkuten liittyviä kuvituskuvia.
Ensinnäkin se kriketti. Eiliset pelaajat eivät ehkä olleet taidollisesti ihan Ashes-tasolla, mutta oli heillä sentään samannäköiset valkoiset peliasut:
Säännöistä en suoraan sanottuna tajunnut mitään, paitsi että ottelut ovat pitkiä, ja välillä pidetään teetauko. Paitsi että tällä kertaa teetauolla ei tarjoiltu teetä, kun vakituiset teenkeittäjättäret eivät olleet mukana, eikä teen keittäminen jonkinlaisesta yrityksestä huolimatta ukkeleilta onnistunut. Luulin tätä ensin vitsiksi, mutta niin siinä kävi, että teehetkikakkuset huuhdottiin lopulta vedellä ja oluella. Vaikka hyviä ne olivat niinkin.
Minulle valotettiin, että myös sateen tullen järjestetään aina pelitauko. Mikä on sikäli huvittavaa, että kyse on Britanniassa kehitetystä pelistä. Eikös siellä sada aina? Pelaajat olivat eilisessä ottelussa lähinnä Kansainyhteisön maista kotoisin olevia expatteja: brittejä, intialaisia, eteläafrikkalaisia ja niin edes päin. Koko päivän kestänyt peli eteni rennosti, mitä nyt räpylättömään käteen osunut kova pallo aiheutti roiseja mustelmia pelaajien käsiin.
 |
| Tämä kriketti- ja teehetki on vangittu Cambridgessa, mutta samanmoiselta se meno näytti Chantillyssakin. Kuva: DS Williams |
Englanniksi pelin tuoksinassa huudahdelleiden krikettipelaajien ja teetaukojen lisäksi brittihenkistä tunnelmaa sunnuntaihin toivat poolopelaajat ja erityisesti hevosten ympärillä pyörinyt väki. Erittäin smart casual. Tweedtakkeja näki jopa pikkutenavilla. Toisaalta hevosia kentiltä talliin tai laitumille kuljettaneiden hevosenhoitajat henkivät ihan puhdasta kasuaalia (vailla smarttia) niin pukeutumisessa (tennarit ja lippis) kuin olemuksessa (satulatta hevosen selässä, yhdessä kädessä ratsastettavan plus kolmen muun hevosen ohjat, toisessa älypuhelin).
Pooloklubin sirot ja nopealiikkeiset hevoset aiheuttivat kylmiä väreitä selkäpiissä jopa kaltaiselleni ei-hevoshullulle. Klubin nettisivustolla hevosia kuvataan näin:
"Valtaosa poolohevosista on peräisin Argentiinasta, jossa ne viettävät nuoruutensa vapaina laumassa laitumilla, kunnes ihminen tulee ne noutamaan kouluttaakseen niistä poolokenttien tähtiä. Sirot, lihaksikkaat, herkät ja kestävät argentiinalaishevoset ovat ainutlaatuisen nopeita, rohkeita ja helposti ohjattavia."
Näkemäni poolomatsin huippuhetki minulle oli, kun eräs pelaaja putosi ratsunsa selästä. Kohta kentällä kiisi irtohepo ja perässä huomattavasti hitaampaa huitoi ratsastaja. Vähemmän minua olisi tietysti huvittanut, jos ratsastaja olisi ollut putoamisen jälkeen juoksukyvytön. Ja ehkä vieläkin vähemmän, jos hepo olisi kiitolaukannut minua kohti.
Chantilly tunnetaan tietysti kriketin ja poolon sijaan pikemminkin hienosta linnastaan.
 |
| Kuva: Barth 1003 |
 |
| Kuva: Craig Patik |
 |
| Kuva: Natachenka |
La Ferme d'Apremont
60300 Apremont
Chantilly sijaitsee 40 km Pariisista pohjoiseen. Auton lisäksi paikalle pääsee junalla (esim. RER D, asema Chantilly Gouvieux). Linnalle on asemalta noin puolen tunnin kävelymatka. Pooloklubin tilukset talleineen ovat parin kilometrin päässä linnalta.
- Musée du Cheval (hevosmuseo)
- Musée de Condé (linnan taidemuseo)
Juu tuonne tämä heppahullu vielä joskus suuntaa.
VastaaPoistaKannattaa! Mäkin melkein koin hevoshulluusherätyksen. Ja olen sentään pienen ikäni ollut lähiympäristön ynnä suvun ansiosta hevosille altistettu, joten luulin itseäni jo resistentiksi. ;)
PoistaKaikki tuo kuulosti jotenkin niin hienostuneelle, että minä en ehkä olisi osannut käyttäytyä siellä. Pelkään sellaisia tilanteita, joissa pitäisi olla jäykästi ja juoda kahvia pikkusormi pystyssä:D.
VastaaPoistaHeh, krikettiporukka oli rentoa, mutta sanoin kaverillenikin, että vaikka olisi varaa harrastaa pooloa (hevosomistajan ominaisuudessa, pelikentälle mua ei saisi!:D), niin väki ei näytä sellaiselta, jonka kanssa viihtyisin. ;) Sunnuntaina oli käynnissä vain harjoitusmatseja, joten ihan pahimpia hattutätejä ei vastaan tullut. Mutta esim. viereiselle kentälle kertynyt pooloporukka jätti esimerkiksi jälkeensä hirveän siivon. Kai ne ajattelivat, että kun maksavat klubin jäsenyydestä sellaisen summan, ei heidän tarvitse taipua siivoamaan omia jätteitään? :P
PoistaKiva postaus! Toi on niin kaunis linna!
VastaaPoistaKiva kun tykkäsit! :) Linna on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen, eikä niin kovin kaukana Pariisista kuitenkaan.
PoistaVoi ei, bloggarin pahin painajainen, että kamera jää kotiin, akku on unohtunut ladata tai että akku jää laturiin. Kyllä uskon, että v***tti.
VastaaPoistaHaha, mä luulen, että mullekin olisi tuo ratsastajan putoaminen ollut huippuhetki - ainakin jos poolo on läheskään yhtä tylsää kuin kriketti. :-)
Kyllä riepoi tuo akkuepisodi. :P Ja huomasin sen vasta perillä, joten ei ollut järkeä lähteä takaisin sitä noutamaankaan.
PoistaPoolo oli kyllä nopealiikkeisyydessään mielenkiintoisempaa kuin kriketti, mutta omapäiset eläimet ovat aina riemastuttavia. ;) Paitsi tavallaan tykkäsin kriketistäkin, siinä oli jotain samalla tavalla kiehtovaa kuin akvaarion tuijottelussa. ;) Mutta en mä kyllä matseja televisiosta ala ihan vielä seurata. :D
Oih, rakastan: "Paitsi tavallaan tykkäsin kriketistäkin, siinä oli jotain samalla tavalla kiehtovaa kuin akvaarion tuijottelussa."
VastaaPoistaHitsi, en ole vielä sun zen-tasolla. Nyt alan kyllä katsella täkäläisiä (pakollisia) krikettimatseja jotenkin meditatiivisemmin. En siis ehkä kuole ensi kaudella tylsyyteen, niin kuin yleensä :)
Meditatiivista! Juuri tuota sanaa etsin. ;) Voi tosin olla, että asenteeni olisi vähemmän zen, jos krikettiä pakkosyötettäisiin säännöllisesti. ;)
PoistaMinä törmäsin krikettiin ensimmäistä kertaa bollywoodelokuvassa nimeltä Lagaan. Kolmen tunnin leffan jälkeen muistaakseni olin sitä mieltä, että tiesin kriketin säännöt, eikä itse leffassakaan ollut mitään vikaa (teehetkien sijaan tosin aina välillä pistettiin tanssiksi). Suosittelen!
VastaaPoistaTuo kamerasta jonkun osan puuttuminen on niin tuttua ja niin ärsyttävää. Minulla yleensä puuttuva osa on muistikortti... No onneksi nykyään kännykässäkin on ihan siedettävä kamera.
Hmm, tuo Lagaan kuulostaa kiinnostavalta. Mulla on jo pitkään ollut outo kiinnostus Bollywoodia kohtaan. Kolmen tunnin krikettileffa, jossa välillä pistetään tanssiksi, kuulostaa oikein rattoisalta tavalta viettää sateista sunnuntaita. :D
PoistaVastustan älypuhelimia, kun mielestäni vietän netissä jo muutenkin ihan liikaa aikaa. Mutta tuo kunnollinen kamera kännyssä pelastaisi kieltämättä bloggaajan monessa tilanteessa... Ehkä mun pitää siis jossain vaiheessa päivittää kännykkäni? ;)