tiistai 10. huhtikuuta 2012

Seksiä, valheita ja videonauhaa?

Epävirallisestihan Ranskassa on puitu presidentivaaleja jo vuosia, mutta virallisesti Ranskan vuoden 2012 presidentivaalien kampanja starttasi eilen. 


Virallinen alku tarkoittaa sitä, että katujen varsia koristavat nyt vaalijulisteet ja tiedotusvälineissä pyörivät vaalimainokset. Blogin lukijoiden puolesta uhrauduin katsomaan nämä viralliset vaalivideot, alta löydätte syvälliset analyysini.

1. François Hollande
Parti socialiste (sosialistipuolue)

Mitä ilmeisimmin kannattajien edessä esitetystä puheesta nauhoitetussa pätkässä Hollande huutaa hurmahenkiseseti läpi videon yleisön hurratessa taustalla. Päivän sana on tasa-arvo, jonka alle Hollande näppärästi nivoo muiden muassa Ranskan vuoden 1789 vallankumouksen, kolmannen tasavallan, de Gaullen ja edellisen sosialistipresidentin, Mitterandin. Mahtipontisen musiikin soidessa katsojalle väläytellään Ranskan tuotoksia maataloudesta luotijuniin, vähän kuin Hollandenkin tuotoksina. Hollande mainitsee myös olevansa diversiteetin kannalla. Jotta katsoja nyt varmasti tajuaa mitä se tarkoittaa, videolla vilautetaan hymyilevää mustaihoista ja sateenkaarilippua.


Kiehtovaa: Ranskan myyttisen Kekkos-hahmon, pikemminkin oikealle kallistuvan de Gaullen, sitominen sosialistien kampanjaan.



2. Nicolas Sarkozy
UMP (keskustaoikeistolainen konservatiivipuolue)

Jos Hollanden video oli pikakatsaus tasavallan historiaan, studiossa suoraan katsojalle puhuvan Sarkozyn historia kattaa viimeiset viisi vuotta - eli hänen kuluneen valtakautensa. Viestinä on, että tässä ollaan kuulkaa selvitty huikeista haasteista. Ja koska ranskalaiset ovat fiksuja, he äänestävät näissäkin vaaleissa Oikein.


Ja hiljaa hipit, Sarko-setä kertoo teille, että auktoriteetteihin pitää uskoa, sillä auktoriteetit suojelevat. Jokainen sitten saa tykönään arvailla, että miltä. Lopuksi ihaillaan vielä pohjoiskorealaishenkistä tilaisuutta, jossa kannattajat hurraavat trikoloreja liehuttaen valtavien Sarkozy-julisteiden alla.


Kiehtovaa: oikeistolainen Sarkozy kertoo uskovansa solidaarisuuteen. Ja ansaitsemiseen.







3. Jean-Luc Mélenchon
Front de Gauche (vasemmistorintama)

Mélenchonin kunniaksi on sanottava, että poliittinen suuntaus tulee ainakin hyvin esille heti ensi sekunneilla. Punaliput liehuvat ja joku lukee pientä punaista kirjaa, jonka kannesta erottuu Gauche (Vasemmisto). Taustalla soi paatoksellinen loilotus.


Mélenchonin viesti on selvä: jaetaan rikkaudet rikkailta duunareille. Syystä tai toisesta tämä Mélenchonin video on kestoltaan tuplat muihin nähden, joten Mélenchon ehtii esittämään tavoitteitaan ja ajatuksiaan mm. minimi- ja maksimipalkoista muita yksityiskohtaisemmin. Studiopuheen jälkeen esitellään taas tovi punalippuja huiskuttavia kannattajia paatosmusiikin säestämänä.


Kiehtovaa: Kyky yhdistää pompöösi ja työläisdiskurssit melkein neuvostohenkisesti.




4. Marine Le Pen
Front national (Kansallinen rintama)

Marine hyökkää asiaan ilman musiikillisia tai kuvallisia alusteluja. Aiheena ei kuitenkaan ole totutusti maahanmuutto, vaan ostovoima. Bensan hinta alas! Sähkön hinta alas! Tässä puhuu reilu ja rehti kansannainen! Nopeustutkat pois! Ja nyrkki heiluu!


Kiehtovaa: Le Pen korostaa olevansa vapaa nainen. Ilmeisesti siksi ketään muita ei videolla nähdäkään, ei edes kannattajia.






5. François Bayrou
Mouvement démocrate (Eurooppa-myönteinen keskustapuolue)

Taas vilkutellaan trikolorilippujen liehuessa ja yleisön hurratessa. Kuvassa pyöritään maatalousmessuilla, tehtaissa ja kouluissa. Puhutaan pää kirjaimellisesti pilvissä ranskalaisesta tuotannosta ja rakkaudesta ranskan kieleen.


Kiehtovaa: Bayrou on videon perusteella erityisen innokas kättelijä. Voisi ehkä viihtyä Suomen presidenttinä. Ainakin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.





6. Eva Joly
Europe Écologie - Les Verts (Vihreät)

Kun muut ehdokkaat korostavat olevansa yksi kansasta, rouhealla norjalaisaksentillaan puheleva Joly osoittaa puheensa ulkopuoliselle, "Rakkaalle Ranskalle". Imagokonsultti on ilmeisesti hakenut nuorekasta lähestymistapaa: räikeänvihreät rillit, nahkatakki, kovaääninen popjytke ja studio kuin huippumallitositvkuvaussessiosta. Jolya vilautellaan edestä ja takaa. Itse viesti jäi vähän taustalle, kai siinä jotain ekologista oli?


Kiehtovaa: Eva Joly ei itsekään usko mahdollisuuksiinsa, mutta kampanjavideon perusteella vielä vähemmän niihin näyttää uskovan hänen kampanjatoimistonsa.






7. Nicolas Dupont-Aignan
Debout la République (UMP:stä irronnut gaullistinen puolue)

Aluksi maalaillaan syventyvän kriisin kurjuuttaa. Onneksi syyllinen löytyy helposti: Pariisin herrat vasemmalta oikealla ovat hylänneet valtansa Brysselin ja finanssimarkkinoiden armoille. Ja vielä parempaa: Tässä meillä on nyt vapauttaja, joka tuo sorron yössä taapertavalle ranskalaiselle vapauden! Sitten siirrytäänkin hurraavan yleisön eteen: "Vive la France !"


Kiehtovaa: No viittomakielen tulkin viittomat olivat kiehtovia.





8. Nathalie Arthaud
Lutte Ouvrière (Työläisen taistelu, trotskilaiskommunistinen puolue)

Nyt ei edes yritetä liehitellä vääränlaista yleisöä puhuttelemalla katsojaa kanssakansalaiseksi, vaan Arthaud kertoo reilusti osoittavansa puheensa työläisille. Muut älkööt vaivautuko. Taustalla tönöttää mikä lie tehdasvärkki, jos pelkkä sana ei mene perille. Taistonlippua rahanmahtia vastaan liehuttavat äänestäkööt Arthaud'ta!


Kiehtovaa: Halogeenilamput katossa.





9. Philippe Poutou
Nouveau Parti anticapitaliste (Uusi antikapitalistinen puolue)

Videon alussa kadulla kävelee mies. Mies on siis kadunmies. Ja presidenttiehdokas. Tämä presidenttiehdokas on siis tavallinen kadunmies. Ellei tämä symboliikka käynyt kuvasta kaikille selville, Poutou kertoo meille olevansa työläinen autoteollisuudessa, siis palkansaaja kuten me katsojatkin. Sitten puhutaan kollektiivisesta toiminnasta ja näytetään mielenosoittajia. Oikeistosta pitää päästä eroon, mutta sosialistipuolueeseenkaan ei voi luottaa, sillä he ajavat meidät mierontielle.


Kiehtovaa: Poutou ei ainoastaan kerro ketä pitää äänestää (häntä), vaan myös ketä ei pidä äänestää (Hollandea tai Sarkozya).



10. Jacques Cheminad
Solidarité et Progrès (Solidaarisuus ja kehitys)

Nyt seurataankin haastattelua vuoden 1995 presidentivaaleista. Siinä kaukonäköinen Cheminad tietää jo kertoa, että ihan pian iskee maailmanlaajuinen finanssikriisi. Ja katso, iskihän se! Heti viitisentoista vuotta myöhemmin! Videolla sitten Cheminad vuodelta 2012 toteaa vaatimattomasti, ettei muistuta tästä 1990-luvun paljastuksestaan ylpeilläkseen, vaan varoittaakseen muiden kyvyttömyydestä samantasoiseen kaukokatseisuuteen.


Kiehtovaa: Voisikohan Cheminad tarjota ennustajapalveluja yleisemminkin?





Kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, postauksen otsikko on sikäli harhaanjohtava, ettei näistä kandidaattien videoista pahemmin seksiä päässyt repimään. Pahoittelen. 

11 kommenttia:

  1. Tositoimittaja taitaa otsikoinnin jalon taidon ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No koulussa ne sanoivat, että otsikon pitää myydä. :D Ja seksi kuulemma myy. Vähän kuin opiskeluaikoina kaikki tärkeät joukkosähköpostit piti otsikoida "Ilmaista kaljaa!", että ihmiset varmasti ne avaisivat... ;P

      Poista
  2. Arvostan kovasti mainiota journalismiasi. Minun ei enaa tarvitse todellakaan vaivautua taalla analysoimaan vaalimainoksia, koska nyt tiedan kaiken oleellisen. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hyvä ettei uhraukseni mennyt siis hukkaan! ;)

      Poista
  3. Höhötin.

    Mutta jos DSK olisi päätynyt ehdokkaaksi saakka, niin sitten olisi ollut sitä seksiäkin. Nih.

    VastaaPoista
  4. Olipa mainio postaus, nyt ovat kaikki ehdokkaat tutumpia.
    Tulisi valinnan vaikeus, onneksi en saa äänestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselisin muuten mielelläni myös kaikkien ehdokkaiden kesken käytäviä vaaliväittelyitä, mutta niitä ei ilmeisesti ole tulossa ainakaan ennen toista kierrosta. Tosin ehkä ihan järkevää, lopputulos olisi luultavimmin sekavaa päällekäinhuutelua...

      Poista
  5. On tosiaan mainio postaus. Taitaa seksijutut olla tällä hetkellä piiloseksiä, eihän sitä koskaan tiedä mitä aikaa myöten paljstuu - Ranskassa kun ollaan. Onneksi ei tarvitse tehdä tällä kertaa valintoja ehdokkaiden välillä, saa vain hihitellä sivullisena tätä teatteria. Toinen kierros taitaakin olla vapun jälkeen, joten 1.5. on ihan pakko saada itsensä Lyoniin (kun olen aika liikkuvaa sorttia), jotta pääsen näkemään ranskalaiset puoluepoliittiset värikkäät nostalgiset vaalipainotteiset kulkueet. Edellisten vaalien aikaan vasemmistolaisten vedot oikeiston pressaehdokkaasta olivat aika ,huh huh, hurjia, ainakin näin suomalaisen silmin. Mutta mielenkiintoista oli, ja voi olla nyttenkin.
    terv. paskeriville

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, totta tuo piiloseksijuttu!

      Minä myös olen tyytyväinen, että saan seurata näitä vaaleja ihan kaikessa rauhassa tarkkailijana, eikä tarvi itse kenenkään numeroa lipukkeeseen raapustaa. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.