tiistai 20. elokuuta 2013

Roy Lichtenstein Pompidou-keskuksessa

Kuten Facebookissa vinkkasin, Pariisissa poptaide on justiinsa nyt tosi pop. Tai ainakin käynnissä on parikin isoa poptaidenäyttelyä. Se toinen oli viime viikolla blogissa vilahtanut Keith Haring, ja se toinen on tämä:



Eräänä kuulaana sunnuntaiaamuna päätimme kyljen kääntämisen sijaan olla kultturelleja, ja hilpaista Roy Lichtensteinin näyttelyyn, jotta voisimme luontevasti osallistua kultivoituneihin illalliskeskusteluihin. (Oikeasti, joskus tuntuu että täällä kaiken maailman näyttelyitä pitää kiertää jo ihan siksikin, että kykenee osallistumaan smalltalkiin.)

Olimme siitä rohkeita, että ilmaannuimme paikalle ilman etukäteislippuja. Varttia vaille ovien avausta jonoa oli muutama metri. Viittä minuuttia myöhemmin jono ulottui jo piha-aukion yli.


Selvisimme kuin selvisimmekin koko jonotusoperaatiosta ovien avauduttua muutamassa minuutissa, sillä muiden liputtomien rynniessä lippuluukuille me rynnimme lippuautomaateille.

Ja sitten vain taide-elämysten kimppuun!

Look Mickey, 1961


Roy Lichtenstein (1923 - 1997) oli yhdysvaltalainen poptaiteen suuri nimi, ehkä tunnetuin poptaiteilija Andy Warholin ohella. Lichtenstein tunnetaan parhaiten sarjakuvamaisista teoksistaan.


Hopeless, 1963

We Rose Up Slowly, 1964


Jos taannoin blogissa esitelty Keith Haring otti kantaa vähän kaikkeen, Lichtenstein puolestaan ei ottanut taiteellaan kantaa tiettävästi oikein mihinkään. Mitä nyt vähän ironisoi. Vähän kuin hipsteri, josta ei saa siksi otetta, että kaiken on oltavan niin kovin ironista. Siksi näyttely oli minusta vähän pettymys. Tai ei ehkä näyttely sinällään, töitähän oli esillä paljon ja maisemointikin oli aika jännästi toteutettu. Pettymys oli minulle pikemminkin Lichtenstein, jonka työt olivat ihan kivoja, mutta eivät herättäneet minkäänlaisia tunne-elämyksiä. Työt olivat sellaisia, joita voisin kuvitella hissimusiikinomaisesti vaikka keittiön seinälle, jossa ne eivät mitäänsanomattomuutensa vuoksi häiritse liikaa.


Ylh.Small Explosion (Desk Explosion), 1965; Alh. The Adventures of Mao on the Long March, 1971




Oikealla: Fishing Village, 1987

Lichtenstein teki usein samasta teemasta sekä maalauksia että veistoksia. Yellow Apple, 1981



Omien sanojensa mukaan Lichtenstein ei parodioinut, vaan uudelleen tulkitsi muita taiteilijoita. Bull Profile, 1973.

Rouen Cathedral, Set 5, 1965

Lichtensteinia ei voi suositella trypofobiasta kärsiville. Lichtensteinin sanoin: "It's an industrial way of making Impressionism - or something like it - by a machine-like technique. But it probably takes me ten times as long to do one of the Cathedral or Haystack paintings as it took Monet to do his...". Kuvassa Rouen Cathedral, Set 5, 1965 (yksityiskohta).


Mirror II, 1977

Cup and Saucer II, 1977

Goldfish Bowl II, 1978

Artist's Studio "Look Mickey", 1973. Huomaa seinälle ripustettu maalaus, joka on sama kuin tämän postauksen ensimmäisessä näyttelykuvassa (Look Mickey).



Landscape with Philosopher, 1996

Siltä varalta, ettei filosofi erottunut edellisestä kuvasta: Siinä hän nököttää, oikeassa alanurkassa.

"The studio paintings that I do, while having absolutely nothing to do with my real studio, [---] is a way of making collage out of some works that I've done and some Matisse works, with kind of feeling about Matisse that I'm trying to develop - not his feeling, but my feeling about his work". Kuvassa: Artist Studio, "Foot Medication", 1974.

Roy Lictenstein -näyttely 3.7.- 4.11.2013
Centre Pompidou
Place Georges Pompidou
Metro: Rambuteau/Hôtel de Ville/Châtelet - Les Halles

18 kommenttia:

  1. Voi, teillä olisi siellä nyt tosi mielenkiintoisia näyttelyitä. Onneksi sinä esittelet niitä meille! Kiitos siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelyitä täällä kyllä piisaa, harmi että niihin riittää niin paljon kävijöitäkin! ;) Kiva että viihdyit. :)

      Poista
  2. Mulla saattais jäädä intellektuelli keskustelu kyseisestä näyttelystä vähiin, vaikka siellä oisinkin vieraillut :) Ja uskomatonta kyllä sain ällötyksen oireilleni nimen, trypofobia! Kiitos tästä!! En siis olekaan ainoa, joka ei nyt kammoa esimerkiksi mehiläiskennoja, mutta välttelee kyllä niiden katselua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mullakaan tästä kauhean syvällisiä ajatuksia tosiaan herännyt, paitsi nyt voin sentään smalltalkina sanoa käyneeni. ;D

      Trypofobia vaivaa täälläkin! Oksu on kurkussa, jos joudun jotain reikärykelmiä vahingossa katselemaan. ;P Tuollakin teki paikoin pahaa... ;)

      Poista
    2. Aina vaan paranee, vaikka mua huvittaakin samaan aikaan: liityin trypofoobikoiden FB-ryhmään! :DDD Yhä vaan löytyy lisää yhteisiä triggereitä ja selittyy, miksi perkaan jotkin hedelmät silmät kiinni tai katselen tasan vaakasuoraan tai ylöspäin lihakaupassa. En sua säästääkseni nimeä mitään tarkemmin ;) Ei onneksi elämää suurempi "fobia", mutta karvat on pystyssä ja pala kurkussa tasaisin väliajoin.

      Poista
    3. Ahhahhaa! :D :D Siis ihanaa, emme ole yksin! :D :D Joo, eihän tämä ehkä kaikkein pahin "fobia" ole, mutta esim. miekkonen ei tajua ollenkaan reikärykelmäahdistustani. ;) Mä sen sijaan uskon, että tähän on joku evoluution kannalta järkevä selitys. Eihän sellaisista reikärykelmistä voi tulla ainakaan mitään hyvää ulos. ;)

      Poista
  3. Minä en taida olla tämän lajin fani, mutta tulipas nyt katsottua silti tässä aamun avauksessa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sain minäkin poptaidetta ainakin muutamaksi vuodeksi tarpeeksi näissä parissa näyttelyssä. Mutta sainpa jutunjuurta smalltalkiin ja blogiin. ;D

      Poista
  4. Nyt ymmärsin, miksi siellä pitää aina jonottaa näyttelyihin. :-D Minulta taitaisi mennä sitten smalltalkit sivu suun, kun en ole mikään ahkera näyttelyissä kävijä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Ihan hirveetä tällainen tekoälyily. ;D Mulla ei ole mitään sanottavaa esim. ranskalaisesta kirjallisuudesta ja ranskalaiset elokuvatkin usein tökkivät, niin yritän sitten paikkailla tätä kylttyyrivajetta näillä taide- yms. näyttelyillä. ;)

      Poista
  5. Sinähän käyt ahkerasti museoissa ja sitten saamme täälläkin nauttia niistä,virtuaalisesti:) Lichtensteinin 2 suurta työtä on vakiovarusteena Tel Avivin taidemuseon aulassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt on varsinkin ollut elokuussa varsinainen piikki, kun yritetään vähän hyödyntää tätä ranskalaisten lomakuukautta ja sen aiheuttamia vähäisempiä jonoja. :)

      Poista
  6. Toi on kyllä ihmeellistä miten aina Ranskassa on museoiden lippuluukuille pitkät jonot vaikka automaatit on vapaina...ei ne nyt niin monimutkaisia ole käyttää etteikö ranskalaisetkin osaisi, tai sitten se johtuu siitä että niissä ei käy shekki maksuvälineenä! ;) Mielenkiintoinen näyttely, kiva että esittelit sen näin virtaalisesti kun ei varmaan itselläni tulisi kovin helposti mentyä tuon taidesuuntauksen näyttelyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, ja mä onnittelin suomalaishenkisesti itseäni, kun sain liput ostettua ilman, että tarvitsi kenellekään puhua! ;D

      Poptaide ei ole näköjään ihan munkaan juttuni. Enpä taida tosiaan ihan heti uudestaan poptaidenäyttelyyn eksyä. Mutta sen sijaan Pinacothéquen art nouveau -näyttely kiinnostaisi, ehkä sinne saatan vielä lähipäivinä eksyä. Ellei taideähky yllättä. ;)

      Poista
  7. Kiittää ja kumartaa ihastuttavasta taidenäyttelykierroksesta!

    VastaaPoista
  8. Mulla on keittiòssà kaksi lempitauluani (Outi Heiskasen grafiikkaa), koska vietàn siellà ison osan ajastani ruuanlaiton ja syòmisen tiimoilla. Aamiasta syòdessà on ihanaa katsella unenomaisia maisemia ja pikkuhiljaa palata oikeaan todellisuuteen(?). Hissimusiikkitaulut mielestàni sitten sopivat olohuoneeseen, missà "edustetaan".
    Riina, sinun blogisi on ehdottomasti parhaimpia, Pariisissa olen kàynyt kai neljà kertaa, mutta sinun blogiasi lukiessa tuntuu kuin olisin siellà enemmànkin elellyt!
    Sannamaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, huomaa kyllä, etten ole varsinainen keittiön ihme, kun pidän keittiön seiniäkin noin vähäpätöisinä. ;D Mutta luonnollisesti mitä enemmän aikaa tilassa viettää, sen paremmin ne sisustukset ja seinien taulut kannattaa valita. :)

      Voi miten kauniisti sanottu, kiitos tsempistä Sannamaija! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.