tiistai 24. huhtikuuta 2012

Merelle eli "Il me semble que la misère serait moins pénible au soleil..."

Pariisissa on sataa roipottanut jo muutaman päivän putkeen. Haaveissa mieli pakenee jonnekin kauas, ulapan äärelle...

Ranskassa onneksi merenrantakohteita riittää niin lännessä, pohjoisessa kuin etelässäkin. Minua meressä houkuttelee vapauden tunne, suolainen tuoksu ja raikas tuuli, ei niinkään nahan grillaaminen rannalla maaten. Siksi suosikkini löytyvät Normandiasta, Bretagnesta ja länsirannikolta. Tosin kovin, kovin paljon on vielä näkemättä ja kokematta.


 Omaha Beach





Etretat 



Rannattomalla ulapalla on minuun vähän samanlainen vaikutus kuin tähtitaivaalla: Kuinka pieniä lopulta olemmekaan tässä omine tärkeilyinemme luonnon suuruuden rinnalla.

Tämä oivallus tekisi aika monellekin pariisilaiselle hyvää aina säännöllisin väliajoin. Seine ei ihan näytä riittävän tähän tarkoitukseen.



 Etretat



 Ile de Ré



St. Malo






14 kommenttia:

  1. Upeita maisemia, tuollaisiin kun pääsisi lepuuttamaan mieltään! Hauska jotenkin tuo kaipaus Pariisista pois, aika monelle (minullekin) kun se kaipaus on nimen omaan sinne Pariisiin. ;)

    Pitää vielä erikseen kertoa, kuinka paljon pidän tästä blogistasi! Kirjoitat niin sujuvasti ja hauskasti sellaisesta elämästä ja kulttuurista, joka ainakin minua kiinnostaa ihan huimasti. :) Pariisiin kun joskus pääsisi tutustumaan muustakin kuin perusturistin näkökulmasta, se olisi mahtavaa. Mutta hyvänä korvikkeena sille tulee tämä sinun blogisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eirene ihanasta viestistäsi, lämmitti mieltä! :)

      Kai se kaipuu muualle on ihmiseen sisäänrakennettu juttu. Pieni tyytymättömyys vie ihmiskuntaa eteenpäin, jos filosoofillisiksi heittäydytään. ;) Mutta olenhan minä tietysti tosi tyytyväinen Pariisiinkin. Pitää löytää niitä positiivisia puolia sieltä, missä kulloinkin sattuu olemaan.

      Poista
  2. Mun sydän jäi parin asutun vuoden aikana Välimeren rannalle, joten se houkuttelee paljon enemmän kuin tuo Atlantin rannikko. Kaikkine turisteine ja vikoineenkin.

    Ja kiitti vaan kun sait tuon biisin soimaan päässä, huoh. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ole hyvä! Mutta hei, onhan niitä huonompiakin korvamatoja kuin Aznavour ihanaisen Vanessan tulkitsemana! :D

      Pakko myöntää, että tunnen Välimeren rannikkoa tosi huonosti, mutta ehkä saisin miekkosen ylipuhuttua etelärannikolle tänä vuonna. Hää on käynyt uimarannalla viimeksi vuonna 2005.

      Poista
  3. Emmenez-moi on ihana laulu, myòs Oxmo Puccino vinkkaa siihen melankolisessa Soleil du Nord laulussaan:

    http://www.youtube.com/watch?v=YCIJXeKEUOI

    Terveisià etelàstà! (vaikka sydàmmessà on tilaa myòs pohjoiselle)
    Sannamaija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sannamaija, kiitos paljon viestistä ja haikean melankolisesta biisivinkistä! :) Tämä Emmenez-moi on melkein ranskalaisversio Satumaa-tangosta. Siis siitä alkuperäisestä, ei Vilkkumaan versiosta. ;)

      Poista
  4. *Huokaus...*

    Komppaan tuota raikas merituulta kontra kuuma ranta vertailua.

    Jostain syystä mieleeni hiipii pitsireunaisten lettusten mielikuva kera hunajaisen omenasiiderin ... ;)

    VastaaPoista
  5. Meidän jokakesäinen kohde on ollut Locquirec Bretagnessa, miehen isovanhempien luona. Upea paikka eikä vähiten sen upean lahden takia, joka päivittäin tyhjenee ja täyttyy vuoroveden vaikutuksesta paljastaen puhtaan hiekkapohjan. Meidän lapsi rakastaa ylitse kaiken juosta tuolla meren paljastamalla aavikolla ja istua pikkuvesilammikoissa.. Todella uniikki paikka, mun sydämen on Bretagne vienyt! Viime kesänä oli vielä hellesäät meidän loman ajan, joten me vietettiin kaikki päivät rannoilla ja tuolla lahdella. Joka kesä mekin mietitään mentäisiinkö tänä vuonna etelään päin, mutta Bretagne on toistaiseksi voittanut aina. :)
    MM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin heti katsomassa Locquirecin kuvia, upealta näyttää! Miekkonen kertoi joskus lapsuusmuistonsa meren ääreltä: vanhempansa halusivat löhötä rauhassa rannalla, joten kehottivat vitsillä pikkuistaan tyhjentämään meren ämpärillä. Ja ei kun tuumasta toimeen. Sattui olemaan laskuveden aika, joten miekkonen (tuolloin vielä poikanen) tohkeissaan luuli oikeasti meren tyhjentyvän, ämpärillinen kerrallaan.

      Poista
  6. Kuinka kaunis kirjoitus ja kuvat!
    Olen samaa mieltä meren vaikutuksista. Olen niin onnellisessa asemassa, että asun ihan valtameren rannalla ja käyn sen äärellä melkein päivittäin kutistuttamassa sekä itseni että arkiset murheet. Minulle meri kertoo, että olen vapaa ja maailma on täynnä mahdollisuuksia ja teitä eteenpäin. Pääkopasta kaikkoaa kaikki stressi, kun kuuntelee aaltoja muutaman minuutin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onnellista, kuulostaa idylliseltä! :)

      Poista
    2. Idyllistä niin kauan, kunnes myrsky puhaltaa pohjan merilevät kasoina rannalle mätänemään - se lemu! Silloin en mene rannalle haaveilemaan :-) Onneksi noin ei tapahdu kuin muutaman kerran vuodessa.

      Poista
    3. Haha, kuulostaa heti vähemmän runolliselta. Onneksi lemu ei näy kuvissa. ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.