tiistai 3. syyskuuta 2013

Heijastumia

Muistatteko kun lapsena innostui kirjasta tai vaikka televisio-ohjelmasta niin, että kirjan tai televisio-ohjelman loputtua (elin lapsuuteni aikana, jolloin televisiosta ei tullut ympäri vuorokauden ohjelmaa) sitä ryntäsi ulos leikkimään samaan teemaan liittyvää leikkiä? Milloin Ritari Ässää, milloin ryövärintytärtä. Minulle osui nimittäin samanlainen inspiraatiohetki Normandiassa.

Ensin pieni alustus:

Vilhelm Valloittajan linnamuurien suojassa Caenissa on kaksi museota, Normandian paikallishistoriaan (ennen maailmansotia) keskittyvä pikku museo ja Caenin taidemuseo. Taidemuseossa on parhaillaan käynnissä impressionisminäyttely, joka on osa Normandian kattavaa näyttelysarjaa, jossa tutkaillaan impressionismin ja veden suhdetta.


Impressionismin syntyaikoihin Normandiasta muodostui pariisilaisten leikkikenttä, jonne hienostuneet pariisilaiset rynnivät suoraan bulevardeilta viettämään lomahetkiään. Normandiassa impressionisteja viehätti alati vaihtuva valo, joka heijastui joka hetki erilaisena merestä ja taivaasta.



Mukana oli tunnettujen taiteilijoiden töitä, joskaan ei ehkä niitä kaikkein tunnetuimpia. 

Ei jonoja, ei tungosta. Vain minä ja taiteilijoiden luomat tunnelmat. 

Kun töitä katsoi läheltä, ne olivat yhtä mielivaltaisten siveltimenvetojen ja väritäplien sotkua. Mutta kun astui muutaman askeleen kauemmas, tajusi, että siveltimenvedot ja täplät vangitsivatkin kankaalle pieniä tunnelmallisia hetkiä menneisyydestä.

Joaquin Sorolla: Instantanea, Biarritz (1906).

Unenomaista, hattaraa, onnellisia kesämuistoja. Viipyilyä, sanoisi isäni. Jonkinlaisen kuvan Caenin ja Rouenin museoiden näyttelyistä saa kurkistamalla Le Parisienin sivuille, vaikkei se tietysti aitoa elämystä korvaa.

Innostuin rantatunnelmista niin, että hyppäsin bussiin ja lähdin elämään omia impressionistisia hetkiä Rivan rannalle Ouistrehamiin.





Sändäri eli täytetty lounaspatonki. Tarkoitus oli syödä camembertpatonki, Normandiassa kun oltiin, mutta viimeinen myytiin boulangeriessa nenäni edestä. Kuvitelkaa siis kanatäytteinen patonki camemberttäytteiseksi.

Rannalle kellahdettuani laitoin kalpean vaaleanpunaisen huivin kasvoilleni. Alkujaan siksi, ettei uhkaavasti punertuva nenäni palaisi. Sitten tajusin, että huivin läpi tarkasteltuna maailma oli yhtä impressionismia.






Un été au bord de l'eau -näyttely Caenin taidemuseossa 27.4. - 29.9.2013
Yhteislippu (taidemuseon pysyvä näyttely + erikoisnäyttely + pääsy Normandia-museoon) 10 euroa.
Ranta: Ouistreham, Riva plage. Caenista bussilinjalla 1 noin vartissa, bussilipun hinta 1,35 euroa.


8 kommenttia:

  1. Ihanaa, tuon tasoinen taidenäyttely ja ei tungosta. Voin vain kuvitella nautintoasi. Kiitos taas tästä tarinastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä ihan haltioissani. :) En muista edes koska olen nauttinut taidenäyttelystä näin paljon.

      Poista
  2. Olipas tosiaan kaunis kuvitus ja todellisuuskin veti sille ihan vertoja:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä kaunis rantakin, onnistuin löytämään jopa vähän hiljaisempia kohtia. Ihmisiä oli kiva tuijotella muka huomaamattomasti harsohuivin läpi. Saatoin kyllä olla vähän outo näky, mutta kerrankos sitä... ;)

      Poista
  3. IHANA postaus! Juuri tuon takia pidän impressionismista! Siellä näyttää vielä niin kesäiseltä ja lämpimältä. Kateudesta vihreänä ihailen tuota taivasta ja noita aaltoja. Innostavan inspiroiva teksti kuvineen :)

    - hietzu -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rannalla makaillessa oli ihan bikinikeli, mutta heti kun nousi pystyasentoon, oli tuuli vähän vilpakka. Tällä viikolla lämpö on sitten noussut Pariisissakin kolmenkympin tietämille. Intiaanikesä! :)

      Poista
  4. Ihana paikka...ihana ranta.....Kiitos jälleen kerran monista tiedoista! -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista! :) Ranta oli tosiaan ihana, voi kun voisi asua meren rannalla...

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.