Olenpa kerrankin ajankohtainen ja kirjoitan leffa-arvion elokuvasta, joka on tullut Suomen ensi-iltaan Rakkautta & anarkiaa -leffafestareilla.
Päivien kuohu (L'Écume des jours) on Boris Vianin samannimiseen romaaniin perustuva surrealistinen rakkaustarina, joka tapahtuu jossain rinnakkaisuniversumissa, joka etäisesti muistuttaa 1960-luvun Pariisia. Mikä on sikäli hassua, että Vian kirjoitti kirjan vuonna 1947.
Miltä leffa sitten näytti?
Noh, otetaan Audrey Tautou, Romain Duris, Omar Sy ja Gad Elmaleh, lisätään Monty Pythonin animaatioita ja Speden vanhoja leffoja outoine keksintöineen. Päälle kaadetaan ensin jotain kuplivaa ja sitten jotain ahdistavan painostavan tummaa ja tahmeaa, ja lopuksi hölskytellään sekaisin.
En oikeasti osaa sanoa tästä elokuvasta juuri mitään muuta. Ehkä osaisin, jos olisin kirjan jo lukenut. Miekkonen oli muuten lukenut, kirja on yksi hänen suurista suosikeistaan, ja hän inhosi leffaa. Mutta kukapa koskaan elokuvasovituksista pitäisi, jos kirjasta pitää.
Käykää itse katsomassa. Mutta tämä on sitten surrealistinen. Teitä on varoitettu.
Riinan pisteet 6/10
Minä kiinnostuin... kirjasta! :)
VastaaPoistaTuolla se hyllyssä minuakin vähän huutelee. ;) Sekin kiinnostaa, miten suomenkielinen käännös on toteutettu, kun ilmeisesti Vian leikkii tekstissään tosi paljon kielellä ja ilmauksilla. Varmasti ollut aika jumppaa suomentajalle (Kerttu Manninen, näköjään).
PoistaNäin leffateatterin ulkopuolella mainoksen -on näköjään rantautunut Barcelonaan myös- ja mietin, että vois olla katsottava. Mutta nyt en tiedä uskallanko, Pythonien ja Spedejen jälkeen :)
VastaaPoistaSe oli aika hämmentävä kokemus. Siinä varmasti vilisi paljon viittauksia, joista en ymmärtänyt kuin ehkä kolme. Sen sentään tajusin, että esim. Sartreen viitattiin, mutta muuten aika paljon meni yli hilseen. Mutta voihan tuon ottaa ihan vaan taide-elämyksenä, ja kuunnella millaisia ajatuksia se itsellä alitajunnassa herättää. ;)
PoistaAlkoi oudosti tehda mieli katsella Spede-elokuvaa tai sita vanhaa kisailuohjelmaa :D Ei taitais enaa olla ihan niin hyvia kuin erittain etaisesti lapsuudesta muisteltuna. Gad Elmaleh on niin hauska, etta tan leffan vois laittaa yksinaisen tyttoillan listalle varalta :)
VastaaPoistaHah, varsinaista Spede-huumoria tässä ei kyllä ole tarjolla, mutta samanhenkisiä keksintöviritelmiä leffassa vilisee kyllä. Gad Elmaleh on yksi parhaista ranskalaiskoomikoista, mutta tässä hänen roolihahmonsa ei kyllä ole kovin koominen, lähinnä traaginen. :/
PoistaKyllä tää mussa ainakin herätti mielenkiintoa, surrealismistaan huolimatta (vai sen vuoksi?). Näyttelijäkaarti ainakin on loistava!
VastaaPoistaNäyttelijät ovat kyllä tässä elokuvassa sitä tasoa, että heitä melkein ilokseen katselee, vaikkei juuri tajua mitään siitä, mitä he suustaan päästelevät. ;)
PoistaTätä mun piti mennä katsomaan kun se oli täällä joku aika sitten leffateattereissa mutten sitten mennytkään.Ohjaajakin taisi silloin käydä täälläpäin.
VastaaPoistaMahtaisiko olla jo DVD-levityksessä, jos sitä kautta pääsisit näkemään? Ohjaajaa en näköjään postauksessa maininnutkaan, hän on siis Michel Gondry, joka on ohjannut mm. Tahraton mieli -elokuvan.
PoistaTaidan lukea ensin kirjan, tai jos sittenkin katsoisi elokuvan. Tuollainen määrä hyviä näyttelijöitä kyllä houkuttaa. Kesällä katsoin Koskemattomat ja ihastuin Omariin. Ihana nauru:)
VastaaPoistaTarja L
Tosi vaikea valinta, itse päätin katsoa ensin leffan, koska kirjan lukemisen jälkeen elokuvasta on usein vaikeampi pitää. Nyt tuntuu sitten kuitenkin siltä, että ehkä olisin ymmärtänyt leffasta enemmän, jos olisin kirjan lukenut ensin. Hmmm... ;)
PoistaOmar Sy on kyllä tosi valloittava persoona, mahtava karisma. :)
Hei Riina!
VastaaPoistaOlen kahlannut nyt muutamassa päivässä miltei koko blogisi läpi - suuret kiitokset paljon antavista teksteistäsi.
Olen lähdössä Pariisiin muutaman päivän kuluttua ensimmäistä kertaa elämässäni, enkä voisi olla enemmän innoissani. Olen bongaillut täältä monia vinkkejä, mutt yksi asia vielä kiinnostaa. Olen liikkeellä suurimman osan ajasta yksin, enkä tiedä kannattaako minun suunnitella tekemistä myös illoille vai kyhjöttää illat hotellihuoneessani vaarojen pelossa.
Onko siis 20-vuotiaan suomalaisneitosen turvallista liikkua yksin Pariisin keskustassa myös yöaikaan? Olen kuullut paljon Pariisin kauneudesta juurikin öisin, joten harmittaisi jos tämä puoli jäisi näkemättä.
Kiitos, jos jaksat vastata! :)
Minusta Pariisi ei ole erityisen vaarallinen edes öiseen aikaan, kunhan tietää miten ja missä liikkuu. Ydinkeskustassa ja suht selvinpäin ei pitäisi olla ongelmaa. Nyrkkisääntönä sanoisin, että yksinumeroiset kaupunginosat (ja esim. 16.) ovat kokolailla turvallisia (paitsi les Halles'in kulmilla on joskus epämääräistä porukkaa), ja muuallakin, jos liikut pääväylillä ja pidät silmät auki, et näytä eksyneeltä ja ignooraat mahdolliset peräänhuutelijat. ;) Pariisin kaupungin alueella välttelisin öiseen aikaan lähinnä koillisosia, Montmartren itäpuolella. Esim. Goutte d'Or , (tässä kartalla)
PoistaNiin ja siis kiva jos blogista on ollut hyötyä, ja hyvää matkaa! :)
PoistaEn ole käynyt aikoihin elokuvissa. Leffa-arviosi oli hieman erilainen ja viihdyttävä lukea, mutta ei herättänyt pakkomiellettä elokuvateatterin suuntaan:). Yleensä minulla muuten on niin, että en ole tyytyväinen kirjojen elokuvaversioihin.
VastaaPoistaMäkin katson yleensä leffat kotona, elokuvateattereissa ärsyttävät aina ne kanssakatsojat, jotka supisevat, syövät ja nauravat väärissä kohdissa. ;)
PoistaNiinhän se usein menee, että oma mielikuvitus on kehittänyt kirjoista paremmat versiot kuin elokuvissa koskaan onnistutaan. Taru sormusten herrasta on kyllä ollut minulle yllättävä poikkeus tässä suhteessa.
Just oli kuuden uutisten kulttuuriosiossa tosta leffasta, ohjaajan haastattelua yms. Ja Etelä-Suomen Sanomissa oli arviointi 4/5 tähteä. Aika veikeästi kuvailtu oli elokuva, ehkäpä sen katsoa vois, jos tulee joskus jossain vastaan dvd- tms. muodossa.
VastaaPoista