perjantai 10. helmikuuta 2012

Illallinen 20. kaupunginosassa - Chéri-Chérie

Liiketila Avenue Gambettan ja Rue Henri Dubuillonin kulmauksessa tuntuu olevan tuulinen paikka. Parin vuoden sisällä paikalla on pyöritetty kolmea eri ravintolaa. 

Chéri-Chérien pikkuinen terassi talvisäässä.

Ensimmäinen, "2 sans 3", oli avoinna milloin sattui, eikä koskaan silloin, kun itse olisin ruokailemaan päässyt. Kun omistaja sitten vaihtui ja aukio-oloajoista tuli säännöllisempiä, minäkin pääsin ravintolaan sisään asti. Uuden omistajan myötä paikan nimeksi tuli ytimekkäästi "Bistrot du 20e" eli 20. kaupunginosan bistro. Konstailettoman ranskalaisen maalaisruoan ympärille rakennettu konsepti näkyi myös paikan sisustuksessa, joka henki 1950-luvun maalaistunnelmaa, seinälle ripustettua polkypyörää myöten.

Pääosassa oli kuitenkin ruoka, joka oli yksinkertaista, mutta taivaallisen hyvää. Paikan omistaja ja keittiömestari suhtautui ruokaan intohimoisesti, ja tuli mielellään keskustelemaan aiheesta asiakkaidenkin kanssa. Tuolloin söin mm. elämäni parasta hernekeittoa ja entrecôtea.



Aikaisemmin Marais'lla ravintolaa pitänyt omistaja kertoi viihtyvänsä maanläheisessä 20. kaupunginosassa: asiakkaat olivat vähemmän snobeja ja trenditietoisia, mutta omalla tavallaan kuitenkin vaativia. 

Bistrot du 20e ei kuitenkaan näyttänyt houkuttelevan asiakkaita siihen malliin, mitä se olisi ansainnut. Pohdiskelin, oliko syynä syrjäinen sijainti.

Sitten jotain tapahtui. Eräänä aamuna viime kesänä Bistrot du 20e:n ikkunat olivat täynnä halkeamia: niitä oli yritetty hajottaa ulkoa päin. Suureksi pettymyksekseni paikan ovet suljettiin ja vain parin viikon kuluttua seiniä maalaili jo uusi omistaja.

En tiedä vieläkään, mikä entisen omistajan ajoi pois. Tuttava väitti, että syynä oli omistajan seksuaalinen suuntautuminen, joka ei kaikkia naapurustossa miellyttänyt. Minun gay-tutkani ei tosin tikittänyt hänen kohdallaan suuntaan tai toiseen. 

Chéri-Chérien cocktailit ovat parisen euroa edullisempia kuin muutaman sadan metrin päässä Gambetta-aukiolla.
Paikan nimi vaihtui jälleen uuden omistajan myötä. Uudeksi nimeksi tuli Chéri-Chérie, sisustus muuttui yksinkertaisemmaksi ja modernimmaksi, seinät maalattiin vihreiksi. Ulos katettiin viherkasvien keskelle muutama pöytä terassiksi. Ravintolan yhteyteen avattiin pieni baari pelkkää aperitiivia kaipaaville.

Kuinkas sitten kävikään? Paikka on ollut ensimmäisestä päivästä asti täynnä päivittäin. Jos suunnittelee syövänsä illallista ranskalaisittain kello 21 tienoilla, etukäteisvaraus on tarpeen.

Chéri-Chérien ruokalistalta löytyy tällä kertaa vaihtoehto myös kasvisruokailijalle: vuohenjuustolasagne.

Suhtauduin uuteen tulokkaaseen aluksi vastahakaisesti. Lopulta annoin periksi, ja maistoin tarjontaa pitkin hampain (hehe). Melkein petyin: ruoka oli hyvää. Todella hyvää. Menu on lyhyt, vaihtoehtoja on vain muutama, mutta annokset on valmistettu ammattitaitoisesti ja hyvistä aineksista.

Porsaswokki oli hieman tylsä.
Valitettavasti ruokalista vaihtuu kausittain. Viime syksyn suosikkini oli thaisalaatti, joka oli juuri sopivan mausteinen, mutta ei polttava. Uudelta ruokalistalta olen ehtinyt maistaa vasta porsaswokkia, joka oli pieni pettymys. Maut olivat kohdallaan, mutta annos oli hieman turhan rasvaisen oloinen. Olisin myös kaivannut annokseen jotain piristettä riisin, porsaanlihan ja yksinäisen tomaatin lisäksi.

Chéri-Chérien hampurilainen näyttää kieltä. Tai kieliä.
Seuralaiseni ei hänkään innostunut uuden ruokalistan persoonallisesta hampurilaisesta, jonka täytteeseen kuului ankanrintaa ja viikunahilloa. Ehkä joku makean ja suolaisen yhdistämisestä innostunut olisi pitänyt tästä vaihtoehdosta enemmän.

"Par contre, on n'a pas de profiteroles."

Jälkiruokalistalle oli tullut uutena tulokkaana le cheesecake eli juustokakku, vaniljakastikkeen ja dominokeksejä muistuttavien oreokeksien kera.

Le cheesecake.

Juustokakku ei tuottanut pettymystä: täyteläinen, mutta ei liian raskas. Kokokin oli riittävä.

Ellei ruokaseuran kanssa ole enää puhuttavaa, kahvikarkista löytyy jutunjuurta.
Kaiken kaikkiaan Chéri-Chérie on hinta-laatusuhteeltaan mainio ja persoonallinen vaihtoehto. Sijainti voi tuntua syrjäiseltä, mutta Saint Fargeaun ja Porte des Lilas'n metroasemat ovat lähellä. Sopii vaikkapa Père Lachaise -hautausmaalla vierailevalle turistille, joka haluaa kokeilla turistirysiä autenttisempaa, paikallisten suosimaa ruokapaikkaa.

2 kommenttia:

  1. Tämä blogi aiheuttaa pahenevaa matkakuumetta Pariisin suuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen muuten joskus entisessä elämässäni pykännyt matkailumainoksia työkseni. Ehkä mun lahjani oli tosiaan siellä. Tosin jos rehellisiä ollaan, Pariisi taitaa myydä ihan itse itseään. ;)

      Ja Pariisiin kannattaa ehdottomasti tulla, varsinkin tästä parin kuukauden päästä, kun kevät on parhaimmillaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.