torstai 19. syyskuuta 2013

Pariisin vanhin suklaapuoti

En tiedä teistä, mutta minulle hämärtyvä syksy aiheuttaa akuuttia ja kroonista suklaanhimoa. Koska vakaa yritykseni on kuitenkin pitää yllä kesällä omaksuttuja vähän entistä terveellisempiä elämäntapoja, olen päättänyt panostaa suklaan suhteen vastedes määrän sijaan laatuun. Ei siis enää levyllistä halpissuklaata kerralla mätettynä, vaan pikemminkin pala tai pari laatusuklaata hitaasti nautiskellen.

Ja mikäpä olisi tähän tarpeeseen parempi kohde kuin Pariisin vanhin herkkupuoti?


A la mère de famille on nimittäin toiminut samalla liikepaikalla jo vuodesta 1761. Herkkukauppa on nähnyt niin Ranskan suuren vallankumouksen kuin Belle Époquen ja omistajasuhteetkin ovat vuosisatojen saatossa vaihdelleet perheeltä toiselle. Mutta puodin sisustus on entisellään: mustavalkoruutuiset laattalattiat, tummanpuhuvat, patinoituneet puutiskit, suuret kyltit ja lasipurkit. Täällä kannattaa poiketa jo ihan pelkän tunnelman vuoksi. Vierailu on sitä paitsi helppo ujuttaa tavalliselle turistireissulle, puoti nimittäin sijaitsee ihan suurten bulevardien tuntumassa.



Valitettavasti ympäröivän herkkumeren vuoksi unohdin ottaa kuvia tunnelmallisesta sisustuksesta. Olo oli kuin...öh...lapsella karkkikaupassa.



Puodin hieman erikoinen nimi, Perheenäidin/Perheenäidille, periytyy 1800-luvun alusta. Nuorena leskeksi jäänyt Marie-Adélaïde Bridault teki miehensä kuoleman jälkeen puodin eteen sisukkaasti töitä. Nuoren (ja tietysti vielä kauniin) lesken työpanos ja innovatiivisuus saivat herkkupuodin maineen kiirimään korttelin ulkopuolelle, ja niin alkoi herkkupuodin varsinainen kulta-aika.


Paitsi suklaata eri muodoissa, puodissa on kaupan muitakin makeita herkkuja laidasta laitaan. Kuvassa Aixin calissoneja.
Jos jotain negatiivista on sanottava, niin se on puodin melko tähtitieteellinen hintataso. Mutta toisaalta, mieluummin maksanen pennoseni senttiseni itsetehdystä laatusuklaasta kuin ylikansallisen yrityksen tehdasvalmisteisesta massasuklaasta.


Hintatasosta viis, eihän sieltä tyhjin käsin voinut lähteä...

A la mère de famillen roisin oranssi paperipussi ei kyllä toista millään muotoa puodin sisustuksen perinteikästä henkeä.
Mukaan tarttui kaksi 100 g:n suklaalevyä, joilla oli hintaa 4,50 euroa kappaleelta. Tarjolla olisi ollut myös perussuklaata ja jopa 99 %:sta tummaa suklaata, mutta päädyin tällä kertaa mönttisuklaaseen. Toisessa levyssä oli tummaa suklaata ja appelsiinia, toisessa maitosuklaata ja mm. pistaaseja ja rusinoita.


Suklaa oli hyvää. Täyteläistä ja...no suklaista. Appelsiini-/pähkinäsattumat toivat suklaaseen makeutta ja raikkauttakin, mutta eivät peittäneet suklaista makua kokonaan alleen. Jotta saan paremman kuvan, yritän silti maistaa ensi kerralla ihan vaan suklaata, ilman mitään sattumia.


Pariisista löytyy tietysti kymmeniä maineikkaita herkkupuoteja. Esimerkiksi Lindt avasi hiljattain 300 neliön suklaakaupan Pariisiin Opéran kylkeen. Mutta kun Pariisissa ollaan, kehotan sanomaan ei sveitsiläiselle hapatukselle, ja kokeilemaan aidosti pariisilaista vaihtoehtoa. ;)


A la mère de famillella on nykyisin useita liikkeitä Pariisissa, mutta aidoimmasta elämyksestä pääsee tietysti nauttimaan alkuperäisellä liikepaikalla.



A la mère de famille
35, rue du Faubourg Montmartre
Metro: Peletier/Grands Boulevards/Notre Dame de Lorette

31 kommenttia:

  1. Tuhannennen ja yhdennen kerran diettinsä aloittaneelle tämä oli nyt hieman huono postaus. Huoh. Nappaan siis muutaman Sisun, sillä sillä on nyt jatkettava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi... :D No mutta Sisulla siitä tosiaan selviää. ;)

      Poista
  2. Aaaaahhh, mikä paratiisi ja taivas! Onneksi ei ole lähellä tuollaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on siinä tosiaan puolensa, ettei tarjontaa ole. Minäkin olen kummasti täällä vierottautunut irtokarkeista. :)

      Poista
  3. Tuosta puodista varmaan Pieni suklaapuodin kirjoittaja on saanut idean elokuvalleen...:)
    Namm...tuo pähkinäsuklaa veisi varmasti kielen mennessään....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, hyvin huomattu! Siinähän oli myös yksinäinen äiti, joka nosti suklaapuotinsa suosioon innovatiivisilla resepteillä. Tosiaan hyvin mahdollista, että inspiraatio on poimittu tuolta. :)

      Poista
  4. Voi ei. Aivan liian ihana puoti :)

    VastaaPoista
  5. Riina! Tämä herkkupostaus ei nyt tullut kyllä hyvään saumaan kun on yrittänyt saada jonkinlaista järkeä esim. tähän suklaahimoon... :D Mutta olisinpa tiennyt paikasta Pariisissa käydessäni, ihana paikka! Kyllä rakkaudella tehty suklaa aina tavallisen tehdastuottoisen voittaa. Onneksi Jyväskylässäkin on paikka josta saa käsintehtyä suklaata erilaisilla makuvaihtoehdoilla. Mutta eihän se nyt voita tuollaista historiallista pariisilaisherkkua! Olisin varmasti itsekin valinnut maisteltavaksi juuri nuo suklaat mitä sinäkin. Pakko kyllä saada seuraavana herkkupäivänä suklaata...!

    - hietzu -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, Coffea auttaa ihmisparkaa selviytymään täällä JKL:ssä, sekä kahvien, laatusuklaan että iloisen omistajan avulla :).

      Poista
    2. Ensi kerralla tiedät sitten poiketa tuollakin. ;) Kiva kuulla, että Jyväskylästäkin saa käsintehtyä suklaata. Toivottavasti pääset pian sillä herkuttelemaan. :)

      Poista
  6. Tästä tuli nyt hurja suklaanhimo eikä mulla ole kuin kaakaovoita kaapissa....
    Ihana tuo kaupan ulkopuoli ja nuo herkutkin mmmmm namia!
    Tel Avivin yhdellä pääkadulla on monta suklaakauppaa ja kiusaus aina suuri ohi mennessä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein harmittaa, etten huomannut kuvata sisällä. Tuo julkisivun tunnelma nimittäin jatkuu siellä. :)

      Poista
  7. Minä varmaan kuolisin jos minulla olisi pääsy tuohon kauppaan.

    Parkkeeraisin keskelle kaupan lattiaa istumaan ja yrittäisin imeä paikan historiallista atmosfääriä ja suklaan tuoksuja päähäni ja autuas hymy ilmestyisi naamalleni... Ja sitten kauppias kutsuisi poliisin pelästyneenä hullusta naisesta. Voi, voih...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, toivottavasti antaisivat ensin suklaata, pitäisihän heidän kokeilla, jos vaikka maahan kellahdus johtuisi matalasta verensokerista. ;)

      Poista
  8. Lurps, meilläkin siirryttiin määrästä laatuun suklaan(kin) suhteen joku vuosi sitten (miehestä katosi huomaamatta 8 kg ja musta ehkä kilo, epistä!)
    Pariisissa pariisilaista, Sveitsissä sveitsiläistä, oli sitten kyse suklaasta, viinistä tai macaroneista/luxemburgerleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehiin ei kilot näytä tarttuvan samasta ruokamäärästä ollenkaan samoin. :P

      Ihan totta, sveitsiläistä Sveitsissä, Pariissa pariisilaista - ja Jyväskylässä jyväskyläläistä. ;) Lähiruoka kunniaan. :D Paitsi voikohan suklaata sanoa näillä leveysasteilla ihan lähiruoaksi? ;D

      Poista
  9. Tajusin juuri, että en ole ostanut piiitkään aikaan suklaata, vaikka olen aina ollut pahemmanlaatuinen suklaa-addikti. Mitä ihmettä on tapahtunut? Mutta nyt kyllä heräsi hirveät himot, kun näitä kuvia katselin. Onneksi on kaupat kiinni! Ihania herkkuja löysit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin suklaanhimo on selvästi kausittaista. Kesällä ei hirveät himot vaivaa, ja mitä harvemmin sitä syö, sen harvemmin se tulee edes mieleen. Mutta heti kun syksy pimenee, armoton suklaanhimo iskee. :P Onneksi ei tarvitse huolehtia bikinikropasta muutamaan kuukauteen. ;)

      Poista
  10. Jee kerrankin tää turisti on siis tiennyt jonkin originellin paikan olemassaolosta! Ja onkin meinaan ihana paikka, makeisten lisäks tuolta on kannettu kotiin hilloja, joiden kanssa syntyy aina valinnanvaikeus ja vähän ymmärtämisen vaikeuskin, kun ihan jokaisen marjan ja hedelmän nimi ei ole tuttu en francais... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla, että joku muukin fanittaa kyseistä paikkaa. :) Ettei tarvi yksin hehkuttaa. ;) Hmm, pitänee ensi kerralla kokeilla myös hilloja! :)

      Poista
  11. Voi ei, tuota ei vaan voisi vastustaa (oli hinnat mitkä hyvänsä!). Brysselissä asuessani parasta (ja pahinta) oli ne kaikki ihanat suklaakaupat. Ja ennen pääsiäistä olevat suklaamaistatukset. En ollut ostanut vuosikausiin (!!!) suklaata kaupasta, mutta kun muutin sinne, niin otin tavaksi ostaa "parasta belgialaista arkisuklaata" Cote d'Oria (kirjoitusasu on nyt vinksallaan, mutta olkoot) kaupasta aina pienen patukallisen ja syödä siitä pala kerrallaan. Tai patukka kerrallaan. Mutta joka tapauksessa kunnon suklaahan on siitä hyvää, että sitä riittää yleensä muutamakin palanen, eikä tarvi ihan suklaaövereitä vetää levykaupalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, voin vain kuvitella ne Brysselin suklaatarjonnat. Belgiassa olis kyllä erittäin helppo syödä vain paikallista suklaata. ;D Ja ihan totta, että jos suklaa on tarpeeksi laadukasta, niin pari palaa riittää. Ettei tosiaan periaatteessa tarvitse kiskaista sitä koko levyllistä. ;)

      Poista
  12. Oi, mikä ihana puoti ja ihana postaus! En ollut tiennytkään tuosta, mutta aivan varmasti käyn tuolla milloin sitten palaankaan Pariisiin. :) http://vivivinna.blogspot.com.es/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja kyllä, kannattaa ehdottomasti lisätä tämä to do -listalle. :)

      Poista
  13. Voi mikä aarreaitta! Pitää laittaa tämä talteen seuraavaa Pariisin reissua varten. Täältä Barcelonasta löytyy muuten suklaamuseo, tarkoitus on suunnata sinne tässä joku päivä. Parasta ehkä suunnitella visiitti lounaan jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, tee sitten ihmeessä blogiraporttia aiheesta! :) Ja tosiaan, sinne kannattaa mennä ehdottomasti vasta ruoan jälkeen. :D

      Poista
  14. 300-vuotisesta historiasta voisin maksaakin, sitkeitä ovat olleet yrittäjät! Lisäksi syön niin vähän suklaata, että sen on sitten oltava erityisen maukasta. Enkä voi olla kuolaamatta ranskisten mieltymystä pistaasiin ja vadelmiin, mums!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, historia on kyllä tärkeä osa brändiä! :) Onneksi tämän omistus ei ole vielä siirtynyt isolle holding-yhtiölle, niin kuin monen perinteikkään, perhefirmasta lähteneen ranskalaisen rätti-/laukku-/koru-/kosmetiikka-/mitänäitänyton-firman. ;)

      Poista
  15. Kaunis on tuo "puoti" ja herkulliset antimet, pari kertaa on tullut poikettua. Saman kadun varrelta löytyy suklaafanille erinomainen, suht edullinen ja persoonallinen pikkuhotelli pikaiseen pariisin visiittiin, Hotel Monte Carlo. Muutaman kerran perusteella voin suositella.Hotellin äärimmäisen ystävällinen omistaja ansaitsee erityiskiitokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin mielenkiintoinen paikka? :) Kiitos hotellivinkistä, hyvä keskeinen sijainti Montmartren ja suurten bulevardien tuntumassa. Kävin kurkkaamassa hotellin sivujakin, näytti viihtyisältä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.