Viime yön unet jäivät vähiin. Syynä ei ollut Pariisin viimein saavuttanut helle, eivätkä edes palomiesten tanssijaiset, vaan omituiset räjäytysäänet, jotka ovat jatkuneet meidän nurkilla nyt muutaman päivän. Alkuun ounastelin, että joku jossain tekee rakennustöihin liittyviä räjäytyksiä, mutta viime yönä viimein oivalsin, että "ilo"tulitteitahan siellä paukutellaan.
Katkonaisten unien vuoksi en viitsiytynyt taaskaan katsastamaan kansallisjuhlapäivän paraatia Champs Élysées'n nurkille, vaan tyydyin seuraamaan kulkuetta televisiosta perinteikkäästi sängyllä pötköttäen.
Ikään kuin juhlan kunniaksi verkkojulkaisu Gentside kokosi sivustolleen 10 stereotypiaa, joista ranskalaiset tunnetaan ulkomailla. Kuulostaako tutulta?
 |
| Kuvituskuvat on läiskitty 2. kaupunginosassa sijaitsevassa Passage du Caire -käytävässä. |
No joo, suomeksihan klisee kuultaa jo nimestä. Mutta kuten moni ehkä jo tietää, ranskikset eli ranet ovat itse asiassa belgialainen luomus jostain 1600-luvulta. Vaikka Ranskassa tosin kerrotaan kuulemma myös romanttista tarinaa ranskalaisten perunoiden synnystä Pariisin silloilla suuren vallankumouksen pyörteissä - tietysti.
9. Ranskalaiset ovat luisevan laihoja
Tunnustakaa pois, ensimmäinen mielikuva ranskalaisesta on sellainen kalpea ja luisevan laiha tyyppi, joka puhaltelee savukiehkuroita jostain tumman ja paksun hiuspehkonsa takaa. Minäkin uskoin vakaasti ranskalaisnaisten alipainoisuuteen, kun kokemukseni perustui vielä St. Tropez -saippuasarjaan.
Jokainen
8. Ranskalaiset ovat laiskoja
Aika moni tuntuu ihan oikeasti uskovan, että työpaikoilla ranskalaiset lähinnä vetävät lonkkaa tai lounasviiniä. Tämä ei tietysti ihan pidä paikkaansa. Tuntimäärissä mitattuna ranskalaiset työskentelevät keskimäärin 1476 tuntia vuodessa, mikä on vähemmän kuin vaikkapa suomalaisten 1684 tuntia, mutta enemmän kuin vaikka saksalaisten 1413 tuntia. Eikä tilasto sinällään kerro käytännön arjesta yhtään mitään. Tuntemani pariisilaiset tekevät lähes poikkeuksetta pitempiä työpäiviä kuin tuntemani suomalaiset. Jos siis käyvät töissä.
Ja sitä paitsi, ranskalaiset ovat tuottavia. Ranskalaisen työtunti tuotti vuonna 2011 keskimäärin 45,4 euroa, enemmän kuin esimerkiksi saksalaisten (42,3 euroa) tai ruotsalaisten (44,4 euroa), ja huomattavasti enemmän kuin euroalueen keskiarvo (37 euroa).
7. Ranskalaiset ovat epäkohteliaita
Kaikkihan tuntevat ranskalaisten arrogantin maineen. Ranskalaisturistit on taidettu muutamaankin otteeseen äänestää epämiellyttävimmiksi turisteiksi. Uusi tieto minulle sen sijaan oli, että Australiassa ranskalaiset nuoret reppureissarit ovat niin epämiellyttävää väkeä, että heistä on juontunut myymälävarkaudelle uusi termi, French shopping.
Kuulostaa uskomattomalta, sillä omien kokemusteni perusteella ranskalainen nuoriso ja nuoret aikuiset ovat huomattavasti kohteliaampia ja kunnioittavampia kuin vaikkapa suomalaiset ikätoverinsa. Australia on ilmeisesti niin kaukana maman:in helmoista, että siellä uskalletaan ryypätä, rellestää ja vastustaa kaikenlaisia auktoriteettejä. Ranskalaiset, joiden kanssa olen aiheesta puhunut, ovat selittäneet, että osasyynä on ehkä se, että keskivertopierre nauttii sääntöjen rikkomisesta, vähän vallankumouksen henkeen. Ja toisekseen, ääliöitä on kuulemma paljon myös ranskalaisten joukossa.
Tarina on kuulemma peräisin toisen maailmansodan ajalta, jolloin liittoutuneiden sotilaat hämmästelivät karvaisia ranskattaria. Kumma kyllä, naisilla ehkä oli sota-aikana muutakin tekemistä kuin höylätä ylimääräistä karvoitustaan. Sitä paitsi, karvahöyläfirma Braun paljastaa, että ranskattaret ajelevat karvojaan kiivaammin kuin vaikkapa saksalaiset.
5. Ranskalaiset luovuttavat jatkuvasti
"Mikä on lyhyin koskaan kirjoitettu kirja?
"Ranskalaiset sotasankarit"
--
"Miksi Nike pitää Ranskan armeijasta?"
"Koska sota-aikana se on merkittävin juoksukenkien kuluttaja"
Juu-u, toisen maailmansodan aikaan osa Ranskasta luovutti saksalaisille, vaikka Iso-Britannia piti pintansa. Mutta oikeasti Ranskanmaalla on hyörinyt myös toinen toistaan urheampaa sapelinheiluttajaa, jo Gallien päivistä alkaen.
Varmasti joo. Erittäin harvoin siihen todellisuudessa törmää, kukaan ei sitä ole minulle kotonaan tarjonnut, eikä se ravintoloiden ruokalistoillakaan mikään päivittäinen ilmiö ole, kuten vaikka etanat. Näiden kymmenen vuoden aikana, jotka olen Ranskan kanssa tiivisti ollut tekemisissä, olen syönyt sammakkoa tasan kerran. Se tapahtui kiinalaisravintolassa, jossa luulin tilanneeni kanaa. Ja kanalta ne sammakonreidet sitten maistuivatkin.
3. Ranskalaiset haisevat pahalta
Joo, helteessä pariisilaisessa ruuhkametrossa on aistittavissa omanlaisensa aromi, mutta sitä on tuottamassa myös jokunen turisti. Todellisuudessa ranskalaiset käyvät useammin suihkussa kuin vaikkapa suomalaiset.
2. Ranskalaiset ovat pieniä
Gentside selittelee, että tämä stereotypia polveutuu Napoleonista. Ja että tilastollisesti ranskalaismiehet ovat keskimäärin 176 cm pitkiä, eli pidempiä kuin vaikka saksalaiset (175 cm). Todellisuudessa minä alle 160 cm:n pituuksineni tunnen Suomen ja Ruotsin jälkeen itseni Ranskassa viimein suunnilleen normaalipituiseksi.
Baskeria näkyy Pariisissa nykyään lähinnä monumentteja vahtivien solttupoikien päässä. Raitapaitatrendiä on ollut liikkeellä taas ranskattarillakin, mutta ranskalaismiehillä sitä näkyi viimeksi pari vuotta sitten, kun Jean-Paul Gaultier puki jalkapallomaajoukkueen raitapaitoihin.
Viini ja patonki sen sijaan eivät ole kliseitä, vaan ranskalaiselämän kulmakiviä. Kuin sauna ja ruisleipä Suomessa.
P.S. Sitä Oikeaa ja Virallista ilotulitusta ehtii tänään vielä ihailemaan, jos Pariisissa sattuu oleskelemaan. Parhaat näkymät avautuvat Trocadérolta, Seinen rannalta ja Montmartrelta. Minä jätän ilotulitukset väliin, ja rynnistän kansallispäiväaperolle melkein naapuriin.
Hauska lista :).
VastaaPoistaPariisin seudulla lihavien määrä vaikuttaa mielestäni paljon kotia pienemmältä mutta kun menee vaikka Ranskan ja Belgian rajamaille, niin johan niitä pulleita perheitä löytyy.
Patonki ja viini mieluummin kuin ruisleipä ja sauna. Kumpaakaan en yleensä kaipaa reissuissa, meidä sauna kun on ollut jo muutaman vuoden varastona tilanpuutteen takia.
Totta, maalla on kyllä tukevaa väkeä, vaikka täällä Pariisissa katukuva on melko siroa noin keskimäärin.
PoistaMinulle kelpaavat kaikki neljä! :D Aika vähän mä Suomessa asuessa saunassa kyllä kävin, mutta nyt sinne on aina välillä ikävä. Paitsi ei juuri nyt, kun meillä on helteiden vuoksi aika saunamaiset tunnelmat kotosalla muutenkin... ;)
Allons enfants! :)
VastaaPoistaRunsas parikymmentä vuotta sitten satuin olemaan Ranskassa kansallispäivänä. Isäntäväki vähän tuhahteli koko päivälle, Marseljeesikin todettiin turhan sotaisaksi, mutta veivät sentään meidät katsomaan ilotulitusta, joka olikin aika näyttävä, vaikkei Pariisissa oltukaan.
Juu, nuo Marseljeesin sanat ovat kyllä aika järkyn veriset, kun niitä oikein alkaa kuunnella. Varsinkin jossain urheiluottelussa, kun stadionillinen faneja hoilottaa: "Marssikaamme, marssikaamme, kunnes epäpuhdas veri kastelee peltomme!", ja sitä rataa. :D Niistä sanoista ja niiden muuttamisesta käytiin täällä jokunen vuosi sitten suurehkoa debattiakin, mutta eipä niitä sitten koskaan tultu muuttaneeksi.
PoistaHauska kirjoitus :) Toinen visiitti Pariisissa takana, tällä kertaa nautin tunnelmasta ihan eri tavalla! Mitä noihin sammakoihin tulee, me törmättiin niihin ekalla reissulla heti ensimmäisessä ravintolassa :D
VastaaPoistaKiva että reissu oli onnistunut! :) Ja aika huvittavaa, että te törmäsitte heti alkuun sammakoihin, ja minä en sitten millään. :D Tulitko maistaneeksi? Mä itse asiassa tykkäsin niistä kiinalaispaikan sammakonreisistä. Tosin en niin paljoa, että olisi kauhea hinku tilata uudestaan... ;)
PoistaTunnustan kohdat 9, 7 ja 1 (tosin raitapaidoista en ole kuullutkaan)! Muutamat kohdat (esim. 8 ja 5) aiheuttivat lähinnä ihmetystä. Tuommoisia en ole ennen kuullutkaan.
VastaaPoistaYritän tässä paraikaa kuvitella mielessäni pienen, luisevan ja pahalta haisevan ranskalaisen (ei perunan), jolta tursuaa hihansuista julmetun pitkät kainalokarvat. :-D
No aika monet noista tuntuvat olevan angstisten anglosaksien omia luomuksia. ;) Mutta tuo sun mielikuvasi siis kyllä vastaa yksi yhteen tuota katukuvan todellisuutta! :D
PoistaSatuin minäkin kerran olemaan kansallispäivän viikoloppuna vierailulla Pariisissa exän, siskovainaan ja serkun tyttären kanssa. Meillä oli oikein hauskaa. Katsottiin paraatia Chaps Élyséellä, mutta ei nähty 6.rivistä muuta kuin selkiä, ja ostettiin jonkinlainen periskooppi myyjältä, että nähtiin sentään jotakin liikkuvan. Illalla istuttiin sitten Sacré Coeurin portailla ilotulitusta ihailemassa ja elämä oli auvoista. Täytyy sanoa, että ranskalaiset eivät olleet lainkaan epäystävällisiä, päin vastoin, erittäin kommunaikatiivisiä, kun tämä miespuolinen "haaremin" vartija lähti muonaa meille etsimään. Oltiin nuoria ja nättejä ja Ranskan pojat uteliaita, mitä kieltä me kikatettiin, kun ei ranskaa sanaakaan osattu. Jäi hauskoja muistoja.
VastaaPoistaHuh, huh, kukanhan noita kliseitä ja ennakkoluuloja onkaan oikein keksinyt. En ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Asun tässä Elsassin rajanaapurissa ja tuttavapiiriini kuuluu ranskalaisia.Ranskalaisiahan elsassilaisetkin ovat. Puhuvat niin ihanalla pehmeällä aksentilla saksaa kuten luxemburgilaisetkin esim. Jean Claude Junker.
Saattaa olla niin, että "paremmissa piireissä" ranskalaiset ovat arrogantteja, mutta minä en niissä liikukaan.Puhun ranskaa nykyään sujuvasti n. 100 sanaa ja ymmärrän toisen saman verran.
Monilla matkoillani Ranskan maalla tapaamani ainoa epäystävällinen ihminen oli kerran Atlanttin rannoilla auton rekisteristä päätellen peräti belgialainen, joka sätti minua selvällä saksan kielellä pysäköimisen takia. Minulla oli saksalainen rekisteri, mutta en valitettavasti ymmärtänyt juuri silloin sanaakaan saksaa vaan kehoitin suomeksi ukkelia ottamaan hiukan rennommin, sanoin ja nostin kytkintä. Siitä on etua, että ei osaa ja ymmärrä kieltä, niin ei ymmärrä epäystävällisyydenilmaisujakaan.
Tässä rajamaakunnassa Pfalzissa on harrastettu ahkerasti jo 50 vuotta tapaamisia puolin ja toisin kummikaupunkien kesken, joita on eri puolella Ranskaa. Burgund on Rheiland-Pfalzin osavaltion ystävyysmaakunta. Schengenin sopimus poisti sitten onneksi rajakontrollit. Ranska on kouluissa 1. tai 2.pakollinen vieras kieli, joten noita hassuja ennakkoluuloja ei ole. Ihan vain lisävihjeksi mainitsen Ranskan ja Saksan yhteinen ARTE TV:n informaatiolähteenä. Joskus ennen vanhaan nämä naapurukset heittelivät pommeja toistensa niskaan. Edistystä on tullut niistä ajoista.
Minua huvitti tuo, että australialaisilla on ennakkoluuloja ranskalaisia kohtaan. Kun eivät pääse katsomaan sieltä maapallon toiselta puolelta, niin viljelevät vähintään ennakkoluuloja.
Olipa mielenkiintoisia muistoja, kiitos kun jaoit niitä! Meillä olisi ollut kaverin kautta mahdollisuus mennä ihastelemaan ilotulitusta erään hotellin terassille, mistä olisi ollut esteetön näkymä Eiffelille ja jotain naposteltavaa ja juomaa tarjolla. Oikea Bloggaaja olisi tietysti mennyt, että olisi voinut napsia tilanteesta muutaman lifestyle-tyyppisen kuvan blogiin. Mä vaan olin siitä huono bloggaaja, etten jaksanut kuvitellakaan hortoavani niiden väkimassojen läpi sinne hotellille ja takaisin kotiin. ;)
PoistaArte on hyvä kanava! Sitä katsoessa aina välillä vähän vain harmittaa, miten oma saksa on kuihtunut ihan olemattomaksi. Opiskelin sitä yläasteella ja lukiossa ja muutaman kurssin vielä yliopistollakin, mutta siihen se sitten jäi. Aikoinaan pystyin lukemaan,kirjoittamaan ja keskustelemaan kohtuullisen sujuvasti ihan perustasolla, mutta ne loputkin saksan rippeet katosivat Ruotsissa. :P
Olipa hymyhuulia nostattava postaus, josta huomasin omiakin stereotypioita. Mutta en ole koskaan ajatellut esim. että ranskalaiset haisisivat pahalta, päinvastoin olen aina ajatellut että ranskalaiset tuoksuvat hyvältä, sieltä kun sattuu tulemaan melkoisen paljon ihania parfyymeja. Muistelen tässä edelleen sitä parfyymipostaustasi :)
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa!
Hih, parfyymit kyllä ovat tärkeä osa ranskalaisuutta. Tosin eikös niitä alkujaan kehitelty haisujen peittelyyn? ;)
PoistaKivaa viikkoa sinnekin! :)
Hauska listaus :)
VastaaPoistaMinä lisäisin myös sen että ranskalaiset ovat keskimäärin kiinnostuneempia politiikasta kuin vaikka suomalaiset. Tai ainakin ne muutamat ranskalaiset jotka itse tunnen. Mitä olet itse asiasta mieltä?
Lisäksi tuosta töykeydestä, en itse puhu ranskaa ja muistan että ainakin kymmenisen vuotta sitten asioita oli pariisissa todella, todella nihkeää saada hoidetuksi englanniksi. Ehkä törmäsin vain useaan asiakaspalvelijaan jolla oli huono päivä mutta se oli kyllä omiaan vahvistamaan stereotypiaa ranskalaisesta joka ei alennu englantia puhumaan.
Hmmm, voi olla kyllä totta tuo politiikkajuttu. Ehkä se on täällä syvemmällä kulttuurissa, Suomessa monissa sana "politiikka" herättää jo automaattisen "eiiiiiii!!!! tyylsääää!!!!1!" -reaktion. Täällä tehdään tosi hyviä satiiriohjelmia ajankohtaisista asioista, ja ihmiset tykkäävät väitellä asiasta kuin asiasta. Vaikka toisaalta, kyllähän ranskalainen politiikka on myös mielenkiintoisempaa seurattavaa, kun kaikenlaisia sammakoita ja skandaaleita piisaa. Mutta sitten taas toisaalta olen hyvin tyytyväinen, etten joudu äänestämään täkäläisiä poliitikkoja. Suomesta sopivan ehdokkaan löytäminen on huomattavasti helpompaa. ;)
PoistaTuosta englannin puhumattomuudesta, kyllähän joukossa saattaa olla niitä, jotka eivät halua puhua englantia, mutta aivan hirveän paljon on myös niitä, jotka eivät uskalla tai eivät yksinkertaisesti osaa englantia. Eli aina ei kyse ole suoranaisesta töykeydestä, vaikka se sellaiselta saattaa vaikuttaa. Ja olen myös seurannut suomalaisten kehonkieltä, joka saattaa täkäläisten silmiin vaikuttaa tahattomasti tosi tylyltä. Suomalainen on nimittäin perusilmeeltään yleensä tosi jäykkä, ynseä ja hymytön. Jos tähän lisätään vielä se, ettei kohteliaisuussanoja käytetä (minultakin unohtui varsinkin alkuun please/s'il vous plait, kun ei niitä suomessa ole), niin ei ihme, jos kommunikointi saattaa tökkiä toisestakin suunnasta.
Mutta huom!, en tietenkään tarkoita, että sä olisit ollut yrmy ja hymytön ja siksi ranskalaiset saisivat sinua tylyttää mennen tullen! :D Olen vain kiinnittänyt tuohon suomalaisten kehonkieleen huomiota viime aikoina, kun olen Suomessa käynyt ja seuraillut täällä suomalaisia. Eikä tuollaista itse edes huomaa, olen siksi tietoisesti yrittänyt pirtsakoittaa omia elkeitäni. ;) Aina viitsiessäni. ;)