Affären

Pariisia hautoi tänään helle. Lämpömittari näytti "vain" 26 ºC (mikä sekin on tietysti 10 ºC enemmän kuin viime viikolla), mutta ilmankosteus teki ilmasta raskaan ja olosta vetämättömän.

Oloa helpotti hieman ruotsalais-pohjoismainen keidas, Affären.

Montmartren tuntumassa, osoitteessa 17, rue Duperré (metro Pigalle/Blanche) sijaitsevassa miniputiikissa on kaupan mm. Kallen mätitahnaa, korvapuusteja, ruotsinkielisiä pokkareita, ruotsalaisia sipsejä, turkinpippureita, vadelmaveneitä, Fazerin ruisleipää ja Fazerin sinistä. Siis lähes mitä vain pohjoismainen sydän halajaa.

Hautovan sään vuoksi en uskaltanut ottaa tällä kertaa mukaan paria karkkipussia enempää. Hintaa näille minipusseille kertyi yhteensä lähes 5 euroa, joten järin edullisille ostoksille ei Affärenissä pääse. Mutta mielelläänhän sitä maksaa vaikka pientä ylihintaa, jotta pääse välillä maistelemaan oikeita karkkeja, iänikuisten muoviesanssinmakuisten Haribojen sijaan.

---

Sydämistä puheen ollen...
Unikkoversumin MHH antoi kivan tunnustuksen/haasteen:

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Minun on ihan mahdoton nimetä viittä suosikkia, joten päätin esitellä muutaman tutustumisen arvoisen ulkosuomalaisen pitämän blogin (ei siis välttämättä suoranaisesti ulkosuomalaisblogeja), kas tässä (satunnaisessa järjestyksessä):

1.Vera(n) Italia
Italiaan kotiutuneen suomalaisen dekkarikirjailijan pohdintoja.

2. Kirjeitä keittiöstä
Herkullisia makupaloja ja tuokiokuvia Ranskasta.

3. Kotirouva Lontoossa
Maria kertoilee mukavan luontevaan tyyliin kotirouvaelämästään Lontoossa ja Nizzassa. Mukana myös paljon kuvia.

4. Usko, toivo ja virkkaus
Nimestä huolimatta "kysees' ei oo neuleblogi", vaan hersyviä huomioita ulkosuomalaisin silmin Ranskasta ja arjesta yleensä. Usein vieläpä runomitassa.

5. Calendula Officinalis
Lampaista tykkäävän, Ranskaan asettuneen ulkosavolaisbloggaajan kirjallisuusblogi.

Lukijamäärän katsoin Google-käyttäjäraadin lukijoista, jos sellainen oli näkyvillä.

Foire de Paris (Osa II: Saunatunnelmaa)

Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, poikkesin eilen Pariisin vuotuisilla messuilla. Kyseessä oli paitsi messujen viimeinen päivä, myös arkipyhä, joten väkeä riitti.

Messuvieraita kävi 12 päivän aikana 620 000.

Viime vuonna minut huijattiin mukaan samaisille messuille kertomalla, että näytteillä on paljon kaikenlaista sisustussälää. Poikkesimme tuolloin kuitenkin "alkuun vilkaisemassa" gastronomiaosastoa. Lopputuloksena oli, että havahduin ranskalaisten osteri-, juusto- ja lihapatojen jälkeen martiniquelaisten rommiboolikojujen ääreltä 15 minuuttia ennen messualueen sulkemisaikaa, se sisustussälä edelleen näkemättä. Kivaa oli, mutta lähtiessä vannoin, että ensi kerralla näkisin muutakin kuin gastronomiaa.

Tuolla jossain oli lava, jolla oli esiintyjiä. Musiikki sentään kuului mainiosti.

Kättäpidempää tungoksen raivaamiseksi japanilaisittain?

Sisustussälän jälkeen poikkesimme toki gastronomiapuolella tänäkin vuonna, mutta tukala tungos ja siitä juontunut trooppinen lämpö aiheuttivat sen, että ruokailut jäivät tällä kertaa väliin.

Baskeilla oli vientiä.

Cheesy.

Trooppisesta tungoksesta siirryimme saunaosastolle vilvoittelemaan. Esillä oli saunamökkejä joko porealtaalla tai ilman. Tai porealtaita joko saunalla tai ilman.

Kaikissa saunoissa oli Harvian kiukaat.

Kelpaisi, vaan minne tuollaisen sijoittaisi? Vaatekomerossa ei riitä ilmastointi ja parvekkeella on liikaa yleisöä...

Foire de Paris - (Osa I: sisustus)

"Tapahtuipa päivänä muutamana vuonna 1889, että Gustav Sandoz -niminen korukauppias otti yhteyttä lehdistöön kertoakseen sydäntään lähellä olleen suunnitelman: 'Eikö maailmannäyttelyä voitaisi jatkaa vuoteen 1890 ja sitä seuraaviin vuosiin, paremmin kaupan ja modernin teollisuuden tarpeita vastaavassa muodossa? Pariisin messut olisivat Länsimaiden suuret messut.'"

"Lehdistö innostui ajatuksesta: 'Pariisin messuilla kohtaisivat vuoden uudet keksinnöt ja uutuusnäytteet kaikkialta; se olisi kuin kansainvälinen edistyksen kongressi; valtava liikekeskus ja joukkokokous uusien ajatusten ja kaikenlaisten uutuuksien puolesta!', julisti Le Petit Parisien."

"Englantilaiset, italialaiset ja amerikkalaiset lehdet tutkivat kysymystä perinpohjin. Saksalainen lehdistö suhtautui suunnitelmiin skeptisesti, sillä hanketta epäiltiin haastajaksi tuolloin jo kukoistaneille Leipzigin messuille."

"Vuoden 1900 maailmannäyttelyn valmistelut kuluttivat kuitenkin kaikkien energian ja innostuksen. Vasta vuonna 1903 perustettiin Pelien ja lelujen ammattiliiton aloitteesta järjestelykomitea. Kaikkien aikojen ensimmäiset Pariisin messut avattiin maaliskuussa 1904."

Lähde: http://www.foiredeparis.fr/Presentation/Historique-de-la-Foire-de-Paris

Mikä: Foire de Paris - Pariisin messut
Missä: Porte de Versailles'n messukeskuksessa, metro/raitiovaunu Porte de Versailles.
Milloin: 27.4. - 8.5.2012. Messut järjestetään kahdesti vuodessa, syksyisin ja keväisin.

Sors de ta bulle, viens à Tulle !

Eilinen vaali-ilta oli kyllä varsinainen farssi. Ranskan tiedotusvälineissä pihdattiin vaalien tulosta Ranskan lakien mukaan klo 20.00 asti. Käytännössä kaikki tiesivät tuloksen kuitenkin jo paria tuntia aikaisemmin, sillä tulokset julkaistiin mm. belgialaisissa nettilehdissä. Ranskan televisiossa toimittajat yrittivät sitten luoda jännätunnelmaa klo 20.00 asti, vaikka taustalla pyörivistä tv-kuvista nähtiin, että Hollanden kannattajat juhlivat ja Sarkozyn kannattajat itkivät.

Parasta eilisessä lähetyksessä oli silti Tulle, joka pääsi maailmankartalle. Tai ainakin Ranskan kartalle. 

Kuvakaappaus hs.fi:n uutisesta eilisillalta. Kylä oli aamuun mennessä korjattu kaupungiksi.

Toisin kuin Hesarissa eilen ehdotettiin, Tulle ei varsinaisesti ole Hollanden kotikylä. Tulle ei nimittäin ole kylä, vaan 15 000 asukkaan pikkukaupunki, ja sitä paitsi Corrèzen departementin hallinnollinen pääkaupunki.

Tulle ei varsinaisesti ole myöskään Hollanden kotikaupunki, sillä Hollande on syntynyt Rouenissa ja käynyt koulunsa lukiosta asti Pariisissa. Hollande on kuitenkin profiloitunut 1980-luvulta asti Corrèzen paikallispolitiikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa aktiivista ravaamista seudun kaikenlaisissa kyläjuhlissa ja kissanristiäisissä.

Corrèze kartalla

Miksi juuri Corrèze? Yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt. Aloittelevan, nuoren poliitikon on tietysti huomattavasti helpompi luoda uraa ja jalansijaa Maalais-Ranskassa kuin Pariisissa. Corrèze lienee riittävän pieni, mutta riittävän suuri tähän tarkoitukseen.

Corrèzelaisia maisemia.

Hollande ei toki ole ensimmäinen corrèzelainen presidentti. Samalta alueelta ponnisti kahdelle kaudelle myös oikeistolainen Jacques Chirac. Myös Chirac on syntynyt Pariisissa, mutta sekä hänen molemmat vanhempansa että hänen vaimonsa Bernadette tulevat vanhoista corrèzelaissuvuista.

Sarrinin kylässä Corrèzessa sijaitsee myös Chiracin museo, jonne on kerätty hänen presidenttikaudellaan saamiaan lahjoja.

Corrèzessa Hollanden äänisaalis oli 64,86 %, Sarkozyn 35,14 %. Paikoin Hollanden osuus nousi korkeammaksi, esimerkiksi mieheni vanhempien kylässä Hollandea äänesti yli 80 % uurnalla käyneistä.

Tullelaisten voitonjuhlintaa eilen:

Hollande président : cris de joie à Tulle et à... par LeNouvelObservateur


Eilisiltaisessa voittopuheessaan Tullessa Hollande julisti: "Luotan Ranskaan!". Le Nouvel Observateurin toimittajan mukaan Tullen väkijoukko vastasi: "Olemme nyt Corrèzessa!".

Sitten soitettiinkin La vie en rosea, corrèzelaisittain haitarilla.

Pourquoi aimer la France ?

Sain hauskan haasteen Australian Sannabananalta. Aiheena on listata kolme ihanaa, hyvää ja positiivista asiaa asuinmaassaan. Ja onhan niitä, kaikesta tässä blogissa harjoitetusta yleisestä kitinästä huolimatta:

1. Monipuolisuus 

Kiinnostaako historia? Korkeakulttuuri? Taide? Urbaanielämä? Lasketteluloma vuoristossa? Patikointi luonnossa? Löhöloma maaseudulla? Rantaloma? Surffaus? Viinin-, samppanjan-, konjakinmaistelu?

Moni ei edes tule ajatelleeksi, miten monipuolinen maa Ranska on. Tarjolla on niin kovin paljon muutakin kuin Pariisi ja Ranskan Riviera. Joskus vitsaillaan kielitaidottomista ranskalaisista, jotka eivät vahingossakaan matkusta maansa ulkopuolelle. Mutta miksi ihmeessä matkustaisivat, kun maailmanympärimatkan voi tehdä Manner-Ranskaa ja Korsikaa kiertäen. Katso vaikka Yahoon kuvakavalkadi, jonka jokainen otos on kuvattu Manner-Ranskassa tai Korsikalla. Ja jos todella haluaa kiertää fyysisesti ympäri maailma, voi senkin tehdä Ranskassa, nimittäin Ranskan merentakaisilla alueilla.

2. La cuisine française

Itse asiassa ranskalaisen keittiön antimet eivät lukeudu omiin suosikkeihini. Makumatkailisin mieluummin Välimeren seudulla tai vaikkapa Kaakkois-Aasiassa. Ranskalaisessa keittiössä minua viehättää sen sijaan se aineeton osuus, joka pääsi Unescon aineettomaan perintöluetteloon vuonna 2010. Kyse ei ole niinkään siitä mitä syödään, vaan siitä miten syödään. Ranskalaiset juhlistavat nimittäin mielellään kaikenlaisia erikoistilanteita juhla-aterialla, joka koostuu yleensä aperitiivista, alkuruoasta, pääruoasta, juustosta, jälkiruoasta ja ehkä vielä digestiivihörpystä. Vähimmäismäärä on kolme ruokalajia: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. 


Unesco kuvaa listalle päässyttä ranskalaista gastronomista ateriaa kauniisti: 


"Se on juhla-ateria, joka yhdistää ihmisiä hyvän ruoan ja hyvän juoman ääreen. Gastronominen ateria korostaa yhteisöllisyyttä, makunautintoja sekä ihmisen ja luonnon antimien välistä tasapainoa."


Ylipäänsä ranskalainen ei syö elääkseen vaan elää syödäkseen. Hyvästä ruoasta ja hyvästä juomasta keskustellaan mielellään, eikä se edes kuulosta snobbailulta. Ruokailu on yhteisöllisyyttä, ei tankkaamista.

3. Ranskalaiset

Ranskalaislapset huvittavat turisteja Salersissa.

Joku minua vitsikkäämpi on joskus todennut, että Ranska on Euroopan Turku: tosi kiva paikka, mutta kun siellä on niitä paikallisia. 

Ranskalaisilla on oma, erikoinen huumorinsa ja asenteensa. Moni pitää ranskalaisia liian tylyinä ja ilkeinä, mutta satakuntalaiseen huumoriin kasvaneena tunnistan ranskalaisessa sarkasmissa paljon tuttua. Ranskalaiset eivät ehkä kykene samanlaiseen synkkyyteen kuin suomalaiset marraskuussa, mutta toisaalta ranskalaiset eivät ole myöskään teennäisiä tai tekopirteitä. Jos naama ei miellytä, sitä ei ujostella näyttää. Tai jos naama miellyttää, sekin kerrotaan.

Ja ranskalaisuuksia on tietysti lukemattomia erilaisia. On erilaisia alueellisia identiteettejä, eri uskonnoista juontuvia identiteettejä, eri kieliä äidinkielenään puhuvien identiteettejä. Ranskalaisuudessa ihastuttaa juuri monimuotoisuus, joka on voimissaan vuosisatoja jatkuneesta yhtenäistämispolitiikasta huolimatta.

-- 

En haasta ketään henkilökohtaisesti, mutta olisi tosi mielenkiintoista lukea muilta ulkosuomalaisbloggaajilta vastaavanlaista kertomusta uuden asuinmaan parhaista puolista!

Kortteja siellä ja kortteja täällä

Eilen illalla vängättiin läpi Ranskan presidentivaalien Se Ainoa Vaaliväittely. Studiossa oli François Hollanden ja Nicolas Sarkozyn lisäksi toimittajat Laurence Ferrari TF1-kanavalta ja David Pujadas France 2 -kanavalta. Toisin kuin suomalaisissa vaaliväittelyissä, toimittajien roolina ei ollut grillata ehdokkaita, vaan esittää ennalta määritellyt keskustelunaiheet ja ohjata keskustelua niiden mukaan. Käytännössä toimittajat olivat hiljaa lähes koko ajan. Tasapuolisuuden takaamiseksi ehdokkaiden käyttämä puheaika mitattiin ja näytettiin suuressa laskurissa katsojille. Mittaaminen ei tosin  käytännössä ollut mikään  helppo tehtävä, sillä iso osa väittelystä meni jonkinlaisen kuorohuudon merkeissä.

Väittely esitettiin suorana sekä Sarkozy-yhteyksistään kritisoidulla TF1-kanavalla että julkisen palvelun France 2 -kanavalla. Debatti keräsi televisioiden ääreen lähes 18 miljoonaa katsojaa ja innoitti yli puoleen miljoonaan twiittaukseen.

Itse kahlasin lähes kolme tuntia kestäneen vaaliväittelyn läpi seuraten toisella silmällä ruutua ja toisella twitterin neronleimauksia.

Parhaiten keskustelu ehkä tiivistyi näiden eläimellisten twiittareiden kommenteissa:

Ehdokkaat eivät olleet ehtineet puhua viittäkään minuuttia, kun natsikortti jo vilahti. Natsikorttia käytettiin tosin epäsovinnaisella tavalla: Sarkozy syytti Hollandea siitä että tämän kannattajat olivat syyttäneet häntä vaikka miksi, "mikseipä vaikka esimerkiksi Hitleriksi". Hollande vastasi syytökseen syyttämällä Sarkozyn kannattajien syyttäneen häntä vaikka miksi elukaksi.

Syvällisellä otteella siis edettiin.

Natsikortista edettiin muutaman mutkan kautta DSK-korttiin:

Sarkozy: "Minä en ota oppitunteja puolueelta, joka oli innokkaana valmis asettumaan Dominique Strauss-Kahnin taakse!"
Hollande: "Minäpä en nimittänyt Strauss-Kahnia IMF:ään!"
Sarkozy: "Minä tunnen hänet huonommin kuin sinä!"

Keskustelu jatkui epämääräisellä vänkäyksellä siitä, kumpi tunsi DSK:n ja hänen yksityiselämänsä paremmin, kumpi huonommin.



Quand DSK s'invite dans le débat Sarkozy /... par 20Minutes


Sama keskustelu tiivistettynä twiiteissä:

Viimeistä twiittaajaa mukaillen: suomalainen vaaliväittelykulttuuri alkaa taas näyttää ihmeen tasokkaalta.

Vappupäivittelyä

Aurinko suostui näyttäytymään vapun kunniaksi. Kaduilla istuskeli kielokaupustelijoita muutaman metrin välein. Kevät hymyili.

Aiheeseen liittymätön täytekuva.

Valitettavasti minulla ei ole tästä kaikesta yhtään kuvallista todistusaineistoa. Huomasin nimittäin heti kadulle päästyämme, että kannoin mukana pelkkää kameraa, ilman korttia. Puhelinkin oli kotona. Olimme kuitenkin kuulemma jo myöhässä lounaalta, joten en ehtinyt enää kivuta takaisin kotiin korttia noutamaan. Käytännön ihmisenä laskeskelin, että ehtisimme perille näppärämmin jalan kuin metrolla, sillä minun olisi pitänyt ladata metrokorttiin uusi kuukausi (ei, en ole niin pariisilainen, että Navigoni olisi suoraveloituksella). Niinpä koikkelehdin keväisen juhlavissa koroissa kovalla kiireellä puolisen kilometriä ravintolalle.

Ravintolan edustalla loppuosa seurueesta odotteli auringonpaisteessa hymyillen. Pöytä oli varattuna tasalta, mutta tarjoilija oli ensimmäisinä saapuneille sanonut, että joutuisimme odottelemaan pöytää hiukan. Odotteluaika venähti lopulta 45 minuuttiin, mutta meille tarjoiltiin odotteluajan lyhentämiseksi litseillä koristeltuja drinksuja aperitiiviksi.

Litseihin liittyvä kuva.

Muutamaa tuntia, drinksua, ateriaa, ruokaviinejä, jälkiruokaa ja pöydän hitaan vapautumisen vuoksi tarjoiltua digestiivilasillista myöhemmin olo oli niin pöhneän väsy, etten jaksanut ajatellakaan suuntaavani kauemmas kaupungille mielenosoituksia seuraamaan, vaan paarustin kotiin.

Alaovella tuli vastaan yläkerran toimittajapariskunta (töissä oikeistolaisessa Le Figarossa, raportoi meille aikanaan talon kyttääjänaapuri), kertoivat olevansa matkalla seuraamaan mielenosoituksen jäänteitä Bastille-aukiolle. Kotona riensin tietysti uteliaana tarkistamaan, kenen joukot Bastillelle kerääntyivät. Kävi ilmi, että ammattiliitot ja vasemmistohenkiset, siis näissä vaaleissa lähinnä Hollanden kannattajat.

Mielenosoituksien aiheuttamia häiriöitä Pariisin bussiliikenteelle vappupäivänä 2012.

Seuraavaksi analysoin tuttavien Facebookiin postaamia mielenosoituskuvia. Kuvia oli sekä Bastillelta että Trocaderolta, jonne Sarkozyn kannattajat olivat kerääntyneet vappupuheita kuuntelemaan. Kukaan ei julkaissut ainakaan Facebookissaan kuvia Opéralta, jonne Front Nationalin äänestäjät olivat kerääntyneet.

Uutispätkässä Marine Le Pen julisti äänestävänsä toisella kierroksella tyhjää. Puujalkojen ystävänä keksin oivan vitsin: "Marine Le Pen vote pour blanc. D'ailleurs, elle l'a toujours fait !".* Syystä tai toisesta kukaan muu ei näyttänyt olevan haltioissaan tästä oivaltavasta löydöstäni. Vähän myöhemmin Guignols-satiiriohjelma hyödynsi samaa vitsiä hieman eri muodossa. Päättelin, että minun pitäisi satsata uraan ranskalaisessa poliittisessa satiirissa.

Toinen litseihin liittyvä kuva.

* Voter blanc = äänestää tyhjää, kirjaimellisesti äänestää valkoista.