tiistai 17. huhtikuuta 2012

Myyrä! / La petite taupe!

Olen tässä blogissa aikaisemmin vuodattanut tuskiani Ranskan postilaitosta kohtaan. Kun kaupoilla kiertely on nyt kuitenkin vielä postiasiointia tuskallisempaa turistien ja hitaiden kassojen vuoksi, shoppailen silti yleensä netissä. Yritän yhä löytää ideaalia vaihtoehtoa erilaisten toimitustapojen kesken.


Netin syövereistä löytyi toimintaohje nimeltämainitsemattoman kuljetusfirman kuljettajille.


Parisen viikkoa sitten uhrauduin testaamaan - luonnollisesti puhtaasti tutkimuksen nimissä - kahta eri kuljetusfirmaa, Ranskan postin Colissimoa ja UPS:ää.



Nettikaupan paketista kuoriutui Myyrä!

Molempien pakettiseuranta sujui moitteettomasti ja paketti ilmoitettiin molemmissa toimitettavaksi samana päivänä, muutaman päivän kuluttua tilauksen tekemisestä. Niinpä istuin kotona odottamassa postimiestä. Jännitykseltäni en ehtinyt edes suihkuun. Mitään ei kuitenkaan kuulunut. Paitsi vaimea koputus. Niin vaimea, etten tajunnut sen kuuluvan ulko-ovelta ennen kuin oli liian myöhäistä, ja koputtaja oli ehtinyt paeta hissiin. En vieläkään tiedä, mikä sai mysteerikoputtajan koputtamaan ovikellon soittamisen sijaan.


Kun oikea koko on S, mutta S-koot ovat lopussa ja Myyrä on saatava, niin tilataan M, sillä vaatteessa on aina hyvä olla kasvunvaraa.

Illalla näin sitten pakettiseurannasta, että Collissimon mielestä vastaanottaja ei ollut paikalla - ilmeisesti mysteerikoputtaja oli siis Colissimolta - ja UPS:n kuljettaja ei ollut päässyt sisään edes alaovesta, vaikka heille koodi oltiin toimitettukin. Colissimon oli siis määrä vierailla uudelleen seuraavana päivänä ja UPS odotti, että toimittaisin heille koodin puhelimitse tai sähköpostitse.


One Green Elephant.

Soittoni jälkeen UPS toimitti paketin - jakaja osasi jopa soittaa ovikelloa. Colissimoa ei kuitenkaan kuulunut seuraavana päivänä, vaikka pakettiseurannan mukaan paketti oli valmis toimitettavaksi. Parin päivän kuluttua saapui postilaatikkooni (!) kirje, jossa kerrottiin, ettei Colissimon jakaja kyennyt löytämään oikeaa osoitetta. Sikäli hämmentävää, että samainen jakaja oli jo kertaalleen ovella ilmeisesti käynyt koputtelemassa ja todennut, etten ollut paikalla.

Hitusen turhautuneena soitin kirjeessä olleeseen numeroon, josta hieman hitaasti artikuloinut naishenkilö kertoi, ettei nimeäni lukenut tarpeeksi suurella alaoven summerissa ja ulko-ovessa. Niinpä kiinnitin molempiin sukunimeni entistä suuremmalla fontilla. Vaan jakajaa ei kuulunut. Tässä vaiheessa loppui mahdollisuuteni kotipäivystykseen. Olin vakuuttunut, että Colissimon jakaja oli avannut paketin ja ihastunut (ymmärrettävästi!) Myyrä-paitaan, eikä siksi aikonutkaan toimittaa koko pakettia.


Löysin viimein etsimäni keskisinisen kynsilakan O.P.I:lta.

Tarinalla on onnellinen loppu: sain kuin sainkin Myyräni käsivarsilleni. Eräänä iltana postilaatikosta nimittäin löytyi lappu, jossa Colissimo kertoi poikenneensa. Koska en ollut ollut kotona, voisin noutaa paketin...postitoimistosta!

Jos tämä olisi muotiblogi, kertoisin tässä, että olen Ranskassa asuessani ihastunut nuorten japanilaisturistien tyyliin. Japanilaiset ja eteläkorealaiset onnistuvat usein olemaan tyylikkäitä sortumatta yksitoikkoisuuteen tai turhan varmoihin valintoihin - tai toisaalta ylimääräiseen trendikikkailuun.





7 kommenttia:

  1. Luovutin postin kanssa siinä vaiheessa, kun sain pakettikortin, jossa luki "jätetty naapurille". Kierrettiin kaikki naapurit läpi, mutta kukaan ei tunnustanut pakettia saaneensa. Pff.

    Nykyään suosin Amazonia nettiostoksissa, ihan sen takia, että ne jakelevat halutessa paketit niihin Kiala -palvelupisteisiin (onhan niitä muitakin vastaavia).
    Tosin, sielläkin on pariin kertaan käynyt niin, että ihminen on silmät suurina "ei meillä mitään ole" ja lopulta paketti on löytynyt listalta etunimelläni.
    Jopa viime kerralla, vaikka huolellisesti ja ajatellen olin kirjoittanut sukunimeni KAPITAALEIN niin kuin pitää. Sisälukutaito, hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, meilläkin päätyi johonkin aikaan Chronopostin paketteja naapuriin. Ja kaikista naapureista tietysti talon kerrostalokyttääjälle (itse "osui" aina postilaatikolle postinjakajan kanssa ja ehdotti että ottaa paketin...), joka oli erittäin kiinnostunut suht painavista paketeista, joita meille kerran kuussa saapui. Ihan kiusallanikaan en kertonut, että sisällä oli kissanruokaa. Voin kuvitella miten rouva niitä kotonaan ravisteli ja kuvitteli tietysti vaikka mitä. :D

      Noi noutopalvelupistehommat on kyllä käteviä, jos nettikaupalla on vaan ne käytössä. Meillä lähin on sellainen herttainen intialainen sekatavarakauppa, jossa on pari neliötä ja myytävänä mitä tahansa. Paketit ovat yleensä löytyneet jopa paremmin kuin postista, vaikka kaaos näin ulkopuolisen silmissä näyttää hurjalta. :D

      Poista
    2. niin se tapahtuu melkein aina kun tehdään julkisesta palvelusta yksityisyritystä. miettikääsitä.

      Poista
  2. Onneksi oot jo kaveri niiden postitoimiston poikien kanssa ;D Tai siis olihan se sama postitoimisto??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan toki, postin pojat ja mä ollaan jo todellisia bästiksiä. ;P

      Poista
  3. Minä en ole tilannut netistä mitään, mutta mummon lähettämä synttäripaketti kera rahan on jäänyt tulematta. Ilmeisesti joku tarvitsi sitäkin parikymmpistä ja puuhakirjaa pikkuiselle. Eniten asia harmitti kuitenkin äitiäni, joka ei enää uskalla lähettää postia ollenkaan. Argh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmitus! :( Miten joku kehtaa napata mitään, mistä näkee että on pienelle ihmiselle tarkoitettu? :(

      Multa on lopullisesti matkalle kadonnut vain kaksi pakettia, molemmat hiustuotteita, jotka tilasin ihan hyvämaineisista brittiläisistä nettikaupoista. Molemmat palauttivat rahat mukisematta, kun kerroin, etteivät tulleet perille, mutta en ole sittemmin uskaltanut tilata Isosta-Britanniasta mitään.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.