torstai 17. lokakuuta 2013

Kodittomat äänessä - Twitterissä

Kodittomat osuvat alkuun silmiin Pariisissa. Heitä makaa suttuisilla patjoilla metroasemilla, monumenteilla, katujen varsilla ja metrojen tuuletusluukuilla. Näky ahdistaa.

Vähitellen silmä tottuu. Kodittomat alkavat sulautua maisemaan, heistä tulee osa kulissia. Kai se on inhimillinen reaktio. Itsesuojeluvaistoa, joka estää musertumasta maailman kärsimyksen alle. 

Joskus olen silti löytänyt itseni katsomasta aamuruuhkassa metronikkunasta, kun vastakkaisella laiturilla koditon kääntää kylkeä. 

Kuinka marginaaliin joudutaan? Mikähän on tuonkin ihmisen tarina? Millainen on hänen arkensa?

Nyt saan sen tietää. Twitterissä.

Mm. viime postauksessa sivutun Abbé Pierre -säätiön ja France Inter -radiokanavan projektissa viidelle kodittomalle annettiin puhelimet ja Twitter-tilit. Ideana on antaa heille paitsi puheenvuoro, myös mahdollisuus kokea yhteisöllisyyttä.


Aika vallankumouksellinen idea, joka otettiin Twitterissä (tägit #tweet2rue ja #tweets2rue) vastaan lievästi sanottuna vaihtelevasti. Suosituin twiittaus taisi olla tämä, joka uudelleentwiitattiin yli 70 kertaa:

"France Inter antaa iPhonet kodittomille [toim. huom., en keksinyt halventavaa suomenkielistä nimitystä kodittomille, mutta sellaista tässä käytettiin], jotta he twittaisivat elämästään kuukauden. --- sairasta."

Projektia syytettiin sosiaalisen median ja tosi-tv:n yhdistelystä, pelkkää kohua hakevasta mainostempauksesta ynnä sosiaalipornosta, kodittomien epäiltiin joutuvan kännykän vuoksi vaikeuksiin [todellisuudessa missään muualla kuin epäilevien kriitokken twiiteissä ei sanottu, että kyseinen puhelin olisi iPhone 5] ja ihmeteltiin, miksei projektissa tarjota kodittomille kännykän sijaan kattoa pään päälle. Osa twiittaajista tuntui oikein hekumoivan paheksunnassaan.

Itse en ole koskaan joutunut elämään kadulla, mutta voin kuvitella, että myös kodittomilla on muitakin inhimillisiä tarpeita kuin nälkä, jano ja tarve yösijaan. Tilaisuus jakaa ja tulla kuulluksi voi tulevaisuudessa auttaa heitä pidemmälle kuin pelkän yösijan tarjoaminen. 

Sitä paitsi nämä kodittomat - roolipelikaupasta haaveillut kolmekymppinen Nicolas, paljon kuvia Twitteriin lataava kolmekymppinen Sébastien, aikaisemmin rekkaa ajanut lähes viisikymppinen Patrick ja Kongosta papereitta Ranskaan joutunut parikymppinen Ryan - antavat siinä sivussa äänen myös niille äänettömille kodittomille, joita arjessa tulee vastaan kymmenittäin.

Vaikka tuntuu silti hirveältä lukea Ryanin twiittaus, jossa hän miettii missä nukkua seuraavana yönä.

Kuten meillä on tapana sanoa kadulla: kun sateenvarjo avautuu, lompakko sulkeutuu.

30 minuutin kävelyn jälkeen majapaikalla, sateessa. Se perkele kastelee. Otan majapaikastani kuvan viikolla.

Tänään olen huolissani, sillä en tiedä missä vietän yön.

Uusi päivä alkaa. Minä yksin päätän, millainen siitä tulee.

Vaikka monia hämmentää, että elitistiseen Twitteriin päätyy marginaalissa elävien ääniä, minusta projekti, joka antaa heille puheenvuoron heidän omilla ehdoillaan, on kannatettava. Kunhan ei käy niin, kuten tässä twiitissä pelätään:

Twiittaamme heidän kanssaan, muttemme tervehdi heitä kadulla. Kaikki kulkee Twitterin kautta!

Hyvää köyhyyden vastaista päivää itse kullekin!

Kodittomien twiittejä voi seurata mm. tällä listalla.
Projektin verkkosivut täällä.

14 kommenttia:

  1. Hurjaa! En tiedä mitä ajatella. Toisaalta koko tempaus tuntuu ihan järjettömältä, mutta sitten taas, onhan se hyvä, että he saavat äänensä kuuluville ja tietoisuutta lisätään. Nykyään se vaan kulkee twitterin kautta, eikä välttämättä pelkästään paikallislehden artikkelin avulla.

    Taisin nähdä elämässäni ensimmäiset suuret kodittomien määrät nimenomaan Pariisissa kesällä 2006 ja silloin ihmettelin niitä Seinen vierustaa koristelevia telttoja. Oli mahdotonta uskoa, että niitä asuttivat kodittomat.

    Buenos Airesissa useissa rakennusten remontti-kehikoissa asuu kodittomia, jopa useassa kerroksessa. Yhdellä perheellä oli kolmisen korttelia maan kongressirakennuksesta pääkadun kulmassa parisänky, jossa koko perhe nukkui. Muutaman kuukauden jälkeen koko perhe hävisi ja jäin miettimään mitähän heille oli käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vähän järkytyin, kun tästä ensimmäistä kertaa kuulin, mutta tarkemmin ajateltuna minusta tässä on ideaa. Sen paikallislehden artikkelin, jota kukaan tuskin paheksuisi, on kuitenkin laatinut toimittaja. Tässä kodittomat saavat itse äänensä kuuluviin.

      Luin jostain tilastoja, että jopa 30 % kodittomista täällä kävisi töissä. Tosin en tiedä, miten kaikki kodittomat voidaan listata, elleivät he ole esim. paikallisen työkkärin listoissa. Täällähän on hurjasti paperittomia maahanmuuttajiakin, joiden määrästä ei kai voi tehdä kuin arvioita.

      Poista
  2. Oh, mielenkiintoista! Täällä kodittomia on jonkun verran, alkuperäiskansa selkeästi yliedustettuna. Olisi kyllä tavallaan mielenkiintoista nähdä mitä twiittaisivat... Syitä kodittomuuteen kyllä näyttäisi löytyvän ainakin pään sisältä, sen verran sekopäisiltä vaikuttavat välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hyvä kysymys on, että tekevätkö henkiset ongelmat kodittomiksi vai kodittomuus henkisesti ongelmaiseksi. Muna vai kana? Kirjoittelin muuten jotain yleislöpinää noista Pariisin ns. kylähulluista täällä.

      Ja ennen kuin joku älähtää, en siis tarkoita, että kaikilla kodittomilla olisi mielenterveysongelmia.

      Poista
  3. Kodittomat taitavat olla aika monimuotoinen porukka ja syitä kodittomuuteen lienee paljon. Usein taitaa taustalla olla jokin inhimillinen tragedia. Kiinnostavaa on kuitenkin, että joillekin kodittomuus tai pitäisikö sanoa asunnottomuus on oma vapaaehtoinen valinta. Tämä porukka tosin taitaa olla aika marginaalinen. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että tällaista on nyky-yhteiskunnassa. Esim. paperittomien kohtelu Suomessa ei ole mitenkään esimerkillistä. Ovathan asiat monimutkaisia, mutta itsensä ajatteleminen esim. kodittomien asemassa ei mitenkään lämmitä sydäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joukossa on heitäkin, jotka haluavat elää marginaalissa. Ja sitten tosiaan paperittomia maahanmuuttajia, jotka eivät "istu" valtiojärjestelmään. Mutta usein taustalla tuntuu tosiaan olevan inhimillisiä tragedioita, työttömyyttä ja muuta. Muistelen lukeneeni joskus jostain, että tutkimusten mukaan täkäläiset kodittomat ovat saaneet usein huonot kortit jo lapsuudenkodistaan. Köyhyys periytyy. Viimekesäisten tilastojen mukaan Ranskassa on nyt 141 500 koditonta, joista 30 000 on lapsia. Naisia heistä on n. 2/5.

      Poista
  4. Minustä tämä on jotenkin ällöttävää. Tuntuu, että tirkistelynhalulla ei ole mitään rajoja. Tietysti on aina pientä toivoa, että nuo kodittomat saavat asiansa tämän kautta järjestykseen, mutta entä ne kaikki muut Pariisin kodittomat, joita on varmaan aika paljon?

    Tätä ideaa voisi jalostaa vielä pidemmälle ja perustaa kodittomien BB:n - siinähän saisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun kansa pääsisi tirkistelemään kodittomia, ja kodittomat saisivat (ainakin hetkeksi) katon päänsä päälle. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä toisaalta senkin, että tämä saattaa tuntua tirkistelyltä. Twitterin kommenttien perusteella itse asiassa aika moni tuntui olevan kanssasi samaa mieltä. Mutta minusta tätä ei silti voi kuitata tirkistelyksi, kun tässähän nimenomaan koditon itse päättää, mitä haluaa Twitteriin ajatuksistaan ja arjestaan jakaa. Ja osallistujat ovat vapaaehtoisia. Eihän kukaan tuomitsisi kodittomista kertovaa dokumenttiakaan tirkistelynä, vaikka sehän olisi väistämättä jonkun ulkopuolisen tulkintaa kodittoman elämästä.

      Ei tämä tietysti Ranskan tai Pariisin kaikkia kodittomia pelasta, eivätkä nämäkään twiittaajat puhu kaikkien kodittomien puolesta, ihan vain omastaan, mutta ehkä heidän twiittauksensa herättävät ihmisiä huomaamaan niitä muitakin kodittomia. Ettei enää turruttaisi siihen harmaaseen massaan metroasemien laidoilla.

      Vaikka onhan se tietysti epäsovinnaisempi ajatus antaa kodittomalle älypuhelin ja Twitter-tili sen sijaan että etsisi hänelle katon pään päälle. Mutta tässä onkin tarkoituksena herätellä ihmisten tietoisuutta, joten vaikutukset saattavat olla parhaimmillaan laajemmat.

      Poista
  5. En kyllä osaa päättää, tuleeko tuosta enemmän sellainen olo, että tirkistellään vai että hyvä, että annetaan ihmisten puhua omalla suullaan omista asioistaan. Väliin nimittäin nyppii se, kuinka vaikkapa maahanmuuttajien kokemuksista on paneeli keskustelemassa, eikä joukossa ole yhtään maahanmuuttajaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, se on ainakin positiivista, että tässä ei joku "sossutäti" (tai setä!;)) selitä jostain ylhäältä päin, mitä niille raukkapoloille siellä katuojassa kuuluu. Ihan kommunikointiin kykeneviä ihmisiä siellä kodittomienkin joukoissa on. ;)

      Poista
  6. Mielenkiintoinen projekti. Tällaisista lukiessa tulee aina fiilis, että pitäisiköhän aktivoitua Twitteriin... Kuinka paljon Twitteriä käytetään Ranskassa? Onko se siellä kovinkin suosittu vai enemmän Suomen tapaan marginaalissa, suosituin poliitikkojen ja politiikkaan haluavien keskuudessa?

    Ja minusta tällaista kaivattaisiin enemmänkin. Liian usein keskustellaan esim kodittomuudesta ilman, että kukaan keskustelijoista on ikinä tavannut koditonta tai olisi mitään tietoa, mitä itse kodittomat ajattelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No taitaa se täälläkin olla enempi poliitikkojen, media-alan ihmisten ja muiden (wanna be) julkkisten temmellyskenttä. Ja osa vähän päälle parikymppisistä tutuista käyttää sitä some-kommunikoinnissa FB:n tapaan. Mutta erilaisten debattien seuraamiseen se on tosi kätevä. Ja onhan se tosi koukuttava, kokeile ihmeessä! ;)

      Poista
  7. Jos koditon haluaa twiittailla, niin antaa mennä. Ja ei varmaan tee pahaa käydä lukemassa, sillä liian usein me heidät(kin) niputamme yhteen läjään. Kadun varressa nukkuu yksilöllisiä tarinoita. Kuka haluaa ne kuulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kukaan ei heitä tähän touhuun ole pakottanut. Nämä twiittaajat eivät puhu kaikkien puolesta, mutta ehkä osaltaan saavat todella tajuamaan, että kodittomatkin ovat yksilöitä.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.