Koko kuvausryhmä rakastuu kakkuun. Elokuvan päätähtenä esiintynyt neitonen ehdottaa Mickalle, että tämä nimeäisi kakun ympäröivän kylän mukaan Tarte de Saint Tropez'ksi.
Valmistuttuaan elokuva, Ja Jumala loi naisen, kohoaa kansainväliseksi menestykseksi. Samalla pääosaa näytellyt Brigitte Bardot nousee kulttimaineeseen. Myös Saint Tropez muuttuu kohtalaisen tuntemattomasta rannikkokylästä kansainvälisesti kuuluisaksi legendaksi.
Entäpä kakku sitten? Kuvausryhmän innostuksen kannustamana Micka patentoi herkun ja nimeää sen Tarte Tropézienneksi. Näin alkaa kermatortun matka kulttimaineeseen.
Nykyisin on saatavilla runsaasti erilaatuisia tarte tropézienneksi nimetty kermatorttuja, myös pakasteena, mutta aitoja Mickan reseptiin perustuvia tropézienneja ei ole saanut Pariisista. Ei ennen kuin virallinen Tarte Tropézienne -puoti avattiin tänä kesänä Saint Germain des Prés'lle.
Pariisin-liikkeessä on muutama asiakaspaikka kahdessa kerroksessa. Itse ostin kakkuseni mukaan tuliaisiksi reissusta palanneille ystäville. Tarjolla oli kakkuja kolmessa koossa: iso 4 - 6 ruokailjan kakku (23 euroa), suunnilleen laskiaispullan kokoinen (ja oloinen) kakku yhdelle (5,50 euroa) ja...
...ja hellyttäviä minisuupaloja, jotka ovat kooltaan hieman macaronia suurempia (1,80 euroa/kpl tai 10 euroa 6 kpl:n paketti).
Mehevää briossia, jonka päällä on kidesokeria ja välissä kuohkea kermaseostäyte. Maku on täyteläinen mutta samalla uskomattoman kevyt. Ei lainkaan sellaista ellottavaa raskautta, mitä tämmöiseltä rasvapaukulta ehkä voisi odottaa.
Pahimmat puristit ovat moittineet nykyisen virallisen tarte tropéziennen makua liian teolliseksi. Totta toinen puoli, kreemitäyte valmistetaan nykyään täysin teollisesti. En tiedä, olenko vain brändin lumoissa, mutta kyllähän nämä aidot silti ihan toisenlaisilta maistuivat kuin marketista ostettavat versiot.
Sitä paitsi, näin kun rantakuntokelejä vielä eletään, minä ainakin luotan tarte tropézienne -dieettiin. Brigitte Bardot'kin kehitti sen avulla tämmöisen kropan:
Ellet pääse aitoja tarte tropézienneja hankkimaan Pariisista tai Etelä-Ranskasta, voit vaikka kokeilla Toinen jalka Italiassa -blogin tropézienne-reseptiä.
La Tarte Tropézienne
3, rue Montfaucon
Metro: Mabillon
Enpäs olekaan tuollaisesta tortusta ennen kuullutkaan! Ja aika lailla pullan näköinen kuvassa mutta kuvailun perusteella jo ihan toista luokkaa!
VastaaPoistaJoo, nuo pienemmät koot näyttävätkin vähän laskiaispullilta. :) Se aito ja alkuperäinen on sellainen useammalle hengelle tarkoitettu torttu, joka näyttää tältä: http://static.mensup.fr/article/grande/la_tarte_tropezienne.jpg
PoistaAika mainio otsikko! :D Kiva kuulla että tuollekkin tortulle on ihan oma tarinansa. Mäkin jo odottelen että pääsisi takaisin Ranskaan ja ranskalaiselle superhiilaripommidieetille - eka vähän valkoisinta patonkia ja päälle pari kunnon leivosta, nam! ;)
VastaaPoistaJoo, tortustakin tulee heti kiehtovampi, kun siihen liittyy joku anekdootti. ;) Täällä ei kyllä karppaajan elo olis helppoa, niin paljon hiilarihoukutuksia kaikkialla. :)
PoistaOh la laa! Kun muistelen tämän tortun tekovaiheita, niin lipun hankkiminen Pariisiin tuntuu, ah, niin helpolta ja kepeältä.. Ja jos Pariisinkaipuu ei ollut vielä riittävän kova, niin nyt se löi viimeistään päälle ihan nyrkillä - mutta mikäpä oikeastaan sen mukavampaa!
VastaaPoistaHui, saitpa reseptin kuulostamaan haasteelliselta. :D Mut hei, on niitä pöllömpiäkin syitä matkata Pariisiin kuin torttu! :)
PoistaIhanaa, aivan uusi torttu minullekin. Haluaa myös Saint Tropeziin!
VastaaPoistaNo siis aidoimmillaan tämä torttu nautittaisiin tietysti Saint Tropez'ssa, Välimerta tuijotellen. ;) Juomaksi suositellaan näköjään Côtes-de-Provencen roseeta tai makeaa valkoviiniä kuten monbazillacia tai Muscat de Baumes de Veniseä. Mutta kai sitä kahviakin voi halutessaan siemoa? ;)
PoistaMutta siellähän vilahtaa oivaa pariisilaista kenkämuotia, huom. kuppilan edessä empivän näköinen rouvashenkilö. Tortut näyttää myös ihan makoisilta.
VastaaPoistamaikki
Hah, katsos vaan! :D Aika jännät tohvelityyppiset kengät valittu, kun muuten asu näyttää suht huolitellulta. :) Pitäisipä joskus ottaa asiakseen (sala)kuvata Pariisin katumuotia enemmänkin.
PoistaBrigitte Bardot kehitti sitten muutaman vuosikymmenen lisää kroppaansa ja tarvitsee kävelykepin kuten muutkin nivelrikkoiset vanhukset. Kaunis on kaunis vain nuorena, mutta ruma vanhanakin ruma, sanoo sananlasku. Katselin noitten pakastettujen torttujen tuoteselostusta. Eipä ihme, etteivät maistu muulle kuin pullataikinalle ja täytemössölle, missä on ehkä kaikki sallitut lisäaineet: on stabilisaattoria, emulgaattoria, aromia ja ties mitä. Eihän niitä voi verratakaan hyvistä aineista valmistetuille. Saksan naiset tekevät myös ahkerasti tuon tyyppistä torttua, ja se tunnetaan nimellä Bienenstich (Ampiaisenpistos)ja se on yksinketaisimmassa muodossaan paksulla kermavaahtokerroksella tai paksulla vaniljakiisselillä täytetty ja mantelilastuilla koristeltu pyöreä pullataikinatorttu, ja se maistuu siltä, miltä kuulostaa.Saattaapa olla suomalaisen kermalla täytetyn laskiaispullan sukulainen tai esikuva. Alexandre Mickalla oli pakaasissaan alkuperäinen juhlatortturesepti kalliista aineksista. Sen sitten kyllä maistaa, ja torttu antaa keholle runsaasti muotoja, mutta enemmän tissien eli rintojen alapuolelle, ultra bra. :D
VastaaPoistaBrigitte Bardot'n myöhemmät vaiheet ovat tosiaan olleet vähemmän glamoröösejä. Ikä on tehnyt hurjaa jälkeä BB:n kasvoille - mahtaako kuluttavien elämäntapojen lisäksi osasyynä olla Välimeren aurinko? ;) Mutta voin vaan kuvitella kuinka rankkaa on rupsahtaa, kun on tottunut olemaan koko maailman seksisymboli.
PoistaHmm, onko tossakin välissä sellaista crème pâtissièrea? En tajua, miksi ranskalaiset on niin ihastuneita siihen, mun mielestä se maistuu jotenkin... niljaiselta. No, helpottaapa ainakin houkutusten vastustamista kun kulkee leipomon ohi :)
VastaaPoistaNiljaiselta!? :D Joo, parin erityyppisen crèmen sekoitusta on täytteenä. Ilmeisesti aidon kaakun tarkkaa reseptiä ei ole vieläkään paljastettu ulkopuolisille...? Minusta tuo on herkkua, suosittelisin maistamaan edes tuollaisen minipalan. Vaikka toisaalta, mä kyllä tykkään myös noista crème-täytteistä muuallakin.
PoistaLuen muuten blogiasi säännöllisesti, mutten oikein osaa niitä Tumblrin kommentoitikiemuroita, joten en ole siksi kommenttia jättänyt. :P Mutta tsemppiä nyt kuitenkin uuteen maahan ja elämään ja duuniin ja arkeen. Paljon tuttuja ajatuksia sinulla pyörii päässä.
Kyyyyllä niljainen on maku :D
PoistaKiva kuulla, että käyt lueskelemassa. Se kommenttipuoli on kyllä kieltämättä aika hankala :) Ja kiitos, eiköhän nämä kuviot ala täällä asettua kuomiinsa vähitellen.
Hauska :) En ollut ikinä kuullutkaan! Varsinkin miniversiot näyttivät houkuttelevilta.
VastaaPoistaSuosittelen. Nyt kun aloin asiaa pohtia, niin onhan noissa hinnoissa vähän brändilisää. Vai kuka maksaisi esim. laskiaispullasta 5,5 euroa? Koska sen kokoisia nuo yhdelle tarkoitetut kakut käytännössä ovat. Mutta hauska tarina ja herkullinen tuote, jotta miksei. :)
Poista