Syksyllä kun säät kylmenevät, alan aina haikailla intialaista ruokaa. Pariisissa lemppari-intialainen on vielä hakusessa, joten surffailin lauantaina sunnuntailounasta varten monituisilla arvostelusivustoilla netin syövereissä. Löytyi 9. kaupunginosassa, kivenheiton päässä Sacré Coeuriltä sijaitseva Palais du Grand Moghol, joka oli haalinut neljästä viiteen tähteä sivustolla kuin sivustolla.
Sinne siis.
Tavallisesti soitamme mahdolliset varaukset, mutta nyt tein ensimmäistä kertaa varauksen netin kautta. Sivustona oli lafourchette.com, joka tarjosi sivuston kautta varanneille 40 %:n alennuksen lounaasta, joka sisältää alku- ja pääruoan tai pääruoan ja jälkiruoan. Varauksen tehtyäni sain vahvistuksen sekä sähköpostitse että tekstiviestinä.
Kun saavuimme paikalle, salin pöydät tuntuivat olevan täynnä. Meille löytyi kuitenkin varattu pöytä - joka tosin oli luultavasti ravintolan ikävimmällä paikalla. Selkäni takaa ahtautui jatkuva ihmisvirta, joko asiakkaita matkalla takanani sijainneeseen vessaan (joka ei onneksi sentään aiheuttanut hajuhaittoja) tai viereisiin pöytiin kulkevia tarjoilijoita.
Sisustus on ravintolan nettisivujen mukaan "suoraan Intiasta". Itse en ole koskaan Intiassa käynyt, joten minun on vain luotettava ravintolan sanaan. Itse pidin sisustusta viihtyisänä ja mukavan eksoottisena. Valitettavasti ravintola oli täynnä, enkä pitänyt soveliaana valokuvata syöviä ihmisiä, joten kuvituksena kuvia ravintolan katosta. Tarkemman kuvan sisustuksesta saa kurkistamalla tänne. Taustalla soi melko vaimeasti samantyyppinen intialainen musiikki kuin ravintolan internetsivustolla.
Ympäröivissä pöydissä ihmiset istuivat aterioita tai tilauksen ottajaa odottaen, joten päätimme tilata aperitiivit. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä odotusaika venyi melko pitkäksi. Ravintolassa oli korkeintaan viitisenkymmentä asiakasta, joita hyöri palvelemassa viisi tarjoilijaa, joten suhdeluvun olisi pitänyt olla enemmän kuin kohdallaan. Tarjoilijat olivat todella kilttejä ja kohteliaita, mutta kaikki tapahtui touhukkuudesta huolimatta tuskallisen hitaasti ja tehottomasti, esimerkiksi ruokajuomia piti kysyä kolmeen otteeseen. Sunnuntailounas saattaa olla ravintolan kiireisin hetki, joten voi olla, että muulloin asiakaspalvelukin on tehokkaampaa.
Seuralaiseni valitsi tikka masala -kanaa. Tarjoilijan kysyessä kuinka tulista hän tikka masalastaan haluaa, seuralaiseni toivoi erittäin tulista. Pöytään toimitettu tikka masala oli todella herkullista, mutta tulisuutta siinä ei kyllä ollut hitustakaan.
Itse tilasin kana-pähkinä-kormaa, joka oli mukavan pehmeää ja herkullista.
Plussaa tarjoilijoille annan ehdottomasti hyvästä englannin kielen taidosta. Kuulimme, että ainakin pari tarjoilijaa puhui brittiaksentilla lähipöydän amerikkalaisseurueen kanssa. Hieman ärsyttäväksi koin sen sijaan sen, että eräs heistä toisti kaiken ranskaksi sanomansa minulle heti perään englanniksi. Hyvä on, ehkä minulla oli ranskanintialaisen korvaan vieras korostus ranskassani, mutta en itse missään vaiheessa puhunut hemmolle englantia.
Ymmärrän kyllä, että tarkoitus on näillä väkisin englanniksi vänkkääjillä varmasti hyvä, mutta tuntuuhan se jotenkin turhauttavalta, kun kotikieli on jo viimeiset viisi vuotta ollut ranska (ja sitä ennenkin seurustelin ranskaksi useita vuosia), eikä se englannin puhuminen kommunikointia yleensä edes mitenkään helpota (varsinkaan perusranskalaisen kanssa), itse asiassa ranskan puhuminen on minulle tällä hetkellä englantia vaivattomampaa. Tätä väkisin englannin tankkaamista kyllä tapahtuu yhä harvemmin ja harvemmin, mutta varsinkin turistipaikoissa tähän törmää yhä aina silloin tällöin.
Lisukkeena riisiä... |
Ja aivan mahtavaa juusto-naan-leipää, joka tosin oli aika tarpeetonta, kun ruoka ei ollut lainkaan tulista. |
Seuralaiseni jälkiruoka oli jonkinlainen kookospaistos (jälleen anteeksipyyntö, jos nyt en tunnista jotain intialaista klassikkojälkiruokaa). |
Itse herkuttelin ruusunterälehti- ja vaniljajäätelöllä. En ollut ennen ruusujäätelöä maistanutkaan. Mielenkiintoinen maku, sopi mainiosti intialaisen ruoan päälle. |
Pienistä puutteista huolimatta laskun hetkellä kokemus kääntyi positiivisen puolelle. Koko ateria aperitiiveineen, pääruokineen, jälkiruokineen, ruokajuomineen (pieni karahvi viiniä ja vettä) ja kahveineen maksoi 33 euroa. Hintaa laski 40 %:n Lafourchette.com-alennuksen lisäksi se, että meille tarjottiin hitaan palvelun vuoksi kahvit kaupan päälle - vaikka emme olleet asiasta edes kommentoineet.
Tähän saattoi osaltaan vaikuttaa kaksi seikkaa: olimme varanneet Lafourchette.comin kautta, mikä tarkoitti sitä, että ruoka-arviomme päätyisi nettiin. Kyseinen sivusto nimittäin pyytää kauttaan varanneita arvioimaan kokemuksensa sivustolle ruokailun jälkeen. Toisekseen tarjoilijat huomasivat, että kuvasimme annoksia, mikä sekin saattoi vihjata henkilökunnalle, että kokemuksemme päätyisivät julkiseen levitykseen.
Lafourchette.com oli ainakin tämän yhden kokemuksen perusteella positiivinen löytö, jota tulemme luultavasti kokeilemaan toistekin, ainakin, jos löydämme yhtä hyviä tarjouksia. Sivuston kautta voi varata pöytiä Pariisin lisäksi muistakin suurista kaupungeista. Ravintolavalikoima on ainakin Pariisissa monipuolinen, vaikka ihan kaikki ravintolat eivät tietenkään palvelusta löydy. Sivuston palvelut ovat tarjolla sitä paitsi myös englanniksi TheFork-sivustolla. Asiakasarvioidensa ansiosta sivusto on mielenkiintoinen vaihtoehto kielitaidottomalle, joka etsii hyvää ravintolavaihtoehtoa - varaaminenkin on ehkä helpompaa ranskantaidottomalle netitse kuin soittaen.
Grand Palais du Moghol
9, rue Gérando
Metro: Anvers