keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kissamainen Pariisi

Elämme parhaillaan Eläinten viikkoa, minkä kunniaksi Taika haastoi blogissaan kaikkia kirjoittamaan eläinaiheisen blogikirjoituksen.

Pariisin koiruuksista olen jo ehtinyt kirjoittamaan, nyt on sitten kissojen vuoro. Onhan se tämänvuotisen Eläinten viikon teemaeläin. Ja lisäinspiraatiota tarjoavat tietysti kotonani asuvat hörökorvat. 



Onko sinulle koskaan tullut Pariisin puistoissa tai hautausmailla omituinen tunne; ikään kuin joku muka tarkkailisi, vaikkei näköpiirissä ole ristinsielua?

Kyseessä saattoi hyvinkin olla joku Pariisin puistoissa ja hautausmailla elävistä noin 600 kissasta. Esimerkiksi yksin Père Lachaisen hautausmaalla elää noin 80 kissaa.

Nämä kissat eivät yleensä ole alkujaan villikissoja, ja monet ovat yhä puolikesyjä. Laiskat tai varattomat ihmisomistajat ovat ne hylänneet, kun heillä ei ole ollut enää viitseliäisyyttä tai varaa hoitaa lemmikkejään. Osa on saattanut myös lähteä itse karkuteille - Pariisissa kissojen päästäminen esimerkiksi sisäpihoille ikkunoiden kautta tuntuu olevan hämmentävän yleistä. Harva tuntuu miettivän, millaisia uhkia suurkaupungissa kissoille on - tai että kissa saattaa pudota 8. kerroksen parvekkeenkaiteelta, ja kun niin käy, on aika samantekevää, putoaako se jaloilleen.

Tämä kissapersoona tuli vastaan Bellevillen puistossa.

Aikaisemmin isännättömiä kissoja pyrittiin pyydystämään ja lopettamaan. Vuodesta 1999 Pariisin puistokissoja ei ole enää automaattisesti pyydystetty tarhoihin, vaan ne voivat saada vapaan kissan statuksen. (Kissoja tuntevalle tämä on tietysti hämmentävä termi. Ikään kuin kissa voisi olla mitään muuta kuin vapaa sielu.)

Vapaiden kissojen statuksia määrittelee virallisesti poliisi, mutta käytännössä kissa-asiat ovat vapaaehtoisyhdistysten harteilla. Kissoja tarkastutetaan eläinlääkärillä ja ne steriloidaan. Sterilointi todettiin lopulta lopettamista hyödyllisemmäksi, sillä kissat pitävät Pariisin jyrsijäkantoja kurissa, steriloidut kissat itsessään aiheuttavat ympäristölle vähemmän haittoja ja kissapopulaatiokin pysyy aisoissa.

Pariisin puisto- ja hautausmaakissat ovat hämmentävän hyvässä kunnossa. Paksu, kiiltävä turkki ja lihaksikas ulkomuoto kielivät hyvästä ruokavaliosta. Salaisuutena ei ole pelkkä jyrsijäkanta, sillä näitä kissoja myös ruokitaan. Erittäin ranskalaishenkisesti virallisesti ruokkiminen on kiellettyä, mutta luotettavien ja tunnettujen yhdistysten harjoittamana sitä "suvaitaan". Esimerkiksi hajuhaittojen vuoksi kesällä kehotetaan ruokkimaan kissoja kuivamuonalla. Ruokkimista varten on myös osoitettu erikseen alueita.

Päälle kahdeksankymppinen Marcel, jonka yhdistys ruokkii päivittäin noin 80 kissaa, valitti menettelystä muutama vuosi sitten Le Parisienille:

"Kaupunki pakottaa meidät tyytymään 10 ruokintapisteeseen, joiden pitäisi kattaa koko 11 hehtaarin suuruinen Montmartren hautausmaa! Se on aivan liian vähän. Tässä muka hygienian varjolla vaarannetaan kissojen terveys!"



Ranskan kodittomia kissoja ja muitakin eläimiä pääsee auttamaan esimerkiksi Ranskan eläinsuojeluyhdistyksen S.P.A.:n, 30 millions d'amis -säätiön tai Rescue-foorumin kautta.

---

P.S.
Eläinsuojeluyhdistys S.P.A:lta on muuten hankittu myös Pariisin uutukaisen kissakahvilan kissat. Kirjoittelin aiheesta jo silloin, kun kahvilalle vasta etsittiin rahoitusta. Rahoitus saatiin kasaan ja kahvila avattiin Marais'lle syyskuussa. Ja jonoa on piisannut siitä pitäen. Itse en ole paikkaa vielä ole ehtinyt katsataa, mutta videon perusteella se vaikuttaa sellaiselta, jossa kissojen paras on etusijalla.




Café des Chats
16, rue Michel le Comte
Metro: Rambuteau/Arts et Métiers


20 kommenttia:

  1. Doriksesta kaunis kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doris on kaunotar! ;) Hirveällä vaivalla yritin kasvattajalle heistä pyynnöstä näpätä kuvaa. Piti näkyä koko kissa, ei ihmisiä ja korvatkin piti olla hyvässä asennossa. :P Ja eihän nämä pysähdy kuin nukkumaan. :P

      Poista
  2. Tuholaisten biotorjuntaa! Onhan siellä vähän lyhyempi ja leudompi talvi, mutta silti tuntuu kurjalta noiden katukissojen kohtalo. Kun nuo meidänkin kissakaverit on niin seurallista sakkia, mietityttää kuinka ne eläisivät ulos hylättyinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinaista luomutorjuntaa. :) Meidänkään höriksiä on mahdotonta kuvitella ulos, ilman aktiivista henkilökuntaa. Sydänhän niillä särkyisi. Doris ehkä olisi niin kovis, että se moukaroisi kissayhdyskunnan palvelijoikseen, mutta Nemo luultavasti vain värjöttelisi jossain nurkassa silmät ymmyrkäisinä. :/ Eivätkä nuo karvansakaan puolesta luultavasti selviäisi talvesta täällä.

      Nuo järjestöt poimivat vapaiden kissojen yhdyskuntien liepeiltä selvästi kesyimpiä, hiljattain hylättyjä yksilöitä kyllä, ja pyrkivät löytämään niille koteja. Mutta resurssit ovat kovin rajallisia.

      Poista
  3. Ymmarsin videon puheesta oikeastaan vain kuuman kaakaon, mutta ei valia, kun kameraa tuijotti ja nuuhki niin monta suloista kattia! Taalla on ainakin Recoletan autottomalla pikku hautausmaalla kiitettavasti kisuja. Muutoin kaupunkikisut tykkaavat elaa enemman omaa elamaansa talojen katoilla ja puistoissa auringon laskettua, rauhassa koirilta ja liikenteelta :) Elainyhdistysten ja elaimia koskevien lakien tilannetta en uskalla edes ajatella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videossa kerrotaan, että eläinsuojeluyhdistykset ovat valinneet juuri sellaiset yksilöt, jotka viihtyisivät muiden kissojen ja asiakaskunnan kanssa. Asiakkaille on tarkat säännöt myös, mm. kissoja ei saa herättää eikä ruokkia, eivätkä alle 6-v. lapset saa ottaa niitä syliinsä. Keittiö on kielletty kissoilta ja kissojen vessatila kielletty asiakkailta. :) Ja kaupan on mm. sitä kaakaota. ;D

      Poista
  4. Totta, kissa on vapaa sielu, ei sitä omista kukaan :).
    Tuonne kahvilaan pitää päästä seuraavalla reissulla.
    Rapsutuksia hörökorville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hörökorvat kiittävät rapsutuksista äänekkäällä hurinalla. Plus Doris lahjoittaa kaupan päälle pari valkoista irtokarvaa. ;)

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoista. Minusta 600 kissaa on aika vähän Pariisin kokoisessa kaupungissa, vaikka jokainen on tietysti siinä liikaa. Olisi kiva, jos kaikilla kisuleilla olisi koti.

    Kiva oli nähdä taas kissojanne. On ne vaan niin persoonallisia. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan se ei ole paljoa, mutta tuossa luvussa olivat vain nuo vakituisesti puistoissa ja hautausmailla elelevät. Vähemmän irtokissoja kyllä tulee muualla vastaan, jäävät ilmeisesti muualla autojen alle tai pelkäävät meteliä? Joskus hiljaisemmissa, kylämäisemmissä kortteleissa tulee kissoja raitilla vastaan, kuten Campagne à Paris'ssa tai Butte aux Caillessa, mutta ne ovat yleensä ihmisten lemmikkejä.

      Poista
  6. Blogikansa vaatii kissakahvilaraporttia!! Pliiiis!

    VastaaPoista
  7. Onpa elegantit kissat nuo 2 ensimmäistä:)
    Täällä on paljon isännöttömiä kissoja myös,mutta kaupungit yleensä tekevät silloin tällöin sterilisaatio-operaatioita ,jolloin kissoja kerätään,leikataan ja palautetaan samaan paikkaan.Esim.,iltaisin syöttämäni kisut (niitä on välillä jopa 10) ovat kaikki sterilisoituja.Tuo kissakahvila on kyllä kiva juttu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, hörökorvat kiittävät elegantin arvokkaasti nyökäten. ;D

      Onpa kiva kuulla, että siellä kissoja steriloidaan, eikä viedä suoraan lopetettavaksi! Ja vielä kaupungin rahoilla. Mutta onhan se sterilointi miellyttävä paitsi kissoille itselleen, myös ympäristölle, kaikin puolin. Ja hienoa, että syötät kisuja. :)

      Poista
  8. Kuinkahan monta kissaa täällä mahtaa olla. Istanbul näyttää ainakin minusta ihan kissojen kaupungilta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä varmasti riittää ainakin aurinkoa, jossa loikoilla? :) Ja ehkä saaliseläimiäkin? Mistä tuli mieleen, että eilen näin kauppaan mennessä tiellä auton alle jääneen rotan. Oli kyllä niin valtava, että meidän kisut saattaisivat jäädä kakkoseksi, elleivät sitten yksissä tuumin kävisi sen kimppuun. :/

      Poista
  9. Kissakahvilaan jonottaisin minäkin, joka en yleensä jaksa jonottaa yhtään minnekään. :) Mahtavaa jos siellä toimitaan kisujen ehdoilla!

    Pariisissa ja Roomassakin nuo kodittomat kissat pistivät silmään. Lämpimämmissä oloissa kissalla on tietysti ulkonakin mukavammat oltavat, mutta silti sydän siinä särkyy kun ihmisten välinpitämättömyyttä ajattelee. Kissa on nokkela eläin ja osaa huolehtia itsestään tiettyyn pisteeseen asti, mutta ei täysin. Onneksi on niitä, jotka yrittävät auttaa kodittomia kisuja, kaikki kiitokset heille.

    Teidän miukulaiset ovat kyllä niin kauniita, että! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ihmisten välinpitämättömyys on anteeksiantamatonta. Ajatus noista "vapaista kissoista" tuntuu ehkä joistain jotenkin romanttiselta, mutta eihän se ihmisten hoivaan tottunut tavallinen lemmikki tuolla luonnossa yleensä selviä. Kiitos ja kunnia tosiaan heille, jotka vapaaehtoisesti yrittävät eläinten kärsimystä lievittää.

      Miukulaiset kiittävät kovaäänisesti määkäisten. ;)

      Poista
  10. Minä aina ihmettelen ihmisiä jotka antavat kissojensa olla kerrostalojen parvekkeella. Siitä tulee todella pahan näköistä jälkeä jos kissa putoaa. Olen kuullut puolustettavan tätä siten että "Minun kisu ei hyppää!" ...mutta entäpä jos tassu lipeää? Näin kävi tutun kissalle ja eläinlääkärireissuhan siitä tuli.

    Kiva että siellä ei heti kisuja lahdata vaan ne saavat olla vapaina ja vainotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tassu voi livetä, tai ohi liihottava lintu houkutella peräänsä. Meidän kissojen sisaruspuolelle kävi tämmöinen vahinko, ja se piti lopettaa. Kasvattaja vannotti, ettemme päästäisi näitä parvekkeelle. Ikkunoiden kanssa on joskus vähän hankalaa, tuulettaessa huoneen oven on oltava visusti kiinni tai kissojen jossain teljettynä. :P Mutta en halua ottaa riskiä, meillä kissat tipahtelevat satunnaisesti kesken kiipeilyn jopa sohvan kaiteelta.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kommentit ovat tämän blogin suola. Ja pippuri. Ja sokeri.