Roy Lichtenstein Pompidou-keskuksessa

Kuten Facebookissa vinkkasin, Pariisissa poptaide on justiinsa nyt tosi pop. Tai ainakin käynnissä on parikin isoa poptaidenäyttelyä. Se toinen oli viime viikolla blogissa vilahtanut Keith Haring, ja se toinen on tämä:

Eräänä kuulaana sunnuntaiaamuna päätimme kyljen kääntämisen sijaan olla kultturelleja, ja hilpaista Roy Lichtensteinin näyttelyyn, jotta voisimme luontevasti osallistua kultivoituneihin illalliskeskusteluihin. (Oikeasti, joskus tuntuu että täällä kaiken maailman näyttelyitä pitää kiertää jo ihan siksikin, että kykenee osallistumaan smalltalkiin.)

Olimme siitä rohkeita, että ilmaannuimme paikalle ilman etukäteislippuja. Varttia vaille ovien avausta jonoa oli muutama metri. Viittä minuuttia myöhemmin jono ulottui jo piha-aukion yli.

Selvisimme kuin selvisimmekin koko jonotusoperaatiosta ovien avauduttua muutamassa minuutissa, sillä muiden liputtomien rynniessä lippuluukuille me rynnimme lippuautomaateille.

Ja sitten vain taide-elämysten kimppuun!

Look Mickey, 1961

Roy Lichtenstein (1923 - 1997) oli yhdysvaltalainen poptaiteen suuri nimi, ehkä tunnetuin poptaiteilija Andy Warholin ohella. Lichtenstein tunnetaan parhaiten sarjakuvamaisista teoksistaan.

Hopeless, 1963

We Rose Up Slowly, 1964

Jos taannoin blogissa esitelty Keith Haring otti kantaa vähän kaikkeen, Lichtenstein puolestaan ei ottanut taiteellaan kantaa tiettävästi oikein mihinkään. Mitä nyt vähän ironisoi. Vähän kuin hipsteri, josta ei saa siksi otetta, että kaiken on oltavan niin kovin ironista. Siksi näyttely oli minusta vähän pettymys. Tai ei ehkä näyttely sinällään, töitähän oli esillä paljon ja maisemointikin oli aika jännästi toteutettu. Pettymys oli minulle pikemminkin Lichtenstein, jonka työt olivat ihan kivoja, mutta eivät herättäneet minkäänlaisia tunne-elämyksiä. Työt olivat sellaisia, joita voisin kuvitella hissimusiikinomaisesti vaikka keittiön seinälle, jossa ne eivät mitäänsanomattomuutensa vuoksi häiritse liikaa.

Ylh.Small Explosion (Desk Explosion), 1965; Alh. The Adventures of Mao on the Long March, 1971

Oikealla: Fishing Village, 1987

Lichtenstein teki usein samasta teemasta sekä maalauksia että veistoksia. Yellow Apple, 1981

Omien sanojensa mukaan Lichtenstein ei parodioinut, vaan uudelleen tulkitsi muita taiteilijoita. Bull Profile, 1973.

Rouen Cathedral, Set 5, 1965

Lichtensteinia ei voi suositella trypofobiasta kärsiville. Lichtensteinin sanoin: "It's an industrial way of making Impressionism - or something like it - by a machine-like technique. But it probably takes me ten times as long to do one of the Cathedral or Haystack paintings as it took Monet to do his...". Kuvassa Rouen Cathedral, Set 5, 1965 (yksityiskohta).

Mirror II, 1977

Cup and Saucer II, 1977

Goldfish Bowl II, 1978

Artist's Studio "Look Mickey", 1973. Huomaa seinälle ripustettu maalaus, joka on sama kuin tämän postauksen ensimmäisessä näyttelykuvassa (Look Mickey).

Landscape with Philosopher, 1996

Siltä varalta, ettei filosofi erottunut edellisestä kuvasta: Siinä hän nököttää, oikeassa alanurkassa.

"The studio paintings that I do, while having absolutely nothing to do with my real studio, [---] is a way of making collage out of some works that I've done and some Matisse works, with kind of feeling about Matisse that I'm trying to develop - not his feeling, but my feeling about his work". Kuvassa: Artist Studio, "Foot Medication", 1974.

Roy Lictenstein -näyttely 3.7.- 4.11.2013
Centre Pompidou
Place Georges Pompidou
Metro: Rambuteau/Hôtel de Ville/Châtelet - Les Halles