maanantai 25. marraskuuta 2013

Lutetia

Jokainen Stephen Kingin tuotantoon tutustunut tietää, että vanhat hotellit ovat mystisiä paikkoja, joilla on tuhansia tarinoita kerrottavanaan. Jos Pariisin arviolta parintuhannen hotellin seinillä olisi korvien lisäksi suu, pulinaa riittäisi.

Osalla hotelleista tarinat olisivat muita kiinnostavampia. Ja kaikkein kiehtovimpien - ja kammottavimpien - joukossa olisivat Lutetian kertomukset.

Kuva: Ottavi Alain
Art deco -tyylinen hotelli Lutetia valmistui 1910, mutta sen tarina sai alkunsa jo 1800-luvun puolella. Hotelli-idean äiti oli läheisen Le Bon Marché -tavaratalon omistajatar, anteliaisuutensa ohella mahtavista bisneskyvyistään tunnettu madame Boucicaut, joka kaavaili hotellista majoituspaikkaa tavaratalonsa tärkeille asiakkaille.

Kuva: LPLT

Montparnassen ja Saint Germain des Prés'n kortteleiden tuntumassa sijaitsevan Lutetian maine kasvoi sitä mukaa, mitä trendikkäämpi Seinen vasemmasta rannasta muodostui. Varsinainen kukoistuskausi ajoittui sotienväliseen aikaan. Hotellissa majoittui tuolloin taide- ja kulttuurielämän suuruuksia, kuten Matisse, James Joyce, Samuel Beckett, Josephine Baker lukuisine lapsineen ja Antoine Saint-Exupéry vaimoineen. Picasso sai Lutetiassa asuessaan tiedon ystävänsä Apollinairen kuolemasta. Tarina kertoo hänen istuneen pitkään hievahtamatta paikallaan, ja jatkaneen sitten omakuvansa maalaamista.


Kuva: Gary Bembridge
Toisen maailmansodan syttyessä syksyllä 1939 Lutetian kultturelli maine houkutteli hotellin suojiin taide-elämää edustaneita pakolaisia. Natsit kuitenkin miehittivät Pariisin kesäkuussa 1940 ja ottivat Lutetian käyttöönsä heti seuraavana päivänä. Osa hotellissa asuneista pakolaisista ehti paeta, osa joutui natsien vangiksi. Itse hotellirakennus päätyi natsien tiedustelupalvelu Abwehrin käyttöön. Taiteilijoiden sijaan hotellissa majoitettiin, ruokittiin ja viihdytettiin nyt natsiupseereita. Ja kuulusteltiin vastarintaliikkeeseen kuuluviksi epäiltyjä.


Kuva: Gary Bembridge
Kun Pariisi viimein vapautettiin natsimiehityksestä vuonna 1944, hotellin omistajan edellytettiin osoittavan tukeaan vastarintaliikkeelle antamalla hotellin sen käyttöön. Niinpä hotellissa majoitettiin keskitysleiriltä vapautettuja vankeja. Puolalaissyntyinen ranskanjuutalainen, Sabine Zlatin, joka oli menettänyt läheisiään keskitysleireillä ja välttänyt itse täpärästi kuoleman natsien käsissä, järjesteli hotellista käsin sodan tuoksinassa toisistaan eroon joutuneita perheitä takaisin yhteen.

Jonkinlainen ympyrä sulkeutui, kun hotelli päätyi 100-vuotisjuhlavuonnaan juutalaismiljonääri Alfred Akirovin omistukseen. Merkityksellistä tai ei, Pariisin muut legendaariset luksushotellit Ritzistä Crilloniin ovatkin vähiin päin arabiomistuksessa.



Hotelli Lutetiassa osataan muuten näppärästi hyödyntää markkinoinnissa niin kiehtovaa menneisyyttä kuin uutta mediaa. Hotellista ja sen ympäristöstä kerrotaan nimittäin pieniä anekdootteja Le Discret -blogissa, jonka mystistä kirjoittajaa on esitelty lukuisissa muissa blogeissa.

Pieni markkinointi taitaakin olla tarpeen, sillä hotellin saamat asiakasarviot esimerkiksi Booking.comissa ja Tripadvisorissa eivät ole pelkästään ylistäviä. Nihkeän asiakaspalvelun ohella hotellia moititaan nuhjuisen kuluneista tiloista. Ei tosin enää pitkään, sillä hotelli suljetaan peruskorjausten vuoksi ensi keväänä peräti kolmeksi vuodeksi. Työntekijät ovat ehkä syystäkin huolissaan palkkojensa ja työpaikkojensa puolesta. Ja Ranskassa kun ollaan, huolta on ilmaistu viimeksi lokakuun lopulla lakkojen ja mielenosoitusten voimin (katso video Youtubessa).



Eräs Lutetian vaiheikkaan historian koskettavimmista tarinoista lienee kuitenkin tapahtunut viime viikolla, kun 60 vuotta yhdessä olleeet Georgette ja Bernard löytyivät hotellihuoneestaan menehtyneinä, toisiaan yhä kädestä pitäen.

Georgette ja Bernard olivat 86-vuotias pariskunta, jotka olivat kohdanneet opiskeluaikoinaan Bordeaux'ssa sodan jälkeisinä vuosina ja rakastaneet toisiaan syvästi siitä pitäen. Pariskunnan poika kertoi vanhempiensa pelänneen eroa ja toisaalta riippuvuutta hoitajista enemmän kuin kuolemaa. Toisen osapuolen sairastuttua he sitten päätyivät yhteisitsemurhaan. Jäähyväiskirjeessä pariskunta kirjoitti oikeudestaan "lempeään kuolemaan". 

Kaunista ja romanttista vaiko vain kammottavaa ja surullista? Ranskassa tapahtuma joka tapauksessa kiihdytti keskustelua eutanasiasta ja vanhusten itsemurhista.

Kuten arvata saattaa, Georgette ja Bernard eivät päätyneet juuri Lutetiaan sattumalta. Hotelli oli erityisesti Georgettelle rakas paikka, sillä juuri siellä hän kohtasi uudelleen sodan jälkeen natsien vangiksi vuosiksi joutuneen isänsä.

---

Hôtel Lutetia
45, boulevard Raspail
Metro: Sèvres-Babylone

33 kommenttia:

  1. Onpa tuolla hotellilla (upea tuo rakennus) kiehtova historia! Ja liikuttava tuo vanhan pariskunnan tarina! Enpäs tiennytkään että Akirov omistaa nykyään tuonkin hotellin.Olin aikoinaan täällä ensimäistä kertaa asuessa hänen omistamassaan hotellissa töissä ja silloin tuli kohdattua silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa pieni maailma! :D Totta puhuen mietinkin kyllä, että ainakin nimi saattaisi olla sulle tuttu, kun kyse on kerran telavivilaisesta hepusta. :)

      Poista
  2. Mutta tuosta nimestä tulee hieman luteet mieleen;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, enpä huomannut tuota. :D Ääntämyksessä kun luteet ei sentään kuulu. Onneksi. ;) Mulle tulee tuosta nimestä mieleen Asterix, siinähän Pariisia kutsuttiin Lutetiaksi.

      Poista
  3. Pariskunta on varmaan ollut herttainen tapaus mutta minusta todella epäkorrektia tehdä itsemurha hotellissa! Tuo kun oli suunniteltu juttu eikä mikään hetken huumassa tai masennuksessa toteutettu homma. Kuolema kun on tabu, harva haluaa ehdointahdoin asua tapahtuneen jälkeen huoneessa jossa on suoritettu kaksoisitsemurha. Eiköhän pari olisi nostalgianpuuskassaan voinut löytää jonkin toisenkin paikan elämästä irtautumiselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tottahan se toikin. Tahtoivat varmaan säästää lapsiltaan löytämisen tuskan, mutta nyt ruumiit löysi sitten tilattua aamiaista huoneeseen toimittanut palvelija. Plus että mä en ainakaan haluaisi yöpyä hotellihuoneessa, jossa joku on itsemurhaillut. :/

      Poista
    2. En väitä, että kovin monesta olisi mukava löytää ruumista tai paria yhtään mistään, mutta toisaalta hotellityöntekijät saavat kyllä kohdata kaikkea, mistä ei osaa edes uneksia.

      Pariskunta ei valinnut hotellia sattumalta. Kuten on uutisoitu, hotelli oli tärkeä erityisesti parin naisosapuolelle. Hotelli oli valittu muutenkin tarkkaan. Pariskunnalla oli viimeinen sanansa sanottavana, ja valitsemalla yhden Pariisin kuuluisimmista ja historiallisimmista hotelleista rakastavaiset varmistivat, että heidän mielenilmauksensa tulee kuulluksi ja saa paljon julkisuutta. Pienen kaupungin pikkuhotellissa ikuiseen uneen uinuneet tuskin olisivat saaneet kovin monta otsikkoa saati sitten suurta poliittista keskustelua aikaan.

      Poislähtö tehtiin siinäkin mielessä tyylillä, että vanhukset nukkuivat siististi pois eritteiden levittelyn ja veren roiskimisen sijaan. Kun aamupalakin oli tilattu valmiiksi, oli varmaa, että ruumiit eivät jää mätänemään vaan ne saadaan korjattua pois.

      Minusta siis kaiken kaikkiaan ihan siististi tehty ottaen kaiken huomioon ja tosi väkevä ja kunnioitettava mielenilmaus!

      Lisäksi Pariisissa ja muualla maailmassa on kasoittain hotelleita, jotka ovat kuuluisia viimeisiä leposijoja. Juuri kuolinvuoteiden tai tragedioiden maine houkuttelee turisteja yöpymään. Pariskunta saattoi siis oikeastan tehdä Lutetialle palveluksen: hotellilla on taas yksi tarina kerrottavanaan. Vaikka itse suosisi persoonattomia ketjuhotelleita, joista kenenkään ei tiedetä poistuneen kuin omin jaloin, ei pidä aliarvioida murhamysteerien viehkeyttä romantikkojen silmissä! Täältä esimakua: http://www.oddee.com/item_98092.aspx, Google ja Wikipedia johdattavat nekin eteenpäin.

      Sara

      Poista
    3. Tuo on kyllä ihan totta, että pari varmasti valitsi kuuluisan hotellin siksikin, että tämä itsemurha oli myös mielenilmaus, josta oli pariskunnan pojan mukaan päätetty alustavasti jo vuosikymmeniä sitten. Jos se olisi tehty kotosalla tai vaikka jossain mitättömämmässä ketjuhotellissa, niin julkisuusaste olis varmasti ollut huomattavasti vähäisempi. Pariskunta on ranskalaisessa mediassa jo nimetty "Lutetian rakastavaisiksi", ja onhan sillä komeampi kaiku kuin vaikka "Ibis-hotellin rakastavaisilla"...

      Ja totta tuokin, että varmasti löytyy paljon turisteja, joita tämmöiset kuolintapaukset nimenomaan houkuttelevat hotelleihin, vaikken tosiaan itse heihin kuulukaan. Jos tosiaan vähän kalmankatkuinen historia kiusaa, tuskin valitsee muutenkaan Lutetiaa, jo sen natsimenneisyydenkään vuoksi.

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoista lukea näin hulppeasta ja historiarikkaasta hotellista. Tämä taisi olla myös se paikka missä Beverly Hillsin täydelliset naiset -sarjan henkilöt majoittuivat Pariisin reissullaan.
    Minusta vanhan pariskunnan tarina on romanttinen ja samalla surullinen. Lähtö yhdessä kuitenkin pelottaa kenties vähemmän kuin toisen jättäminen/jääminen yksin. Luin tästä aiheesta jokin aika sitten kirjankin: Johanna Adorján - Rakkaudessa erottamattomat. Tarina koskee hänen isovanhempiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka aika paljon tosi-tv:tä seuraankin, niin tuo Beverly Hillsin täydelliset naiset on kyllä ihan mennyt ohi. Nyt ihan mielenkiinnosta kaivoin netistä ne jaksot, joissa he Pariisissa pyörivät, ja toden totta, Lutetiassahan he yöpyvät. Lisää kauhunsekaisia käänteitä hotellin historiaan. Kykenin katsomaan ehkä 5 minuuttia sitä raakkumista. :D

      Kiitos kirjavinkistä! Esimerkiksi 60 vuotta yhteiselämää onkin kyllä jo sellainen pläjäys, että on varmaan jo vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä toista. Ja useinhan vanhoille pareille käy niin, että toisen kunto romahtaa hyvin nopeasti toisen menehtymisen jälkeen. Muistelen, miten joskus uutisoitiin Suomesta vanhasta parista, jotka oli sijoitettu vanhainkodissa tai vastaavassa eri huoneisiin, ja miten he kovasti sitten toisiaan ikävöivät. Vollottelin ihan valtoimenaan sitä lukiessa. :P

      Poista
  5. Kiitos taas kiinnostavasta postauksesta! Ihan eri tavalla tulevat nämä Pariisin rakennukset ja kaupunginosat henkiin, kun lukee noita tarinoita. Seuraavalla Pariisin-reissulla pitää tuota hotellia tiirailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariisi on siitä kiehtova kaupunki, että joka kadunkulmauksella tuntuu olevan vähintään yksi tarina kerrottavanaan. Kun niitä vain ehtisi pysähtyä kuuntelemaan. :)

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoista ja kylla musta tuo vanhusten lempea kuolema oli jotenkin niin nyyhkista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin... Nykyään tuntuu joka paikassa tursuavan vain kovin kyynisiä tarinoita parisuhteista. Katsoin hiljattain Before Midnight -elokuvan, joka on kolmas osa niistä Julie Delpyn ja Ethan Hawkin tähdittämissä rakkauselokuvissa, joita on julkaistu vuodesta 1994 aina 10 vuoden välein. Kaksi ensimmäistä olivat niin ihanan toiveikkaan romanttisia, mutta tämä kolmas oli kyllä niin tympeän kyyninen ja surkea, että pahaa teki. :P

      Poista
  7. Minusta taas hotelli oli siinä mielessä hyvä paikka, että ei ole pelkoa joutua muumioitumaan jossakin kotona? Luulenpa, että se oli ihan "hyvä lisä" tämän hotellin historialle, jossa on riittänyt monenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, niin kuin Sarakin tuolla yllä kommentoi, niin tapaus sai näin ainakin enemmän julkisuutta, mitä pariskunta teollaan myös varmasti osaltaan hakikin.

      Poista
  8. Lisätäänpä silti, että en ole itsemurhien enkä eutanasian kannattaja. Hotelleissa, kotona enkä sairaaloissakaan:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tuota kommenttia niin ymmärtänytkään. :) Eutanasia voi minusta olla tietyissä tilanteissa ihan ymmärrettävä vaihtoehto, mutta itsemurhaa en noin muuten kyllä voi kannattaa. Ranskassa 3000 vanhusta tekee vuosittain itsemurhan, syynä yleensä yksinäisyydestä johtuva masennus. Sille ongelmalle pitäisi tehdä jotain. Esimerkiksi rupattelemalla sen naapurin mummon tai papan kanssa.

      Poista
    2. Suomen vastaavia lukuja ainakin täällä: http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vanhusten-itsemurhia-joka-toinen-paiva/623299/

      Poista
  9. Luin aluksi että "luteita" ja mietin, että totisesti kuulostaa kammottavalta hotellitarinalta...

    Ja tuosta lopusta sanoisin, että kaunista mutta surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihan sellaista horror-tarinaa ei tällä kertaa ollut sentään luvassa! :D

      Poista
  10. Olipa huikea postaus, kiitos. Ihan kylmät väreet menivät loppua kohti. Kannatan myös eutanasiaa tietyin edellytyksin.

    VastaaPoista
  11. Hei!Täällä Reinin varrellakin sataa yhtä hävittömästi kuin siellä, mutta mikä ihmeen ilotulitus teillä on/oli menossa.

    VastaaPoista
  12. Melkein kuukausi hiljaiseloa? Oikea Elämä toki tulee välillä tielle, mutta kunhan ilmoittelen, että täällä jo kaipaillaan...

    VastaaPoista
  13. Hei, on vähän ikävä postauksiasi... Et kai ole muuttanut muualle? Olenko missannut jotain? Mukavaa joulukuuta ja upeaa uutta vuotta joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  14. Huippu hyvä blogi!
    Uusia juttuja ei ole tullut pitkään aikaan. Eikai blogi ole lopettanut?

    VastaaPoista
  15. Hei, tervehdys toiselta pariisilaiselta. Kuljen tuon hotellin ohi melkein joka päivä, ja siksikin pidin tästä jutusta valtavasti.
    Vaan missä viipyvät päivitykset?

    VastaaPoista
  16. Hei, piti tulla huikkaamaan, että mitä kuuluu? Poikkeuksellisen pitkä tauko ollut postausissa, niin kyselen, että et kai ole kokonaan lopettamassa?

    VastaaPoista
  17. Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta. Ps. En varmasti ole ainoa lukija joka odottaa uuttaa postausta :) Pariisin kevätkin kuitenkin pian koittaa ja on taas aika pakata reppu ;)

    VastaaPoista
  18. Mielenkiintoisia kirjoituksia...tuleeko näitä lisää?

    VastaaPoista
  19. Täällä kaivataan Pariisin kuulumisia! Toivottavasti siellä on kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  20. APUVA! Koska tänne blogiin oikein tulee jatkoa?? Löysin blogisi jokin kuukausi sitten ja olen nyt lukenut sen alusta tähän päivään ja vieroitusoireitahan tässä alkaa tulla. Tämä on ehdottomasti lempiblogini ja toivoisin lukevani lisää Pariisin vilskeestä, nyrpeistä paikallisista, satiirisesta politiikasta, maukkaista herkuista ja sinun arjestasi. Netta kiittää:)

    VastaaPoista
  21. Tää blogi on täydellinen. Ethän lopeta bloggaamista? Tämä(kin) Pariisinreissu koostuu lähinnä sun inspiroimista kohteista. Jatka, oo niin kiltti. <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.