Quant à Caen...

Omenaa kaikissa muodoissa, kreppejä ja galetteja, merituulta ja keskiaikaa. Siltä näytti Normandia tällä kertaa. Toisen maailmansodan muistot jätin tällä reissulla kokonaan väliin.

Caen oli mainettaan viehkompi kaupunki. Kun katsoin bussin ikkunasta matkalla rautatieasemalta kohti keskustaa, Ornejokea ylittäessäni pystyin kuvittelemaan itseni Turkuun ja Aurajoen sillalle. Liittoutuneet pommittivat kaupungin tehokkaasti kivikaudelle kesäkuussa 1944, mutta jotakin vanhaa sentään säilyi. 

Caen on opiskelijakaupunki, ja siksi ilmeeltään nuori muutenkin kuin arkkitehtuuriltaan. Ydinkeskusta on mukavan pieni, ja siten helposti hallittavissa.

Tässä Caen-postauksessa näköjään piisaa vanhoja kirkkoja, mutta lupaan ja vannon, että tulevissa Normandia-postauksissa näkyy muutakin.

Place Saint Sauveur

Église du Vieux Saint Sauveur kärsi pahasti toisen maailmansodan pyörteissä.

Yllättävä 1500-luvun rakennus rue Saint Pierren ostoskadun uudehkon rakennuskannan joukossa.

Tässä puolestaan Eglise Saint Pierre sisätiloja.

Eglise Saint Pierreä vastapäätä kohoaa Vilhelm Valloittajan linna. Tai itse asiassa pelkät muurit.

Hurja normanni Vilhelm Valloittaja (tai Vilhelm Äpärä, miten kukakin asian näkee) on hahmo, jolta Caenissa ei voi välttyä. 

Muureille pääsee maksutta, ja niistä avautuu näkymä yli Caenin kattojen.

J:n ja D:n romanttinen sydänkaiverrus linnanmuurissa.

Ainoa ikävä puoli tässä Vilhelm Valloittajan linnan näköalapaikassa on tietysti se, että näkymä avautuu juuri Caenin kattojen ylle. Vasemmalla Église Saint Pierren korkea torni.

Rue du Vaugueux'n terassiravintolat taitavat olla varsinaisia turistirysiä, mutta söimme silti La Poternessa lauantai-iltana hinta-laatu-suhteeltaan mainion kolmen ruokalajin menyyn 18 eurolla.

Normandialaista itseironiaa postikorteissa: ainaisen sateen vuoksi auringonkukatkin heittäytyvät itsetuhoisiksi.

Kun Calvadoksessa kerran ollaan, niin calvadosta on kaupan monenlaisessa pullossa.

Englannin valloittamisen ja jännän hiusmuodin lisäksi Vilhelm Valloittaja innostui naimaan etäisen sukulaisensa Flanderin Matildan. Katolilaisen kirkon mielestä Matilda oli Vilhelmille liian läheistä sukua, joten Matilda ja Vilhelm yrittivät lepytellä kirkkoa rakennuttamalla Caeniin kaksi luostaria, yhden naisille ja yhden miehille.

Abbaye aux hommes eli miesten luostari on paisunut sittemmin pompöösiksi rakennelmaksi, jossa sijaitsee Caenin kaupungintalo.

Pihalla liehui myös tuttu siniristi!

Miesten luostarin eri tiloihin pääsee tutustumaan oppaan seurassa muutaman euron maksua vastaan. Koska minua ei kiinnostanut rakennuksessa muu kuin eräs tietty hauta, pujahdin suoraan Saint Étienne -kirkkoon place Monsieugneur des Hameux -aukion kautta, ilmaiseksi.

"Ne on ihmisen luita."- Absoluuttinen Nollapiste. En kuitenkaan ollut kirkossa etsimässä näitä nimenomaisia luita.

Elämöivä hollantilainen eläkeryhmä osoitti etsimääni hautapaikkaa.

Ja siellä köllii Vilhelm Valloittaja eli Williame I, ranskaksi Guillaume le Conquérant. Tai itse asiassa pelkkä reisiluu, muu kroppa katosi uskonsotien tuoksinassa. Ruumis kärsi pieniä vaurioita jo hautajaisten aikaan, siitä lisää täällä.

Kaupungintalon aukiota vastapäätä sijaitseva, 900-luvulta peräisin oleva Saint Étienne le Vieux -kirkko on vaurioitunut niin satavuotisessa sodassa kuin toisessa maailmansodassa.

Ja loppuun vähän satamatunnelmia...

Parikymppiä ja parisen tuntia Pariisista, ei ollenkaan huono diili viikonloppupyrähdykselle. Lisää Normandian tarjontaa luvassa lähipäivinä.