Sikajuhlintaa

Sikaa kaikissa muodoissaan.

Viikonlopun taikasana oli sika. Suuntasimme 200 asukkaan keskiylänköläiskylän järjestämään vuotuiseen kyläjuhlaan, jonka teemana on sika. Tänä vuonna 6. kertaa järjestettyihin juhliin osallistui yhteensä 2000 henkeä.

Lapsille pomppulinnaa...

...ja sikarodeo!

Suomi on kesäjuhlien luvattu maa, mutta näitä eri teemojen ympärille rakennettuja kyläjuhlia riittää myös Ranskassa - ja juhlasesonki on huomattavasti pidempi kuin Suomen kesän 3 kuukautta. Sikajuhlakylän lähikunnissa järjestetään muiden muassa vuotuisia leipä-, mansikka- ja kastanjapähkinäjuhlia.

Sianpaistajat työntouhussa.

Siat vartaassa.

Sika on sikäli erikoinen valinta juuri tämän kylän teemaksi, että kylässä on useita nautakarjankasvattajia ja hanhenmaksantuottajia, mutta ei yhtään sikatilallista.

Pannut kuumina.

Sikaidean taustalla on kylän nykyinen pormestari, joka on siviiliammatiltaan teurastaja. Koska kyläläiset arvostavat hyvää (liha)ruokaa ja pormestarin valmistamia pateita ja makkaroita, sikaidea otti tuulta alleen.

Gaston-porsaan painon arvannut sai mukaansa koko Gastonin. Elävänä.

Fraternité de la Farcidure eli Farciduren veljeskunta vihki tilaisuuden avatuksi ja siirtyi sitten nopeasti olutteltalle.

Juhlassa on vuosittain vieraillut myös tämänhetkisiä gallupeja johtava sosialistien presidenttiehdokas Francois Hollande. Tällä kertaa vaalikampanjakiireet kuitenkin veivät Hollanden sikajuhlien sijaan Réunionille. 

Hyvä niin, emme olisi halunneet päätyä ajankohtaissatiiriohjelma Petit Journalin vitsiksi...

Esillä ja myynnissä oli myös siipikarjaa.

Limousinen sinisen olisi saanut parilla kympillä.

Ylivoimaisesti suosituin vetonaula oli kuitenkin buvette eli baariteltta.

Olen elämässäni vieraillut monenmoisissa maalaishenkisissä kissanristiäiskyläjuhlissa Suomessa, niin työkseni kuin huvikseni. Tämän kyläjuhlan suurin ero suomalaisserkkuihinsa oli alkoholi. Sitä nimittäin virtasi heti aamusta. Tarjolla ei myöskään ollut julkisen liikenteen palveluja, joten aika moni kauempana asunut ja muutaman nauttinut kurvaili itse mutkaisia vuoristoteitä takaisin kotiin.

Oluen lisäksi olutteltasta sai kirin tyyppisiä cocktaileja.

Tarjolla oli nähtävästi myös kahvia.

Lounaalle osallistui 800 ruokailijaa.

Roi du boudin eli Verimakkaran kuningas. Huomaa essun autenttiset veritahrat.

Ohjelmassa oli olutteltan lisäksi sikaisa lounas ja illallinen. Ruoka oli hyvää, mutta olisin kaivannut edes vihreitä papuja seuraksi.

Alkukeitto oli sipulikeittoa Gruyère-juuston kera.

Perinteisen keiton joukossa oli myös isoja maalaisleipäpaloja.

Aterian hintaan sisältyi ruokaviini. Etiketti oli tuunattu juhlan kunniaksi.

Keiton jälkeen alkupalaksi sikaa eri muodoissa: makkaroita, kinkkua ja pateeta.

Pääruoaksi lisää sikaa ja juustoista perunamuusia.

Tämän juhlan menyy ei sovi kasvissyöjille, juutalaisille tai muslimeille. Enkä minäkään taida syödä kinkkua ennen ensi joulua.

Jälkiruoaksi persikkapiirakkaa ja juustoa.

Tarjolla oli myös marjaisia tai omenaisia viinereitä.

Lounaan jälkeen lähdimme lepäilemään ja ottamaan aurinkoa lähellä asuneiden miehen vanhempien puutarhaan. Sieltä käsin pääsimme kuuntelemaan sujuvasti iltapäivän ohjelmaa kaikessa rauhassa. Eräässä vaiheessa luulin, että vartailta oli liha loppunut kesken ja Gaston oli pääsemässä hengestään. Ohjelmalehtistä vilkaistuani tajusin, että kyseessä oli onneksi vain sianääntelynmatkimiskilpailu.

*Skviik!*

Sikajuhliin sopivat possunpinkit muoviballerinat.

Lounaan jälkeen kävimme katsomassa, miten kissat voivat. Kissat eivät meitä juuri ehtineet vilkuilla, ulkona oli liikaa lintuja vahdittavaksi.

Alkuillasta palasimme juhlapaikalle muutaman kauempaa tulleen kaverin kanssa. Muutama koko päivän juhlinut olikin jo varsin tukevassa humalassa. Tunnelma oli kuitenkin positiivinen, kukaan ei oksennellut tai örveltänyt tai ollut muutenkaan aggressiivinen. Jossain vaiheessa ilmassa lensi tosin pari tuolia, mutta se oli lähinnä sellaista Asterix ja Obelix -tyyppistä ajanviettoa. Iloista tunnelmaa edesauttoi osaltaan lähikaupungin rugbyvoitto samana iltapäivänä.

Illallismenun ainoa ero lounasmenuun olivat lisäksi tulleet verimakkarat. Illalliselle osallistui nelisensataa henkeä. Osallistujien keski-ikä oli myös parisenkymmentä vuotta nuorempi kuin lounaalla.

Illalla pistettiin jalalla koreasti, ensin haitari-iskelmän tahdissa. Lopulta valot hämärtyivät ja ilta jatkui nuorison diskon merkeissä.

Lukijoiden mielenterveyttä ja yöunia suojellakseni jätän muistikortin viimeiset juhlakuvat julkaisematta ja totean vain juhlinnan jatkuneen sikateemalla pitkälle aamuyöhön.