Brive Festival

Pariisissa sataa kuurottelee vettä, mukavan raikasta tunkkaisen helteen lomaan. Aamu-tv:n uutisissa vilautettiin kuvia Briven seudulta, jonne oli mätkinyt viime yönä tennispallon kokoisia rakeita.

Sää oli Brivessä hieman toisenlainen heinäkuussa, kun kävimme katsastamassa Brive Festivalin tarjontaa.

Syytän suttuisista kuvista puhelimen kameraa.

Asteita oli varjossa 38, eikä minulla ole koskaan ollut yhtä kuuma kuin festivaalialueelle aurinkoisella ja tuulettomalla parkkipaikalla jonottaessani. Sisään päästyäni ryntäsin alueen laidalle varjopaikalle.

Kuumuuden vuoksi silmään pisti mustaan pukuun pukeutunut miekkonen, joka pysähtyi tuttavallisesti tervehtimään viereeni majoittunutta ensiapuporukkaa. Mustapukuinen näytti etäisesti tutulta, mutta nimi nousi mieleen vasta hänen jatkettuaan matkaansa.

François Hollande...

Nyt harmittaa vain, etten tajunnut ottaa itsestäni todistusaineistokuvaa Hollanden hääriessä meikäläisen kyljessä. Miekkosta tilanne ei hätkäyttänyt, hän oli "päässyt" joskus paikallisissa kyläjuhlissa Hollandea jo kättelemään. (Mutta ei sentään poskisuutelemaan, kuten Bernadette Chiracia joskus nuorena pojankloppina.)

Sinänsä ei yhtään yllättävää, että Hollande pyörähti Corrèzen departementissa sijaitsevan Briven festivaaleilla, sillä seudullahan hän on poliittisen uransa rakentanut. Sen sijaan turvamiesten näkymättömyys oli minusta hieman yllättävää. Uteliaana vilkuilin ympärilleni, näkyisikö paikalla satiiriohjelma Le Petit Journalin toimittajia, mutta ei, taisivat olla kesälomalla.

Ensimmäinen esiintyjä oli miekkosen fanittama Giedré, söpö vilnalaissyntyinen neitonen, jonka sanoitukset pursuavat mustaa huumoria ja poliittista epäkorrektiutta, mutta viesti törkeyksien takana on yleensä ihan fiksu ja lämminhenkinenkin. Ilmeisesti lapsensa paikalle tuonut festivaaliyleisö ei ollut viitsinyt etukäteen ottaa selville, minkälainen esiintyjä oli kyseessä, sen verran kauhistuneita ilmeitä yleisön joukossa näkyi.  

Kun esimerkiksi nykyään on niin kovin trendikästä muodostella sydänkuviota sormilla, Giedrén mielestä se diskriminoi sekä yksikätisiä että muita elimiä kuin sydäntä. Siksi hän kehottaa keikoillaan yleisöä muodostamaan rinkulan etusormen ja peukalon yhdistämällä. Siis anuksen.

Ja kun seuraavana esiintyneen BB Brunesin laulaja kliseisesti kiekui rakastavansa meitä kaikkia, Giedré puolestaan katseli yleisöä vaitonaisesti ja totesi sitten: "No ette te mitään kovin kauniita tällä seudulla ole, mutta ihan sympaattisen oloisia".




Toisena esiintyi siis BB Brunes, joka oli selvästi teinivoittoiselle yleisölle se illan pääesiintyjä.

Helppoa ja harmitonta poppia, tähän tapaan:






Illan päätti Olivia Ruiz, joka minulle oli illan esiintyjistä myös se tutuin.

Ruizilla oli mahtava lavaenergia alusta loppuun asti, mutta valitettavasti briveläisyleisö näytti tässä vaiheessa jo vähän ryytyneeltä.




Meidän iltamme ei kuitenkaan päättynyt Ruizin setin viimeisiin säveliin. Olimme nimittäin saapuneet paikalle muutaman kymmenen kilometrin päästä miekkosen äidin autolla. Lähtiessämme miekkosen äiti oli vielä vannottanut, että pysäköimme auton huolellisesti, ettei siellä isossa kaupungissa vaan käy autolle mitään vahinkoa. Päätimme siis oikein panostaa pysäköintiin ja parkkeerata parkkihalliin. 

Kun tuli aika noutaa auto, kävikin ilmi, että parkkihalli oli lukittuna. Lauantai-illasta klo 21 aina maanantaiaamuun. Olimmekin vähän ihmetelleet, miksi konsertissa tapaamamme tuttu oli niin kovasti joutunut etsimään pysäköintipaikkaa, kun vieressä oli valtava parkkihalli puolityhjänä. Parkkihallin sisäänajorampin vieressä oli isossa kyltissä lukenut, että pysäköinti oli ilmaista lauantaisin klo 7 - 21. Meille kummallekaan ei tullut pieneen mieleenkään, että tämä tarkoittisi sitä, että halli lukittaisiin tämän jälkeen. 

Hetken siinä arvoimme mahdollisuuksiamme. Hotelli? Ei, en halunnut nukkua piilolinssit päässä ja kaikki vaihtovaatteetkin olivat autossa. Riekkuminen läpi yön paikallisessa yökerhossa? Ei, matka sunnuntaina kohti miekkosen vanhempien kotia, edelleen ilman autoa, olisi vain kahta kamalampi. Taksi? Ei, sille olisi tullut hintaa helposti satanen.

Kaikeksi onneksi ihana tuttumme lupasi heittää meidät kotiin, vaikka siitä tuli hänelle parinkymmenen kilometrin ylimääräinen lenkki. Kieltämättä hieman jännitin, kun neitonen kaasutteli pitkin säkkipimeitä ja mutkaisia vuoristoteitä, selittäen samalla kiivaasti jotain (pelolta en kuullut mitä), katse tien sijaan meissä kuulijoissa. Välillä piti kädetkin irrottaa ratista, jotta pääsi huitomaan lisäpainotuksia sanoille.

Mutta en valita, pääsimme ehjinä perille omaan sänkyyn...

Ennen nukkumaanmenoa miekkonen kävi huikkaamassa äidilleen. "Hei kuule, älä nyt huolestu, kaikki on hyvin. Auto on huolellisesti pysäköity...mutta Briveen..."