Murhamysteeri Pariisin metrosta

Halloweenin kunniaksi murhamysteeri vuosikymmenten takaa. Kyse on ensimmäisestä murhasta Pariisin metrossa.

On toukokuinen sunnuntai vuonna 1937. Pariisin metrolinjalla 8 sijaitsevan Porte Doréen metroasemalla ensimmäisen luokan vaunuun nousee kuusi matkustajaa. Vaunussa on heitä ennen vain yksi matkustaja: punahiuksinen nuori nainen, joka on pukeutunut vihreään leninkiin. Neito näytti torkkuvan valkoinen hattu silmillään.

Pariisin metro 1930-luvulta.

Metron nytkähtäessä liikkeelle nainen tuupertuu yllättäen metron lattialle. Eräs vaunuun nousseista sattuu olemaan lääkäri, ja hän kiirehtii auttamaan naista. Kauhukseen hän huomaa, että naisen kaulaan on isketty puukko. Uhri on vielä hengissä, mutta menehtyy ambulanssissa matkalla sairaalaan tajuihinsa tulematta.

Murhamysteeri hämmensi tutkijoita. Metro oli lähtenyt Porte de Charentonin päätepysäkiltä, jolta uhrinkin oli siis täytynyt kyytiin nousta, kello 18.27 ja metro saapui Porte Doréen asemalle kello 18.28. Nuori uhri ehti siis istua metrossa vain noin minuutin. Matkustajat molemmissa murhavaunua ympäröivissä vaunuissa vannoivat, ettei kukaan ole yrittänyt pyrkiä vaunuihin asemien välillä. Murhaajan on täytynyt tehdä verityönsä salamannopeasti näiden kahden metroaseman välillä ja poistua vielä liikkeellä olleesta vaunusta jalan. 

Murhaajan löytääkseen tutkijat ryhtyvät selvittämään uhrin taustoja. 

Laetitia Toureaux

Paljastuu, että uhri on nimeltään Laetitia Toureaux. Aostanlaaksossa Italiassa vuonna 1907 syntynyt Laetitia oli muuttanut perheineen Ranskaan ja mennyt sittemmin naimisiin ranskalaisen miehen kanssa. Mies kuitenkin kuoli neljän avioliittovuoden jälkeen.

Lähipiiri kuvaili Laetitiaa diskreetiksi, jopa salamyhkäiseksi. Työtoverit tehtaalta kuvasivat Laetitiaa ensin auttavaiseksi mallityöläiseksi. Tarkemmissa tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että Laetitia myös vakoili kollegoitaan ja toimi ilmiantajana työnantajansa laskuun. Vapaa-ajallaan kaunis Laetitia viihtyi tanssisaleilla ja baareissa, mutta sen lisäksi hän teki töitä myös italialaisyhteyksistä tunnetulle yksityisetsivätoimistolle. Murhahetkellä Laetitialla oli rakastajia kaksin kappalein. Molemmat olivat sotilaita valtion turvallisuuden kannalta keskeisissä kohteissa, toinen Toulonissa, toinen Maginot-linjalla.

Mistä oli siis kyse? Laetitian paljastaman työtoverin kostosta? Mustasukkaisuussurmasta? Vai oliko Laetitia kenties synnyinmaansa Italian leivissä toimiva vakoilija, joka koettiin turvallisuusuhaksi Ranskalle?

Vuosikymmenien ajan Pariisin metron murhamysteerin tutkimukset herättivät enemmän kysymyksiä kuin tarjosivat vastauksia.

Uusi Charenton Écoles -asema avattiin linjalle 8 muutama vuosi murhatapauksen jälkeen. Kuva noin vuodelta 1940.

Eräs mahdollinen ratkaisu saapui poliisille viimein vuonna 1962. Poliisi sai tuolloin nimettömän tunnustuksen kirjeen muodossa. Perpignanilaiseksi lääkäriksi itsensä esittelevä anonyymi tunnustaja aloitti kirjeensä seuraavasti:

"Herra komissaario,
En tiedä saatteko tämän kirjeen. Ehkä se ennen sitä heitetään hullun tekosina roskiin, ja niin olisi ehkä parasta. Muistatte ehkä Laetitia Toureaux'n murhan, joka tapahtui Porte de Charentonissa, metrossa, 16. toukokuuta 1937. Minä olen Laetitia Toureaux'n murhaaja."

Kirjeessään anonyymi kuvasi olleensa tapahtuma-aikaan nuori ja komea. Vastikään Perpignanista Pariisiin saapuneen opiskelijan leveä maalaismurre aiheutti kuitenkin nuorissa pariisilaisneitosissa lähinnä ivallista riemua. Tunnustaja kirjoitti kohdanneensa Laetitian Pariisin yöelämässä ja rakastuneensa tähän päätäpahkaa. Pari tapasi joitain kertoja, mutta Laetitia kohteli tunnustajaa lähinnä äidillisesti. Intohimoisen rakastunut nuori mies ei kestänyt sitä, että joutui jakamaan Laetitian muiden miesten kanssa.

Kohua herättäneestä murhamysteeristä on kirjoitettu mm. tämä kirja.

Tunnustuksessaan mies kertoo hankkineensa käsiinsä pelastushenkilöstölle tarkoitetun erikoisavaimen, jonka avulla hän kulki vaunusta toiseen. Vaunun vaihto onnistui muilta matkustajilta huomaamatta tavallisten matkustajien noustessa ja laskeutuessa asemalla.

Emme luultavasti koskaan saa tietää, onko kyseinen kirje totta vai hullun hourailuja. Kaunis Laetitia Yolanda Toureaux on joka tapauksessa haudattu perheensä hautaan Thiais'n hautausmaalle Pariisin esikaupunkialueelle. 

Ja tarina kertoo, että yksinäisen punahiuksisen neidon voi nähdä vaeltamassa yhä Pariisin metron käytävillä, Porte de Charentonin tienoilla...

Porte de Charentonin metroasema nykyään. Kuva: Greenski

Lähteinä mm. L'express, Paris unplugged ja Paris zigzag

The Parisianer

Pariisilaiset eivät varmaan koskaan tätä ääneen myöntäisi, mutta epäilen heidän olevan salaa kateellisia newyorkilaisille. Viinistä, tupakansavusta, katukahviloista ja ylimielisen snobista asenteesta huolimatta pariisilaiset eivät ehkä asukaan siinä kaikkein cooleimmassa metropolissa.

New York vilahtelee Pariisissa siellä täällä. Konseptimyymälä Mercissä oli hiljattain MoMa-teemaviikot. Pariisilaiset haluavat noutaa lounaansa newyorkilaisittain food truckista. Éclairien tai macaronien sijaan maistuukin les cupcakes. Iänikuisen täytetyn patongin sijaan täytetty bagel. New York -henkisyys on vuodesta toiseen trendikästä sisustuksessa. Kahteen kaupunkiin rakastunut Vahram Muratyan teki kirjaksi asti ulottuneen taideprojektin, jossa New Yorkin ja Pariisin erot ja yhtäläisyydet korostuivat.

Oli vain ajan kysymys, milloin The New Yorker suorastaan ikonisine kansikuvineen päätyy pariisilaisten New York -fanien kynsiin.

Projektin nimi on The Parisianer, ja sen verkkosivuilla projektin ydinajatusta kuvataan seuraavaasti:

"Kuvittele pariisilainen aikakauslehti, The Parisianer. Miltä näyttäisivät sen kannet ja millaisia tarinoita se kertoisi Pariisista? Tämän kuvitteellisen lehden kansikuvien kautta 100 taiteilijaa ilmaisee käsityksensä Pariisista. Taiteilijoiden näkemykset vaihtelevat runollisesta pisteliääseen ja humoristisesta realistiseen."

Kun newyorkilainen cool yhdistyy pariisilaiseen chic:iin, lopputulos ei voi olla kuin onnistunut.

Mm. Pariisin kaupungin tukemaan projektiin kerätään myös varoja joukkorahoituksen keinoin. Työt esitellään 20. - 23.12.2013 näyttelyssä Cité des Arts de Paris'ssa, ja niistä julkaistaan kirja.

Lisää kuvia kurkisteltavissa mm. Ranskan Ellen sivuilla, projektin Facebook-sivuilla tai projektin verkkosivuilla. 

Fransujen Fantasiat eli Ken on heistä kaikkein kaunein?

Makuasioita ja stereotypioitahan nämä, mutta minusta ranskalaiset ovat kyllä noin ulkonäöllisesti yksi maailman viehättävimmistä kansakunnista. Niin miehet kuin naisetkin. Siksi oli mielenkiintoista lueskella Opinion Matters -instituutilla teetettyä kyselytutkimusta, jossa mitattiin, keitä ranskalaisia ranskalaiset itse pitävät kaikkein vetävimpänä.

Oli hauska huomata, että parikymppiset silikonibimbot tai muskelimiehet eivät ranskalaisten fantasioissa juuri juhli, heihin puree näköjään pikemminkin nelikymppisten elämäkokemuksen myötä hankittu charmi.

Naiset:

5. Vanessa Paradis

No totta kai ihana nelikymppinen Vanessa kuuluu tälle listalle hammasrakoineen, hentoisine vartaloineen ja hunajaisine äänineen. Johnny Depp on kyllä ääliöiden ääliö.

Vanessa Paradis vuonna 2010. Kuva: Baptiste Roussel

5. Karine Le Marchand

Vanessan kanssa jaetulle vitossijalle nousi burundilais-ranskalaiseen perheeseen 45 vuotta sitten syntynyt Karine. Hän aloitti uransa mallina, mutta on viime vuodet toiminut tv-juontajana. Viime vuosina Karinea on työllistänyt erityisesti paikallinen versio Maajussille morsian -tosi-tv-sarjasta, jonka promokuvissa hän alla virnistelee.

Karine Le Marchand

4. Carole Bouquet

Ikinuori 56-vuotias Bouquet pyörii yhä ranskalaisten päiväunissa. Jännää kyllä, ketjussa polttanu Bouquet näytti minusta jo parikymppisenä Bond-tyttönä 1970-luvulla vähintään vuosikymmentä vanhemmalta. Minusta tämä on aika yleinen ilmiö ranskattarilla: nuorena he eivät ole välttämättä erityisen viehättäviä, mutta heidän charminsa jalostuu vuosikymmenten saatossa kuin vuosikertaviinillä konsanaan.

Carole Bouquet vuonna 2012. Kuva: Frantogian

3. Marion Cotillard

38-vuotias Cotillard taitaa olla kansainväliselle elokuvayleisölle tutuin Inceptionista ja erityisesti Pariisin varpunen -elokuvasta, jossa hän näytteli Edith Piafia Oscarin arvoisesti. Cotillard on kyllä karismaattinen ja vaikuttava, mutta minusta hän on syystä tai toisesta pikemminkin pelottava kuin ihana.

Marion Cotillard vuonna 2010. Kuva: Ninha Morandini

2. Jenifer Bartoli 

Star Academy -tosi-tv-laulukisasta kuuluisuuteen ponnistanut ja sittemmin mm. Ranskan The Voicea tuomaroinut Jenifer on kohta 31-vuotias laulajatar ja minusta ehkä listauksen klassisesti kaunein neitonen. Tosin minusta hän oli viehättävämpi ennen sitä mystistä ilmiötä, joka mm. hänen nenälleen tapahtui. Jenifer itse kieltää tiukasti olleensa kauneusleikkauksissa, mutta kukin voi arvioida kuvia esim. täältä. 

Jenifer vuonna 2013. Kuva: G. Garitan

1. Sophie Marceau

Voilà, ranskalaisten päiväunien kohde numero yksi on 46-vuotias näyttelijätär Sophie Marceau, jonka vilahti 1990-luvulla mm. Bond-tyttönä ja Braveheart-elokuvassa. Sophien vuosikymmeniä jatkunut suosio ei tunnu laantuvan. Kuten joku saattaa muistaa, hänet valittiin myös hiljattain 3. suosituimmaksi ranskalaiseksi.

Sophie Marceau vuonna 2007. Kuva: Andrey Lunin

Miehet:

5. Gad Elmaleh

Elmaleh on 42-vuotias marokkolaissyntyinen koomikko, joka Marceaun tavoin pärjäsi hyvin suosituinta ranskalaista äänestettäessä. Liekö Elmalehin salaisuutena terävä huumorintaju vai pistävänsiniset silmät, mutta ainakin hänen vetovoimansa on riittänyt Monacon Charlotte Casiraghin lapsen isäksi asti.

Gad Elmaleh vuonna 2011. Kuva: Grégory Bellemont

4. Vincent Cassel

46-vuotias näyttelijä Vincent Cassel ei sinisistä silmistään huolimatta ole kyllä minusta millään tapaa komea, pikemminkin rujo. Vetovoimainen hän kyllä on, eipä eräs maailman kauneimmista naisista olisi kai muuten hänen kanssaan naimisiin mennyt ja lapsia hankkinut.

Vincent Cassel vuonna 2010. Kuva: Rochus Wolff

3. Tony Parker

Pitkille monimiljönääriurheilijoille riittää varmasti ottajia. Esim. Tony Parker kelpasi Eva Longorialle, kunnes jäi kiinni vehkeilystä muiden naisten kanssa Evan siron selän takana. Ranskassa kasvanut Parker on muuten syntynyt Belgiassa hollantilaiselle äidille ja amerikkalaiselle isälle, joten en nyt tiedä, edustaako hän varsinaisesti ranskalaista mieskauneutta.

Tony Parker vuonna 2010 silloisen vaimonsa Eva Longorian kanssa. Kuva: LGEPR

2. Jean Dujardin

41-vuotias Jean Dujardin nyt on ainakin klassisen komea mies, että sikäli ymmärrettävä valinta tälle listalle. Tosin olen jotenkin saanut hänestä julkisuudessa niin harmittoman hömelön vaikutelman, ettei hän kyllä ainakaan omiin päiväuniini mahtuisi. Varsinkaan, kun Dujardiniä on ylipäänsä mahdoton kuvitella ilman hänen pellavapäistä vaimoaan, Alexandra Lamya, joka tuntuu olevan aina siellä missä miehensäkin.

powered by Fotopedia

1. Guillaume Canet

Miesten ykkökseksi kipusi naisten kolmosen elämänkumppani, nelikymppinen Guillaume Canet. Eikä kyllä paha valinta millään muotoa. Jos Canet'n ja Cotillardin yhteiskemia kiinnostaa, kannattaa katsoa hieman erilainen rakkauselokuva, Rakasta jos uskallat (Jeux d'enfants). Elokuvan filmauksen aikoihin Canet tosin oli yhä naimisissa Diane Krugerin kanssa.

Guillaume Canet vuonna 2010. Kuva: Yann Caradec

Koska ranskalaiset ovat osittain väärässä ja minä täysin oikeassa, kerron teille, keitä kaikkia listalta minusta ehdottomasti puuttuu:

1. Huippumalli ja näyttelijätär Laetitia Casta, joka on toiminut mallina myös Ranskan symbolille Mariannelle. 

2. Leïla Bekhti, lähes kolmekymppinen, ihanan mustasilmäinen näyttelijätär, joka on syntynyt Pariisin esikaupunkialueella algerialaistaustaisille vanhemmille.

3. Améliesta tuttu Audrey Tautou, joka ei taida esittelyjä kaivata. Syystä tai toisesta Audrey ei muuten tunnu olevan erityisen suosittu tai rakastettu näyttelijätär Ranskassa (katso kommentteja hänestä ranskaksi esim. täällä).

4. Eva Green, kolmekymppinen ruotsalaisen hammaslääkärin ja ranskalaisen näyttelijätär-kirjailijattaren tytär, joka on minusta valkokankaalla yhtä pelottava kuin Marion Cotillard, mutta sen lisäksi vielä hurmaava.

5. Delphine Wespiser, vuoden 2012 Miss Ranska. Koska kyllähän tälle listalle piti joku parikymppinenkin saada. Ja Wespiser nyt on vaan piirteiltään klassisen kaunis.

Kunniamaininta: Hengästyttävän kaunis näyttelijätär Mélanie Laurent (jonka katse tosin on melkein yhtä pelottava kuin Eva Greenilla ja Marion Cotillardilla).

Syystä tai toisesta miesten listaa olikin huomattavasti vaikeampi laatia, mutta yritetään nyt, tasa-arvon nimissä...

1. Kolmekymppinen näyttelijä Cyril Descours on kaunis mies, jos siis sellaisesta herkän runollisesta miestyypistä pitää.

2. Lyonin jalkapallojoukkueessa pelaava Yoann Gourcuff on ainoa hyvä syy seurata ranskalaista potkupalloa. Tai potkupalloa ylipäänsä. Piste.

3. Melkein nelikymppinen Raphaël Haroche taitaa olla liiankin kaunis mies, jotta voisi olla vakavasti otettava laulaja tai lauluntekijä.

4. Uimari Camille Lacourt ei edusta omaa miesmakuani sitten ollenkaan, mutta onhan hän nyt ulkonäöltään kiistatta klassisen komea mies.

5. Klassisen komean ulkonäön lisäksi Harry Roselmack pääsee listalle rauhallisen karismaattisen olemuksensa ansiosta. Nelikymppinen Roselmack on toimittaja ja uutisankkuri.

Kunniamaininnat: Paikallisesta Top Chef -kisasta julkkiksiksi nousseet Norbert Tarayre & Jean Imbert ovat symppiksiä ja osaavat sitä paitsi laittaa ruokaa. Mitäpä muuta voisi tyttö toivoa?


Entäs siellä ruudun takana? Miltä oma listasi näyttäisi? Vai ovatko ranskalaiset sinun makuusi turhan rujoa kansaa?

---

Lähteitä: RTL, People Premier ja Pure people.

Raclettea ja kellarikoti

Kesähelteillä tekee mieli syödä kevyesti, mutta näin talven lähestyessä tarkenee taas pitkästä aikaa kaivaa raclette-vehkeet esille. Kuluneena viikonloppuna kävimme racletoimassa kaveripariskunnan luona.

Joo, keitettyjä perunoita ei oikeasti kuuluisi säilyttää kuumalla levyllä, mutta pysyvätpä näin pidempään lämpiminä. Ja niistä lähti hassu ääni.

Juusto sulaa.

Kohta kasvaa luusto.

Juustosulaa.

Juustot sulaa.

Ruokajuomaa ja höyryäviä patoja.

Ja loppuun pieni mutta pirteä kahvi.

Esitellään nyt vähän kavereiden kotiakin, jonka he hiljattain ovat itselleen kunnostaneet.

Sisäänkäynti on katutasossa, pienellä, somalla sisäpihalla. 

Buttes Chaumontin tuntumassa, 1800-luvulla rakennetussa talossa sijaitseva huoneisto oli pariskunnalle varsinainen löytö. Remontoitavaa riitti, mutta neliöhinta jäi perusteellisten kunnostustöidenkin jälkeen suhteellisen edulliseksi Pariisin ja alueen yleiseen hintatasoon nähden.

Katutason kerroksessa on avokeittiö ja olohuone sekä tilava kylpyhuone.

Yläkerta on viihtyisä ja moderni, mutta erityisen kiinnostava on asunnon kellarikerros, jonne on rakennettu makuuhuone ja lastenhuone.

Yläkerrasta tulevien portaiden alla on pieni kirjahylly. Huomaa myös aito ja alkuperäinen 1980-luvun Nintendo.

Kellarikerros ei ollut aikaisemmin asuinkäytössä, vaan ihan vain kellaritilana. Kaverimme halusivat luonnollisesti nekin neliöt hyötykäyttöön. Urakka oli iso, mutta lopputulos kyllä palkitsee harmaat hiukset.

Holvikaarikattoinen alakerta on kodikas kuin hobitin kolo.

Lastenhuoneen katossa kulkeva putki on koristeltu kukkasin.

Pirteänoranssi väriläikkä lastenhuoneessa.

No mutta kukas se siellä saapastelee?

Minä kävelin oviaukosta kumartumatta, mutta pitkän ihmisen kannattaa pitää varansa.

Kellari ei kuulemma ole erityisen kostea, vaikka niin voisi kuvitella. Päivisin nurkassa hyrrää silti kosteudenpoistin. 

Kiviseinän ikävä puoli on kuulemma ainoastaan vaalea pöly, jota se tuottaa. Huoltotoimenpiteenä seinät ja katot harjataan perusteellisesti noin kerran viikossa ja harjauksen nostattama pöly imuroidaan sitten pois.

Kippis ja kiitos!

Torni 13

Silläkin uhalla, että toistan itseäni, niin kiroanpa taas Pariisin jonoja. 

Tällä hetkellä pariisilaiset jonottavat innolla jopa purkutuomion saaneeseen taloon. Jonot kyseiseen pytinkiin ovat venyneet jopa kuusituntisiksi.

Kyseessä on sellainen ruma neuvostohenkinen tornitalopläjäys, joka sietääkin purkaa jo ihan pelkän rumuutensa vuoksi.

Paitsi että kyseiseen taloon on tehty määräaikainen, kuukauden kestävä katutaidenäyttely. 100 valikoitua katutaiteilijaa eri maista on luonut taloon taidettaan, joka katoaa ikiajoiksi tämän kuun lopussa. Taide-elämys kattaa 4500 neliötä, 9 kerrosta ja 35 huoneistoa.

Koko kuukauden olen yrittänyt vierailua ohjelmistooni ympätä, mutta nyt alkaa näyttää vakavasti siltä, ettei ikä, aika tai terveys riitä jonotteluun, oli taide-elämys sen päässä millainen hyvänsä. Siksi ajattelin jakaa vinkin blogissa, sikäli mikäli lukijoiden joukkoon on osunut joku sellainen, joka ei tästä tilaisuudesta vielä tiedä, ja sattuu osumaan Pariisiin ennen kuun loppua.

Sisäänpääsy on ilmainen, eikä sisätiloissakaan kuulemma kaupata mitään. Jonotuksen jälkeen tungoksen pitäisi sisätiloissa olla maltillinen, sillä ihmisiä päästetään sisään rajoitetuissa ryhmissä.



La Tour 13
5, rue Fulton
Avoinna yleisölle joka päivä paitsi maanantaisin klo 10 - 20 lokakuun loppuun asti.
Metro: Quai de la Gare

Pyöräilevä pupu ja muita Batignollesin aarteita

Huomasin tuossa joskus, ettei tässä blogissa olla juuri pyöritty 17. kaupunginosassa. Koska Pariisissa on nautittu varsinaisesta jälki-intiaanikesästä aurinkoineen ja parinkymmenen asteen lämpötiloineen, niin pakkohan tämä suuri vääryys oli korjata ihan kuvaoksennuspostauksella. Oppaakseni lähti korttelissa asuva kaverini.

Avenue de Clichyä (numerosta 154) ja rue de la Jonquièrea yhdistävä Cité des Fleurs on hiljainen, autoliikenteeltä suljettu kadunpätkä, jonka varrella kohoaa 1800-luvun kaupunkiasuntoja, joissa on nykyisin yksityisasuntojen lisäksi mm. taiteilija-ateljeita. Kontrasti hälyisään ja paikoin hieman suttuiseenkin avenue de Clichyyn on huima. Näyttelijätär Catherine Deneuve syntyi tämän kadun varrella 1943.

17. kaupunginosa tunnetaan erityisesti Batignollesin korttelista, joka alkaa avenue de Clichyn itäpuolelta. Batignolles on tällä hetkellä yksi Pariisin suosituimmista ja varmasti viihtyisimmistä asuinalueista. Pariisilaista kylätunnelmaa ja hurjasti pieniä putiikkeja. Ei liian siloteltua, muttei liian suttuistakaan. Nuorekasta ja trendikästä, muttei äärihipsteriä.

Marché Batignolles eli Batignollesin kauppahalli ei ehkä ole Pariisin pittoreskein, mutta monipuolinen paikallisten suosima ostospaikka kuitenkin.

Libanonilaistiskin oliivialtaita koristavat kukat ja palmut.

Kauppahallissa on vegaaniravintolan lisäksi mm. sushiravintola.

Kauppahallilta matka jatkuu rue des Moinesille, jonka varrella sijaitsee esimerkiksi tämä pieni sarjakuvakauppa, BD Phil. Kauppaa pitävä miekkonen on kuulemma erittäin innostunut ja asiantunteva, ja neuvoo ja auttaa mielellään kaikenlaisissa sarjakuviin liittyvissä kysymyksissä.

Rue des Moinesin päässä odottaa kaunis puisto, square des Batignolles.

Puistossa on paitsi lasten leikkipaikka, myös aidattu alue petankkipapparaisille.

Syysterasseja place du Docteur Félix Lobligeois -aukiolla, puistosta tullessa valkoisen Sainte Marie des Batignolles -kirkon oikealla puolella.

Löytöjä place du Docteur Félix Lobligeois'n vanhan tavaran liikkeessä.

Sainte Marie des Batignollesin kirkko on näköjään rakennettu vähän vinoon. Tämä kuvaajahan ei ole koskaan vinossa.

Seuraavaksi tiemme vei rue des Damesille. Kadun varrella on baareja...

...taidetta...

...lisää pieniä baareja...

Ja juuri kun olin kuvaamassa transvestiittien pukeutumiseen erikoistunutta liikettä - alueella pyörii yöaikaan runsaasti transvestiitteja - ...

...ohitseni pyöräili vaaleanpunainen kani.

Rue des Damesilta matka jatkui rue Lermercier'lle, jolla vastaan tuli kuvan pirteänsininen julkisivu.

Puodin nimi on Koti, ja sitä pitää suomalainen Sari. Kaupan on uniikkien käsitöiden lisäksi tilauksesta suomalaisia herkkuja.

Hyvä kulmaus.

Rue Lemercier'ltä matka jatkui vasemmalle rue Legendrelle.

Luonnonkukkia ja biodynaamista viiniä.

Osoitteessa 92, rue Legendre sijaitsee hieman hintava mutta ah niin söpö Le Pestacle de Maëlou, sisustusliike lapsille.

...ja lisää herkkuliikkeitä...

Muuta:
Lauantaisin klo 9 - 15 Batignollesissa järjestetään maineikas luomutori.

Metro: Brochant/La Fourche/Place de Clichy/Rome